En tätäkään keskustelua jaksa enää uudestaan käydä, joten todettakoon vain, että tuo mittari ei mikään fakta vaan yksi mielipide.
Ei todellakaan ole mielipide, vaan tieteellinen mittari, kuten GPI tai BKT. Eriasia on mikä sopii minkäkin mittaamiseen tai miten niistä tekee poliittisia tulkintoja, mutta mielipiteitä ne eivät ole.
Loppu olikin sun mielipidettä, jolla taas ei ole mitään tekemistä noiden mittareiden kanssa.
mikä olisi paras keino tällaisten kuplien puhkaisuun
.
Nykyisen rahajärjestelmän puitteissa on teoreettisesti esitetty neljää tai viittä eri mallia. Näistä kaksi on valtavirtaa, Monetaristinen tapa, jossa rahan määrää ja korkoa säätelemällä pidetään markkinaa tasapainossa (ideaalimarkkinoitahan ei voi olla käytännössä olemassa, koska on oltava joku joka takaa markkinat ja sopimusoikeuden ja sen täytyy silloin kerätä tätä varten veroja ja näin markkina ei ole vapaa). Toinen tapa on Keynsiläinen (tai no, neokeynsiläinen) tapa, jossa finanssipolitiikan kautta tasapainotetaan markkinoita.
Näiden toimien ansioista ei kuplia pitäsi syntyä. Mutta käytännössä poliittisten intohimojen seurauksena näitä ei noudateta ja ne sekoittuu ja meille tulee kuplia (Kun tuohon markkinakuplaan ekan kerran törmättiin 1929, niin se oli se sysäys saada tieteellistä katsontaa talouteen ja Keynsin johdolla teorioita kehitetiin ja BKT mittaaminen otettiin käyttöön jne.).
Kuplat taas tasaantuu markkinoilla ihan markkinoiden toimesta. Ja tässä tullaan siihen arvokysymykseen.
Antaako markkinoiden itse tasata itsensä, joka käytännössä aiheuttaa isoille kansanosille kurjuutta ja huono-osaisuutta
vahi
koitetaanko sitä kuplavaikutusta kompensoida tulonsiiroilla kuten pohjoismaissa on ollut tapana.
Se ajatus, että rikastumisen nousu rikastuttaisi kaikkia kansalaisia ei pidä paikkaansa, tämä teoria on toteutumattomaksi todettu mm. USA:ssa. Samoin mitään mitattavia vaikutuksia ei olla saatu yritysverotuksen keventämisen työllisyyttä lisäävästä vaikutuksesta. Sen sijaan nämä kehitystrendit, kuten mm. yritysverotuksen ja tuloverotuksen erottaminen toisistaan 90 –luvulla, ovat johtaneet tuloerojen kasvuun. Tämä on länsimaissa omaksutun uusliberalistisen talousajattelun tulosta, joka on rikastuttanut kansakuntia, mutta myös eriaroistanut niitä. 1929 romahduksen jälkeen tuloeroja tasatiin aina sinne 80 luvulle, kunnes Reagan ja Tacher alottti tän nykytrendin. Se toimi hyvin montakytävuotta, mutta kuten Pikety havainnoi, trendi tulee johtamaan plutokratiaan ja ennen kaikkea laiskaan pääomaan, joka tarkoittaa talouden pikkuhiljaista taantumista. Kuten OECD:n ja Tilastokeskuksen tilastointi osoittaa, on kokonaistalouskasvu pienentynyt samassa suhteessa, kun kasvun tuotoista on isompi osa kasaantunut ylimpään tuloluokkaan.
Nää on ihan empiirisiä havaintoja, mutta ne ei tietysti sovellu oikeistolaiseen ajatusmaailmaan ”oman onnensa sepistä” yleishyödyllisenä ajatuksena. Sitä se ei ole, se on yksilökeskinen ja yksilöä hyödyttävää ajattelua, mutta mikäli historiasta mitään voi oppia, se on haitalista yhteiskuntakehitykselle (ja sille yleiselle onnellisuudelle).
Sen vastapainona on toki empiirisesti todettu, ettei Marxin kommunismikaan voi toimia (ja äijä tais todeta sen itsekkin). Se taas on peruja meitin ihmisten loputtomista tarpeista, johon markkinatalous siten perustuukin.
Erikseen, jos haluaa miettiä vaihtoehtoja, niin niitäkin on, esimerkiksi markkinataloudessa rahanluonnin muuttaminen eri tyypiksesi. Tämäkään siis ei ole mielipide, vaan huippuekonomistien näkemys toisenlaisesta rahataloudesta. Tutustua voi esim:
http://www.positivemoney.org