Tuo asennetutkimus nyt on sellainen sekametelisoppa, että minkäänlaisten koherenttien johtopäätösten tekeminen on mahdotonta.
Samalla logiikalla voitaisiin kysyä, mikä puolueista kannattaa eniten tasa-arvoa. Tasa-arvo jätettäisiin terminä kuitenkin auki, jolloin siihen voitaisiin liittää niin laissez-faire -talouspolitiikka kuin homoliitotkin. Samanlaista problematiikkaa on tässä liberaalius-keskustelussakin.
Jos terminologiaa lähestytään historiallisilla kriteereillä, on liberaaliuden merkki ennemminkin tulojen tasaaminen ja yhteiskunnallisten hierarkioiden murtaminen. Termin syntyhistoriahan viittaa 1700-luvun Ranskaan, jossa liberaalit tasavaltalaiset sijoittuivat puhemiehestä katsoen vasemmalle ja monarkistit oikealle.
Taloudellinen liberalismi on aivan toinen käsitteensä, joka liitetään anglo-saksisessa perinteessä oikeistoon eli konservatiiveihin. Toki nämä jakoerot ovat osin keinotekoisia, ja Suomessakin tarvitaan nelikenttää, jotta voidaan erottaa arvokysymykset tulonsiirtoakselilta.
Sikäli kun käsitellään kokoomusta, niin konservatiivipuolelta löytyy näitä maakuntien kypäräpappia ja muutamia dogmaattisia oikeistokonservatiiveja, kuten Rydman, Koski ja Häkkänen. Puoluejohto taas on ollut jo vuosikymmenet sosiaali-liberaalinen, joka pyrkii pragmaattiseen keskusta-oikeistolaiseen talouspolitiikkaan ja arvoliberaaleihin myönnytyksiin, mikäli ne ovat mahdollisia.
Orpo on jatkanut Stubbin-Kataisen -linjalla, jolla myös voitetaan vaaleja.