Kokoomus

[Tadu]

ansiosidonnaisen työttömyysturvan maksatus valtiolle

Mullistavaa. Miksiköhän kukaan ei ole keksinyt tätä aikaisemmin? Eiku...

 

[mjr]

Mullistavaa. Miksiköhän kukaan ei ole keksinyt tätä aikaisemmin? Eiku...

Jep, eihän tuo lista kovin radikaalilta näytä. Tasaveronkin voi halutessaan, jos jostain syystä haluaa nähdä turhaa vaivaa, järkeistää ihan toimivaksi ratkaisuksi. Leponiemi voisi hyvin olla yhteistyössä Marinin kanssa - toisen kohdalla avoin kysymys on poliittisesta kompetenssista (eli pärjääkö ja osaako Lepomäki poliittisissa väännöissä) ja toisella kyvystä uudistuspolitiikkaan (eli ymmärtäisikö esim. Soininvaaran "vasemmistolaisesta markkinaliberalismista" jotakin).

 

[Denverin Munasyndi]

Tämä lienee syy siihen, että moni Kokoomus-äänestäjä Lepomäestä tykkää. Puolueena Kokoomus on valahtanut muun poliittisen kentän mukana liikaakin vasemmalle, ja puolueen perinteiset arvot eivät enää juurikaan näy politiikassa, valitettavasti. Lepomäki on piristävä poikkeus muuhun puolue-karjaan.

Tässä tullaan vain siihen ongelmaan, että siirtyminen oikeammalle tarkoittaisi todennäköisesti pienempää äänisaalista. Ehkä tietysti samalla yhtenäisempää puoluetta ja sitoutuneempaa äänestäjäjoukkoa, mutta siirtymää RKP:hen ja vihreisiin tulisi varmasti.

 

[Tadu]

Tässä tullaan vain siihen ongelmaan, että siirtyminen oikeammalle tarkoittaisi todennäköisesti pienempää äänisaalista. Ehkä tietysti samalla yhtenäisempää puoluetta ja sitoutuneempaa äänestäjäjoukkoa, mutta siirtymää RKP:hen ja vihreisiin tulisi varmasti.

Lepomäki toisaalta veisi puoluetta liberaalimpaan suuntaan, mikä voisi tuoda äänestäjiä Vihreistä.

 

[Erkka Lapanen]

Hänen älykkäitä ja päteviä ideoitaan ovat mm. perustulo, alhaisempi tasaverotus, ansiosidonnaisen työttömyysturvan maksatus valtiolle ja samalla sen heikentäminen ("kannustavuus"), työehtosopimusten yleissitovuuden poisto jne.

Ja onhan niitä lisääkin. Osa aikaansa edellä. Mutta juttuhan on siinä, että kaikki ovat perusteltuja. Samaa mieltä ei tarvitse olla mutta asialliset perustelut ovat raikkaita tuulahduksia ummehtuneessa politiikassa. Siitähän demokratiassa pitäisi olla kyse. Äänestäjille jää sitten aivoriihtä valita puolensa. Perusteeton mutuhuutelu tuntuu olevan kova sana tänä päivänä. Ja lehteenkin pääsee helpommin tällä tavalla. Toimittajat tuntuvat kuvittelevan ettei aikuisia ihmisiä kiinnosta politiikka ilman näyttäviä uhkakuvien maalailua ja helposti ymmärrettäviä mielikuvia. Milloin lähtee itsenäisyys, milloin loppuu eläkkeet jne.

 

[Walrus21]

Koko vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelu on todella väsynyttä. Tilaus sellaiseen loppui joskus 90-luvulla. Liberalismi-konservatismi olisi oikea jako. Molemmat aatteet ovat perusteltuja nyt ja jatkossa. Sekä Marin että Lepomäki ovat virkistävän älykkäitä poliitikkoja, eri puolillla tai ei. Huhtasaaret ja muut Kulmunit vievät vain mielenkiintoa politiikasta. Valitettavasti kansalle tuntuu uppoavan Orpon kaltaiset mitättömyydet paremmin. Demokratiassa pätevin tulee harvoin valituksi.

Rohkenen olla tästä eri mieltä. Jos politiikasta kuohitaan pois kaikenlainen identiteettikinastelu, jäljelle jää aika perinteinen oikeiston ja vasemmiston välinen kamppailu. Toki siellä on muitakin sävyjä, mutta ydinkonflikti keskittyy edelleen taloudellisen intervention määrään.

Kokoomus asettuu käytännössä aina sääntelyn purkamisen tai elinkeinoelämän puolelle. Esimerkiksi työttömyyskassoista puhuttaessa heillä on hyvä pointti, josta on vaikea olla eri mieltä. Kuitenkin siellä on taustalla tämä perinteinen tavoite heikentää ay-liikkeen valtaa ja siirtää sitä työnantajille. Ay-pamput ovat tällaisissa kysymyksissä ongelmissa, sillä nämä kiistat paljastavat, että liitot puolustavat ensisijaisesti palkansaajien, eivät työttömien, etua. Ristiriita on suorastaan herkullinen.

Kokoomus on mitä on, koska Suomessa ei ole merkittävää kannatusta arvoliberaalille ja talousoikeistolaiselle puolueelle. Niinpä puolueessa on ovet auki konservatiiveille, jotka sopisivat paremmin persuihin. Näiden tyyppien öyhötyksen katseleminen tekee kieltämättä kipeää.

Toisaalta voi kysyä, minkä verran kokoomuksen äänestäjiä todellisuudessa häiritsee tilanne. Aika moni on kuitenkin niiden peruskantojen takana, eli kannattaa esim. verotuksen alentamista ja suhtautuu varauksellisesti julkiseen sektoriin. Ero vihreisiin on edelleen merkittävä, ja Ohisalon kaudella ero on pikemminkin kasvanut kuin kaventunut.

Siirtyminen kokoomuksesta vihreisiin tarkoittaisi sitä, että luopuu individualistisesta ihmiskäsityksestä kollektiivisemman politiikan kannalle. Vihreillä on valtakunnan tasolla hyvin vasemmistolainen ote talouteen ja sosiaalipolitiikkaan. Soininvaaralaiset ovat häviävä vähemmistö, jota tapaa lähinnä Helsingin kunnallispolitiikassa.

Mitä tulee Orpoon, niin hän on puheenjohtajana juuri sen takia, että Orpoa voivat kannattaa niin maltillisen liberaalit kuin konservatiivitkin. Lepomäki on saanut hääräillä puolueessa lähinnä talouskysymysten saralla, minkä vuoksi hänestä saa tuoreen kuvan. Toisaalta, miten kävisi, jos Lepomäki laitettaisiin puheenjohtajaksi puolustamaan lihantuottajia, maakuntien virsiperinteitä ja pohjoiskarjalalaista autoilijaa? Olisiko imago enää niin raikas, kun sen pitäisi taipua miellyttämään laajaa puoluekenttää?

Puolueiden suuntautumista ajatellessa voi aina palauttaa mieleen, millainen puolueen peruskannattaja on. Ainakin minusta kokoomuksen peruskannattaja on aika konservatiivinen. Jos menet vaikka Verkkouutisten kommenttikenttiin tutkailemaan, niin vihreitähän siellä nuijitaan eikä persuja. Samoja havaintoja olen tehnyt monien keski-ikäisten juttuja kuunnellessa. Viholliskuvaan liittyy tavallisimmin pyöräily, kasvisruoka ja maailmanparannus. Vihreiden kannattajat taas ovat usein melko vasemmistolaisia ja postmoderneilla arvoilla varustettuja. Toki nämä ovat osittain omaa mutuilua, joten voi olla, että olen myös väärässä. Mutta näin ajattelen yleisellä tasolla.

 

[Erkka Lapanen]

siirtymää RKP:hen ja vihreisiin tulisi varmasti.

Ehkei RKP:hen kuitenkaan. RKP taitaa nyt Orpon aikana olla meidän ainoa aito oikeistopuolue.

 

[mjr]

Kokoomus asettuu käytännössä aina sääntelyn purkamisen tai elinkeinoelämän puolelle.

Onpa aina silloin tällöin kannattanut jopa vapaata kilpailuakin.

 

[Cobol]

Kokoomus kärsii samasta haasteesta kuin eurooppalaiset veljespuolueensakin. Oikeistopopulistit ovat varastaneet poliittista tilaa, johon on aluksi vastattu viemällä politiikkaa oikeistopopulistien haluamaan suuntaan. Suomessa tilanne oli varsin paha, kun murskaava enemmistö (82 %) Kokoomuksen kentän johtavista henkilöistä halusi samaan hallitukseen Halla-ahon Perussuomalaisten kanssa.

Kokoomuslaiset kokevat siis useissa tärkeissä asioissa vasemmistolaisen Perussuomalaiset läheiseksi yhteistyökumppaniksi. Ja kaiken lisäksi, Perussuomalaiset haluavat hajottaa EU:n ja suhtautuvat varsin kriittisesti ilmastonmuutostoimiin. Niin, ja ne perussuomalaisten kansanedustajien ja johtohenkilöiden rasistiset yms puheenvuorot... Eipä ihme, että EK oli paljon Kokoomusta vastuullisempi sen ajaessa alas suomalaisten teollisuuden ilmaston kannalta ongelmallisimpia tukia ja vaatiessa ilmastonäkemystä keskeiseksi osaksi yritysten tukipolitiikkaa.

Kokoomus on ollut Orpon ajan tuuliajolla. Selvää suuntaa ei ole.

Orpon heikkous on myös siinä, että hän ei ole halunnut rakentaa muuta kuin kannatuksen maksimointia. Omansa ja puolueen. Mutta Perussuomalaiset perseessä tai kyljessä kiinni molemmat ovat epäonnistuneet. Orpo saattaa jäädä Kokoomus historiaan useamman kauden puheenjohtajana, joka onnistui häviämään useimmat vaalit, vaikka voitto oli otettavissa.

Seuraava Kokoomuksen puheenjohtaja saa käsiinsä puolueen, jolla on mahdollisuudet hyvään yhteistyöhön Vihreiden ja SDP:n kanssa. Tai Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaiset. Itse pidän hieman todennäköisempänä Vihreitä ja SDP:tä. Kristilliset ja Perussuomalaiset ovat kuitenkin niin ääripäässä Euroopan yhtenäisyyttä rakentamaan haluavan Kokoomuksen kanssa, että siihen suuntaan pääasiana en usko Kokoomuksen lähtevän.

 

[Infamous]

Tässä tullaan vain siihen ongelmaan, että siirtyminen oikeammalle tarkoittaisi todennäköisesti pienempää äänisaalista. Ehkä tietysti samalla yhtenäisempää puoluetta ja sitoutuneempaa äänestäjäjoukkoa, mutta siirtymää RKP:hen ja vihreisiin tulisi varmasti.

En kiellä etteikö vasemmalle valumiselle löydy perusteita, mutta vituttaa se silti. Tämä on ongelma koko Suomen puoluekentässä - kaikki koittaa olla samaa sosiaalidemokraattista puoluetta harmaan eri sävyissä.

 

[Cobol]

Onpa aina silloin tällöin kannattanut jopa vapaata kilpailuakin.

Kyllä ne harvassa valitettavasti ovat olleet. Mutta silloinkaan ei usein ole vapaasta kilpailusta, vaan esimerkiksi ennalta sovitusta voiton siirtämisestä yhteiskunnalta rakennusliikkeille. Normaalisti toteutettuna eli kilpailun kautta oikeaan aikaan tämä on todella kannatettavaa, mutta suomalainen tapa on toinen.

 

[Lystikäs]

Koko vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelu on todella väsynyttä. Tilaus sellaiseen loppui joskus 90-luvulla. Liberalismi-konservatismi olisi oikea jako. Molemmat aatteet ovat perusteltuja nyt ja jatkossa.

Olen pitkälti samaa mieltä @Walrus21 kanssa edellä. Ja ihmiset voi varmasti jakaa laatikoihin monella eri tavalla. Jos kuitenkin haluaa nähdä poliittisen kentän pitämällä liberalismin toisena vastavoimana, niin jako kannattaisi tehdä ennemmin liberalismi-totalitarismi akselilla. Molemmat näistä ovat aktiivisia ja selkeitä idealismeja - ja vieläpä toistensa vastakohta. Yksilönvapaudet vastaan valtion kontrolli. Konservatismi ei ole siis poliittisesti ajateltuna liberalismin vastakohta.

Liberalismi – Liberalismiwiki

liberalismi.net

Itse asiassa, mikäli liberaali tai totalitaristi saa muokattua ympäröivän maailman haluamakseen, heistä tulee konservatiiveja, koska eivät halua sen muuttuvan.

 

[mjr]

Molemmat näistä ovat aktiivisia ja selkeitä idealismeja - ja vieläpä toistensa vastakohta. Yksilönvapaudet vastaan valtion kontrolli. Konservatismi ei ole siis poliittisesti ajateltuna liberalismin vastakohta.

Hmm, monet konservatiivit eivät esim. hyväksy homoliittoja tai -adoptioita tai kannata transseksuaalien oikeuksia - samalla he kuitenkin voivat rakastaa Ayn Randia ja täysin vapaita markkinoita. Tälläinen yhdistelmä on hyvin tavallinen esim. USA:ssa eikä nyt joissakin lievemmissä muodoissa Suomessakaan mitenkään tavaton. Perinteinen nelikenttä löytää näille oikein hyvän lja selkeän okeron arvoliberalismi/konservatismi ja talousliberalismi/suurempi valtiojohtoisuus -akseleilta. En oikein ymmärrä, miksi niin monet, etenkin oikeistossa, haluavat päästä eroon tästä sangen toimivasta ideologisen kartoituksen mallista.

 

[Lystikäs]

Hmm, monet konservatiivit eivät esim. hyväksy homoliittoja tai -adoptioita tai kannata transseksuaalien oikeuksia - samalla he kuitenkin voivat rakastaa Ayn Randia ja täysin vapaita markkinoita.

Konservatismi on poliittinen aate (vanhollisuus), joka pyrkii säilyttämään vanhaa ja vastustamaan äkillisiä muutoksia. (Määritelmä on kopsattu suoraan netistä.) Ei konservatismi itsessään tarkoita minkään tietyn asian vastustamista, ainoastaan muutosta yleisesti. Moni konservatiivi hyväksyy homoliitot. Henkilökohtaisesti uskaltaisin väittää, että useimmissa ihmisissä on sekä liberaaleja, että konservatiivisia piirteitä.

En oikein ymmärrä, miksi niin monet, etenkin oikeistossa, haluavat päästä eroon tästä sangen toimivasta ideologisen kartoituksen mallista.

Itse ymmärrän erittäin hyvin miksi siitä halutaan eroon. Konservatismilla on negatiivinen leima. Mutta perustele toki näkemyksesi siitä, miksi yksilönvapauksia hakeva idealismi ja yksilönvapauksia rajoittava idealismi eivät olisi keskenään niitä vastakohtia? Ja siitä miksi poliittinen ideologiakartoitus pitäisi tehdä juuri muutosta hakevien ja muutosta vastustavien kesken? Muutos ja sen vastustaminen eivät sinällään ole kovin vahvoja poliittisia visioita. Kuten edellä mainitsen, liberaali, joka elää maailmassa, jonka ei halua muuttuvan, on myös konservatiivi.

Ja jos mietitään tätä mainitsemaasi ideologista kartoitusta ja vastakkainasettelua, niin ihmiselle, joka haluaa muuttaa maailmaa tiettyyn suuntaan, on paljon helpompi houkutella kompromisseilla ja pienillä muutoksilla mukaan ihminen, joka pelkää muutosta, kuin ihminen, joka haluaa muuttaa sitä vastakkaiseen suuntaan. Useimmilla politiikoilla on kuitenkin visio tietynlaisesta maailmasta. Helpottaa jos lopputulokset ovat suhteellisen lähekkäin keskenään.

 

[Jymäkkä]

Tässä tullaan vain siihen ongelmaan, että siirtyminen oikeammalle tarkoittaisi todennäköisesti pienempää äänisaalista. Ehkä tietysti samalla yhtenäisempää puoluetta ja sitoutuneempaa äänestäjäjoukkoa, mutta siirtymää RKP:hen ja vihreisiin tulisi varmasti.

Kokoomuksella jo kampanja käynnissä tätä silmällä pitäen. Lepomäkihän on suorastaan demari:
Kokoomuksen Elina Lepomäki haluaa perustilin ja ansiosidonnaisen turvan kaikille – Onko hän pohjimmiltaan demari?

Pidän toki itsekin Lepomäestä, mutta itse en vielä ole ihan niin vakuuttunut ajatuksistaan kuin monet Kokoomuksen kannattajat. Loppujen lopuksi tätä samaa vanhaa, että kapitalismi kyllä hoitaa ja hyvä valuu myös alas. Toivottavasti pääsee kuitenkin yrittämään ja tuolloin vaalitulos on sellainen, ettei kaikki kaadu kompromisseihin.

 

[mjr]

Konservatismi on poliittinen aate (vanhollisuus), joka pyrkii säilyttämään vanhaa ja vastustamaan äkillisiä muutoksia. (Määritelmä on kopsattu suoraan netistä.) Ei konservatismi itsessään tarkoita minkään tietyn asian vastustamista, ainoastaan muutosta yleisesti. Moni konservatiivi hyväksyy homoliitot. Henkilökohtaisesti uskaltaisin väittää, että useimmissa ihmisissä on sekä liberaaleja, että konservatiivisia piirteitä.

Jos konservatismi määriteltäisiin vain muutosten vastustamisen kautta, siitä tulisi sangen sisällöllisesti tyhjä ideologia. Perinteisesti näin ei kuitenkaan ole ollut - vaan se on yhdistetty ideologisiin juuriinsa, esim. Burkeen sekä 1900-luvulla käytyihin kamppailuihin sosialismia ja sosiaalidemokratiaa sekä arvoliberalismia vastaan. Minun puolestani termistä ja perinteisestä nelikentästä voidaan luopua vaikka heti, mutta en oikein tajua, mitä esität tilalle. Jotain yksiulotteista totalitarismi-asteikkoa? Nyt varmaan seuraavaksi haluat kertoa, miten eksentrisesti määrittelet totalitarismin tässä kontekstissasi?

 

[Lystikäs]

Jos konservatismi määriteltäisiin vain muutosten vastustamisen kautta, siitä tulisi sangen sisällöllisesti tyhjä ideologia. Perinteisesti näin ei kuitenkaan ole ollut - vaan se on yhdistetty ideologisiin juuriinsa, esim. Burkeen sekä 1900-luvulla käytyihin kamppailuihin sosialismia ja sosiaalidemokratiaa sekä arvoliberalismia vastaan.

Konservatismi on tänä päivänä melko tyhjä ideologia. Viittaat tuossa menneisiin aikoihin, ja maailman ollessa erilainen, se tietenkin merkitsi jotain muuta.

Minun puolestani termistä ja perinteisestä nelikentästä voidaan luopua vaikka heti, mutta en oikein tajua, mitä esität tilalle. Jotain yksiulotteista totalitarismi-asteikkoa? Nyt varmaan seuraavaksi haluat kertoa, miten eksentrisesti määrittelet totalitarismin tässä kontekstissasi?

Jos tunget mukaan keskusteluun, tutustu siihen mistä keskustellaan. Itse ajattelen asioita vasemmisto-oikeisto-aksellilla, joiden sisälle mahtuu paljon spefifistisempiakin määritelmiä. Toinen nimimerkki halusi pois tästä määritelmästä korvatakseen sen liberalismi-konservatismi vastakkainasettelulla. Oma näkemykseni on perustunut siihen, että jos liberalismia halutaan pitää toisena määrittäjänä, niin sen vastakappaleena tulisi pitää ideologiaa, joka on oikeasti sen poliittinen vastakappale - eli totalitarismi. Konservatismi ei mielestäni ole tänä päivänä hyvä poliittinen vastakappale liberalismille. Konservatismi on periaatteessa hyvä vastakappale idealismille, joka pyrkii muuttamaan maailmaa. Vähemmän liberaaleimpina aikoina tämä saattoi pitää paikkansa.

 

[mjr]

Jos tunget mukaan keskusteluun, tutustu siihen mistä keskustellaan.

Olen peräti vähän tutustunutkin - ja siksi pidän perinteistä nelikenttää todella kätevänä työkaluna. Tuskinpa kukaan voi väittää vastaan, etteivätkö nämä kaksi dimensiota, suhtautuminen talouden toimintaan sekä arvoliberalismin ja arvokonservatismin välinen kamppailu todellakin määrittäisi nykypäivän politiikkaa ja poliittista debattia. En sitten tiedä miksi pitäisi keksiä pyörä uudelleen ja vieläpä huonompana versiona.

 

[heavy]

Viholliskuvaan liittyy tavallisimmin pyöräily, kasvisruoka ja maailmanparannus.

Timo Soini pähkinänkuoressa.

 

[Cobol]

Todettakoon, että henkilö voi olla arvoliberaali että konservatiivi. Kokoomuksesta mieleen tulee esimerkiksi Vartiainen ja Lepomäki.

 

[Tadu]

Aloin miettimään, että mitä jos ratkaistaan ansiosidonnaisen ongelma niin, että annetaan jokaisen kassan tarjota minkälaista ansiosidonnaista vaan, mutta kyseinen ansiosidonnainen kustannettaisiin 100 % kyseisen kassan varoista eikä verovaroista.

 

[Lystikäs]

Olen peräti vähän tutustunutkin - ja siksi pidän perinteistä nelikenttää todella kätevänä työkaluna.

Ei. Tutustu keskusteluun johon tulit mukaan. En ole väittänyt, että perinteisiä poliittisia kartoituksia pitäisi jotenkin muuttaa. Olen väittänyt, että JOS liberalismi halutaan pitää toisena vastakappaleena kahtiajakoisessa poliittisessa määritelmässä, konservatismi ei ole se paras poliittinen vastakappale, koska se ideologia on enemmänkin muutosvastarintaa, jonka poliittinen ideologinen määritelmä määräytyy vallalla olevan järjestelmän kautta. MIKÄLI halutaan määritellä poliittinen kenttä kahtiajakoisesti, määrittelen sen itse mielummin vasemman ja oikean kautta. Se on mielestäni laveampaa ja siten ei niin lokeroivaa, koska ihmisen poliittiset ideologiat harvoin asuu yhdessä laatikossa. En ole mielestäni kritisoinut sinun nelikenttääsi. Menee jankkaamisen puolelle ja turhan monimutkaiseksi, joten lopetan osaltani tähän.

 

[Jeffrey]

Pidän toki itsekin Lepomäestä, mutta itse en vielä ole ihan niin vakuuttunut ajatuksistaan kuin monet Kokoomuksen kannattajat. Loppujen lopuksi tätä samaa vanhaa, että kapitalismi kyllä hoitaa ja hyvä valuu myös alas. Toivottavasti pääsee kuitenkin yrittämään ja tuolloin vaalitulos on sellainen, ettei kaikki kaadu kompromisseihin.

Nykyäänhän jo kapitalismista iso osa valuu alas. Helsingin pörssin 15 isoimmista omistajista on joko valtion yrityksiä tai meidän eläkerahoista huoltapitäviä yhtiöitä. Ja sitten meitä rahallisia rahastoihin sijoittajia kansalaisia. Aika harva yksilö siellä oikeasti heiluu muuten kuin vasemmiston satoja vuosia vanhoissa uhkakuvissa. Nekin yksilöt jotka siellä ovat, ovat mielestäni sellaisia joille pitäisi ennemmin olla kiitollinen suomalaisen yhteiskunnan rakentajina kuin aineina optioiden kalastelijoina.

Liberaalikapitalistit haluaisivat yksittäisen henkilön hyvinvoinnin jakautuvan akselille yksilö-valtio-työnantaja. Sosialistisessa aatemaailmassa vastuunkantaja on lähinnä valtio, hyvätuloiset veronmaksajat ja ay-liike. Todellisuudessa kuitenkaan ay-liike ei tee ihmiselle hyvinvointia, vaan lähinnä vähimmäisoikeuksia. Tehtävä joka mielestäni kuuluisi hallitukselle.

Samalla sosialistit haluavat kahlita kapitalistista vastuunottoa. Esimerkiksi työterveyssopimukset ovat tarkasti säädeltyjä, ettei vain kukaan saisi enemmän kun toiset. Ymmärrän pointit esimerkiksi siitä, että liian hyvät työterveyssopimukset eriarvoistavat ihmisiä. Mielestäni tämä kuitenkin perustuu etenkin työnantajaan eikä tuloluokkaan niinkuin tällä hetkellä. Samalla myös kunnallisen terveydenhuollon resursseja vapautuisi käytettäväksi hoitoihin, kehitykseen ja tutkimukseen koska työterveydestä ei kipattaisi niin helpolla kunnalliselle puolelle. Tämä olisi selkeästi kaikki voittaa järjestelmä, jossa toki joku voittaisi mahdollisesti enemmän kuin toinen ja yksityinen vastuu ihmisistä kasvaisi, joka varsinkaan ei sovi sosialistille. Todellisuudessa kuitenkin rapistuvassa Suomessa jonka huoltosuhde näyttää kammottavalta meidän on pakko löytää muita vastuunkantajia kuin valtio. Ihan jo siitä syystä, ettei valtion rahat riitä kaikkeen.

Valtion tehtävä nähdäkseni on se, että se varmistaisi jatkossakin suomalaisten hyvinvoinnin. Sitä auttaisi se, että pidetään huoli Helsingin pörssin suurimmasta tulonsaajana olemisesta. Ja siitä, että kyetään jakamaan vastuuta myös yksilölle itselleen ja hänen työnantajalle. Valtion tehtävä on pitää huolta heikommista ja vähimmäisoikeuksista. Myös nämä toteutuvat mahdollisimman hyvin silloin kun joku muu kantaa osan vastuusta.

Kapitalismi ja kasvava yritysten yhteiskuntavastuu johtaa aikanaan siihen, että ihmiset alkavat vaatia heiltä enemmän huolenpitoa, mikäli valtio sen vaan yrityksille mahdollistaa.

 

[Red Machine]

Aloin miettimään, että mitä jos ratkaistaan ansiosidonnaisen ongelma niin, että annetaan jokaisen kassan tarjota minkälaista ansiosidonnaista vaan, mutta kyseinen ansiosidonnainen kustannettaisiin 100 % kyseisen kassan varoista eikä verovaroista.

Hakaniemi räjähtäisi jos kovempaa huutelisit tätä.

 

[dana77]

Samalla sosialistit haluavat kahlita kapitalistista vastuunottoa. Esimerkiksi työterveyssopimukset ovat tarkasti säädeltyjä, ettei vain kukaan saisi enemmän kun toiset. Ymmärrän pointit esimerkiksi siitä, että liian hyvät työterveyssopimukset eriarvoistavat ihmisiä. Mielestäni tämä kuitenkin perustuu etenkin työnantajaan eikä tuloluokkaan niinkuin tällä hetkellä. Samalla myös kunnallisen terveydenhuollon resursseja vapautuisi käytettäväksi hoitoihin, kehitykseen ja tutkimukseen koska työterveydestä ei kipattaisi niin helpolla kunnalliselle puolelle. Tämä olisi selkeästi kaikki voittaa järjestelmä, jossa toki joku voittaisi mahdollisesti enemmän kuin toinen ja yksityinen vastuu ihmisistä kasvaisi, joka varsinkaan ei sovi sosialistille. Todellisuudessa kuitenkin rapistuvassa Suomessa jonka huoltosuhde näyttää kammottavalta meidän on pakko löytää muita vastuunkantajia kuin valtio. Ihan jo siitä syystä, ettei valtion rahat riitä kaikkeen.

Tähän asiaan liittyy pari mielenkiintoista pointtia.
Ensinnäkin väittäisin että sosialistien halu kieltää ihmisiltä liian hyvän yksityisen terveydenhuollon saaminen liittyy osittain puolueen kannatuksesta huolehtimiseen. Jos liian moni ihminen huomaisi, että yksityinen pystyy huolehtimaan asiasta paremmin, niin siitähän saattaisi herranmunjee seurata sellainen katastrofaalinen asia, että kaikki eivät näkisi sosialismin autuutta, kannattaisi giganttista julkista sektoria ja joku saattaisi vaikka äänestää jotakuta muuta kuin heitä ja sellainenhan ei kertakaikkiaan käy.

Toinen juttu on, että myös liberaarit näkevät laadukkaan työterveyshuollon huonona asiana. Sehän on veroton työsuhde-etu ja markkinataloudessa hyvätuloiset ihmiset voisivat kustantaa sen itsekin. Nyt en ihan tämän perustelun syvintä pihviä muista, mutta näin he jokatapauksessa ovat asian esittäneet.