Sinun juttusi ovat suoraan Neuvostoliiton kaupan ajoilta, jolloin viisivuotissuunnitelmat takasivat firmoille varman tulevaisuuden. Jos ryhdymme pelkästään vaihtamaan karvalakkeja Suomen valtiorajojen sisällä, pää tulee enemmin tai myöhemmin vetävän käteen. Velkarahalla kannattaa elvyttää, mutta ainoastaan sellaisten yritysten kautta, jotka tulevaisuudessa ovat elinkelpoisia. Syömävelan ottaminen pitää loppua jollain aikataululla ja aika pian.
Voisitko nyt konkreettisesti nimetä, että mitkä minun juttuni ovat Neuvostoliiton kaupan ajoilta?
Oletkohan muuten käsittänyt tuon elvyttämisen väärin? Ei velkaelvytys ole sitä, että tuetaan keinotekoisesti yrityksiä, vaan sitä että julkinen sektori investoi, jota varten se joko palkkaa työvoimaa tai vaihtoehtoisesti ostaa urakan yksityiseltä firmalta. Ja luonnollisestikin nämä investoinnit ovat sellaisia, jotka pitkällä aikavälillä ovat hyödyllisiä talouden kannalta (pääkaupunkiseudun vuokra-asunnot, tiestön kuntoonlaitto) tai inhimillisesti katsottuna välttämättömiä (homekoulujen korjaus).
Sinä puhut, että syömavelan ottamisen pitää loppua pian, josta toki olen samaa mieltä. Keinosi tuntuvat vaan vähän kyseenalaisilta. Käytännössähän se, että työntekijöiden ja/tai työnantajien verotusta, eläkemaksuja sekä sosiaaliturva- ja työttömyysvakuutusmaksuja piennetään, tarkoittaa sitä, että valtion asema tässä vain huonotuu, ellei sitten muutosten kautta syntyvät dynaamiset vaikutukset paikkaa tätä vajetta.