Orpon kokoomusta seuratessa on mahdotonta välttyä ajatukselta, että yritystä on liian paljon. Joka suuntaan räiskiminen antaa kuvan heikosta oppositiopolitiiikasta.
Olen sitä mieltä, että kokoomuksen pitäisi panostaa kahteen asiaan: budjettipoliittisen vaihtoehdon tarjoamiseen sekä markkinatalouden kannattamiseen.
Ensimmäisen suhteen ei ole kilpailua, koska käytännössä kaikki muut puolueet ovat juurtuneet hyvinvointivaltioajatteluun ja sen mukaiseen talouspolitiikkaan.
Jälkimmäinen ei sekään ole muodissa, koska Suomessa ajatellaan yhteiskunnan kehittämistä enemmän sosiaalipolitiikan kuin kapitalismin näkökulmasta. Valtaosa ihmisistä pitää kokoomuslaisia pyrkyreinä, itsekkäinä tai välinpitämättöminä, joten mitä hävittävää on asemoitumisessa "talouspuolueeksi"?
Kokoomuksella on vahva ja vakaa kannattajapotentiaali. Tämä johtuu siitä, että Suomessa on kaikesta huolimatta aika paljon varakkaita ja korkeakoulutettuja, joille pelkkä tuloveron laskeminen on suuri houkutin. Ei tarvitse sählätä mitään muuta.
Suomessa ei ole uskottavia vaihtoehtoja oikeistolaiselle talouspolitiikalle. Politiikassa on kuitenkin paljon muutakin kuin talousnäkökulmia, ja sen vuoksi näyttää aika riskaabelilta, jos Orpo lähtee viemään puoluettaan arvokonservatiivisiin tai populistisiin teemoihin. Samassa rytäkässä vaarantuu talouspoliittisen sanoman uskottavuus.
Näen Orpon johtajana, joka pyrkii mielyttämään kaikkia osapuolia. Se on ongelmallista, koska silloin jää vaikutelma, että johtajalla ei ole visiota. Ei ole sellaista kokonaisvaltaista näkemystä tulevaisuudesta, vaan on vain erilaisia arvoja ja intresseitä, joita yritetään vakavalla naamalla puolustaa. Näitä latuja kuljettaessa on vaikea uskoa, että kokoomuksen kannatus yltäisi 20 prosentin yläpuolelle.