Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Tämä on mielestäni hyvin johdettua päättelyä, joka kuvaa melko lailla uskottavasti Stubbin matkaa kotimaisen politiikan pelikentällä.
Stubbin tausta ja sitä kautta vahvuudet ovat ilman muuta kansainvälisessä politiikassa ja EU-kysymyksissä. Mies ponnisti mepiksi päivänpolitiikan ulkopuolelta, ja tuohon mennessä hänellä ei ollut mitään intressiä perehtyä suomalaiseen yleispolitiikkaan ja sen pääsisältöihin. EU-parlamentissakin Stubbin lähestymiskulma oman fokusalueen ulkopuolisiin asioihin oli täysin toinen kuin vaikkapa Suomen eduskunnan rivikansanedustajilla, samoin kuin Stubbin hallitukseensa lyhyellä varoitusajalla kutsuneella Jyrki Kataisella. Katainen onkin edellisenä Kokoomuksen puheenjohtajana tässä hyvä vertailukohta. Juniorista asti politiikkaa tehneellä Kataisella ei ollut Stubbin tapaan tiettyä kovaa ja rajattua substanssialuetta, eikä Kataisen reitillä kohti Kokoomuksen puheenjohtajuutta ollut toisaalta varaakaan jättää yleispolitiikan laajaan kenttään kovin suuria valkoisia läikkiä. Stubbin tilanne oli täysin toinen tämän siirtyessä Kataisen hallitukseen ja sitä kautta kotimaisen politiikan toimijaksi. Katainen johti sitten Kokoomusta noin vuosikymmenen ajan ja voitti kaikki vaalit tuona aikana. Saavutus on minusta erittäin kunnioitettava, myös se huomioiden että iso kunnia onnistumisista kuuluu monelle muullekin tuon ajan kokoomusvaikuttajalle. Mutta ei Kataisesta tämän enempää tässä.
Siitä hetkestä eteenpäin kun Stubb aloitti ulkoministerinä, hän toi tehtävään oman kv. politiikan osaamisensa ja huippulaadukkaan kontaktiverkkonsa, jotka olivat täsmärelevantteja työkaluja kyseisessä tehtävässä. Ei Stubbilla silloin ollut tarvetta perehtyä kovin syvällisesti vaikkapa sosiaali- ja terveysasioihin tai maatalouspolitiikkaan, koska hänen pelikenttänsä oli edelleen aivan toisaalla. Suomalainen politiikka ja sen liepeillä toimivat keskeiset vaikuttajat tulivat matkan varrella tietysti Stubbille tutuiksi, ja arvelen että Stubb koki saaneensa hyvin strukturoidun käsityksen sekä Kokoomuksen toiminnasta että kotimaisen poliittisen toimintakentän anatomiasta ja lainalaisuuksista. Ei ihme, että Stubbin itsevarmuus riitti lähteä hakemaan Kokoomuksen puheenjohtajuutta Kataisen ilmoittaessa lähtöpäätöksestään, varsinkin kun suostuttelijoista ei ollut pulaa ja mies vaikutti hulppean eurovaaliäänisaaliin jäljiltä olevan muutenkin hyvässä nosteessa. Moni varmasti uskoi Stubbin vetovoiman riittävän pitkälle myös puolueen puheenjohtajana.
Kokoomuksen puheenjohtajaksi ja samalla pääministeriksi siirtyessään Stubbilla oli mielestäni ensi kertaa elämässään edessä tehtävä, joka a) ei ensimmäistä ministeripestiä lukuunottamatta ollut sellainen, jonka vastaanottamiseen hän olisi suunnitelmallisesti valmistautunut jo hyvän aikaa, ja jossa b) Stubb joutui perehtymään ja ottamaan kantaa asioihin, jotka olivat kaukana hänen omien kiinnostus- ja osaamisalueidensa ulkopuolella. Kun Stubb samaan aikaan aloitti pääministerikautensa -kauniisti sanoen - jonkin verran perinteisestä valtiomiestyylistä poikkeavalla tavalla mm. runsaanpuoleisella some-aktiivisuudella ja osallistuen monenlaisiin viihdejuttuihin, niin tällä hän tuli lähinnä vaikeuttaneeksi omaa työtään pitkäksi aikaa.
Arvelen (Fordélista hieman poiketen) Stubbilla olevan kyllä jonkinmoisia johtamiskykyjä, mutta sekä osaamis- ja kiinnostuspuutteet koskien koko laajaa yleispolitiikan kenttää, että tyylillisesti väärinarvioitu aloitus pääministeri ovat syöneet Stubbilta sekä itseluottamusta että uskottavuutta. Itseluottamuksen kolhuja hän pystyy peittelemään ja kompensoimaan suplikkitaidoillaan ja oman alansa osaamisellaan, mutta uskottavuuden rakentaminen on vaikeampi juttu. Ei paljoa auta, jos ampuu itseään jalkaan allekirjoituttamalla tuollaisen onnettoman "tukikirjeen" piirijohtajilla.