Naton jäsenyydestä on puolin ja toisin tullut todellisuutta isompi asia, monet puolustajista (virheellisesti) luulevat jäsenyyden ratkaisevan Suomen turvallisuuspolitiikan ongelmat ikuisiksi ajoiksi, vastustajista monet näkevät Naton suurena saatanana, vaikka tosiasiassa EU-maiden kansalaisista 95% asuu Nato-maassa.
Sanoisin, että eräs syy tähän on se, että Suomessa ei ole käyty avointa ja kaikin puolin kattavaa keskustelua NATO:sta ja siitä mitä se merkitsee Suomelle - mitä liittyminen merkitsee ja toisaalta mitä sotilaallinen liittoutumattomuus merkitsee. Tästä "vaikenemisen kulttuurista" johtuen epätietoisuus on suurta ja ihmisten ymmärrys rajoittunutta.
Entistä useammin sotilasalan julkaisuissa pohditaan sitä, että onko sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen mahdollista järjestää maanpuolustus tulevaisuudessa riittävän tehokkaasti johtuen osaltaan siitä, että seuraavan sukupolven asejärjestelmät, joihin Suomen olisi aikanaan siirryttävä, ovat olennaisesti kalliimpia mitä nyt käytössä olevat asejärjestelmät. Voi olla, että esim. puolustusyhteistyön radikaali lisääminen Ruotsin kanssa olisi osittainen vastaus tähän ongelmaan, mutta onko sekään riittävä.
vlad.