No pitäisi riittää! Mä olen töissä, vähän alle keskituloinen, maksan asuntolainaa ja elän yksin. Kaikkien kiinteiden kulujen jälkeen (lyhennys, vastike, netti, sähkö jne.) jätän itselleni yleensä käyttövaraa tilille sellaisen 500-600e / kk. Ylimääräinen raha menee säästöön / sillä maksetaan joku isompi yksittäinen hankinta. Mutta siis tuolla 500+ syön, juon, liikun, käyn leffassa, ulkona syömässä jne. Riittää kyllä yksin asuvalle. Mulla ei ole autoa, en polta ja ryypiskelenkin nykyään aika harvoin, joten ne on todella iso säästö.
Niin kyllähän tuollainen määrä riittää itse kullekin varmasti. Mulla menee ehkä 300-400e/kk. Tässä on nyt kuitenkin ymmärrettävä, että sinulla on säästöjä ja mahdollisuus venyttää tuota kokonaissummaa tarvittaessa. Jos ei muuta, voit aina nipistää jostain tai laittaa omaisuutta myyntiin.
Sillä köyhällä on se ongelma, että kaikki yllättävät menot kaatavat koko budjetin. Mulla on esim. silmälasit, jotka maksaa satoja euroja. Jos ne syystä tai toisesta rikkoutuu, joudun luonnollisesti ostamaan uudet. Mistä köyhä kaapii nämä rahat? Terveyskeskuksessa asiointikin maksaa sen 30-40e hieman tilanteesta riippuen. Julkinen liikenne maksaa. Jos kaveri pyytää kahville, siitäkin on maksettava.
Pahinta työttömyydessä on ennen kaikkea omasta kokemuksestani se salpaava ja tukehduttava sosiaalinen häpeä. Se että ei ole varaa osallistua oikein mihinkään eikä hankkia oikein mitään. Siinä putoaa hirveän paljosta pois, kun ei ole rahaa osallistua asioihin. Nämä on niitä kaikkia asioita joita nykyisessä tilanteessani vakituisen työpaikan myötä ainakin itse luen siihen "makean elämän" piiriin kuuluviin asioihin.
Työttömyydessä ei ole mitään makeaa.
Tämähän se on, mistä tässä pitäisi keskustella. Köyhyys on henkisesti rasittavaa: koko ajan pitää suunnitella, mitä voi tehdä ja mitä ei. Pitää funtsia, onko varaa mennä kaverin häihin. Pitää pohtia, lähteekö kaverin kanssa baariin, kun siellä joutuu maksamaan 7e tuopista ja kun pitää jotain syödäkin siinä matkalla. Bussilippu pitää maksaa.
Jos päiväbudjetti on luokkaa 10e, joutuu karsimaan ensisijaisesti sosiaalisesta osallistumisesta. Sitä ajautuu herkästi oman kotinsa vangiksi ja alkaa tuntemaan häpeää siitä, että oman elämänsä susaannakosket näkevät sinut epäonnistuneena ihmisenä. Ajan mittaan tämä syrjäyttää ihmisiä siitä normaalin elämän piiristä, joka ylläpitää henkistä ja fyysistä hyvinvointia.
Ihmiset noin yleensä ottaen sietävät hyvin huonosti epätasa-arvoa. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus on hyvin vahva tunne.
Vaikka Suomessa meillä on absoluuttinen elintaso hyvä, suhteellinen eriarvoisuus aiheuttaa sen, että ihmiset ajautuvat katkeruuteen, mielenterveysongelmiin ja sosiaaliseen ekskluusioon. Jossain Bangladeshissa suomalainen köyhäkin olisi suhteellisesti ottaen rikas. Ongelma piileekin siinä, että ihminen vertaa itseään ympärillä oleviin yksilöihin; siihen, miten oman elämänpiirin ihmiset menestyvät.
Tähän työttömien tuet-keskusteluun osallistun seuraavalla tavalla: mun puolesta työttömiltä sais leikata vielä enemmän, mutta vain ja ainostaa sillä kaneetilla että siitä säästyvät rahat siirtyvät lyhentämättömänä opiskelijoiden tukemiseen.
Ei vaan mahdun tajuntaan että miksi helvetissä työtön sossupummi saa rahaa ilmaseks kun taas opiskelija joutuu maksamaan omansa takaisin?
Opiskelu on väliaikainen elämänvaihe, johon yhdistyy kollektiivinen kokemus siitä, että eletään nämä muutamat vuodet vähän köyhemmin. Opiskelijoille on vaikka mitä puoli-ilmaisia harrastusmahdollisuuksia, tuettuja ruokailuja ja alennuksia. Opiskelija voi myös hakea toimeentulotukea tarvittaessa.
Kuten yllä totesin, pitää muistaakseni paikkansa, jos katsotaan vain toimeentulotuen perusosaa. Mutta kun meillä ei katsota, vaan maksetaan sen lisäksi asuntoa, kotivakuutus, lämmitys jne jne. Jokainen voi itse testata KELA:n laskurilla.
Sinä vedit laskureihin epäolennaisia juttuja mukaan. Suomessa toimeentulotuen varassa elävä saa vuokran jälkeen sen 490e+ mahdolliset harkinnanvaraiset tuet. Muut tuet siihen päälle ovat elämäntilanteeseen sidonnaisia ja koskevat ihan kaikkia.
Siitä olen samaa mieltä, että Suomessa on varmasti ihan kohtuullista elellä ansiosidonnaisella työttömyysturvalla. Se on kuitenkin hieman eri tilanne kuin monisairaan, ttt:n varassa elävän köyhyysloukku.
Tässä koko keskustelussa tuntuu olevan sellainen pohjavire, että työttömän tulisi olla jokin halvan elämän erityisasiantuntija, joka kaiken muun luovimisen lisäksi kärsii ja kokee nöyryyteen sidottua syyllisyyttä siitä, että häntä ei ole satuttu rekrytoimaan työmarkkinoille.