Minä ajattelen, että kaksi keskeisintä eroa ovat ne, että Ruotsilla on oma valuutta eivätkä he täten ole hirttäytyneitä Saksan intressien mukaiseen rahapolitiikkaan ja toiseksi Ruotsissa työperäisen maahanmuuton määrä on ollut radikaalisti isompi. Kolmantena nostaisin vielä esiin sen, että ruotsalainen korkeakoulutus bisneksen saralla tiettävästi pyyhkii lattiaa Suomen vastaavalla.
Ruotsissa on eläkejärjestelmä, joka joustaa eläkemaksutulon mukaan. Taloudessa menee huonosti, eläkkeet pienenevät automaattisesti, mene hyvin, ne nousee automaattisesti. Suomessa eläketaso on määrätty etukäteen ja se ei jousta, joten eläkeikä on jatkuvassa neuvottelutilassa.
Eläkejärjestelmä mahdollistaa Ruotsissa myös joustavamman työn ja eläkkeellesiirtymisen rajan, kun töitä voi vähentää pikkuhiljaa kohti eläkkeelle pääsyä, ja näin vanhempia ihmisiä onkin työelämässä Suomea pitempään, vaikkakin osa-aikasina. Tämä ja manittu maahanmuutto pitää työlisyysastetta korkeana (yli 17% Ruotisn työvoimasta on maahanmuuttajia tai näitten jälkeläisä, sisältäen sen 500k suomalaista jotka hyädyttävä siis Ruotsin kansantaloutta).
Osa-aikatyön ja soisallietuuksien yhteensovittaminen on hoidettu joustavammin kuin täällä.
Asuntoihin ei pistetä koko omaisuutta kiinni, eli asuntoja maksetaan koko elämän ajan, jolloin kulutukseen jää enemmän rahaa. Asuntovelkapotti toki huolettaa hurreja, mutta täällä kiristetään vyötä, että asunto on maksettu 20 -30 vuodessa, kun ruattalaiset käy siemailemassa viiniä viinibaarissa ja makselevat asuntojaan 50 - 70 vuotta.
Terveudenhoito on pois kunnilta, jotka voi keskittyä muihin pavleuihin. Toki oikeistohallitusten ”raha seuraa potilasta” on ollut fiasko.