Koira – ihmisen paras ystävä

[Jakke76]

@Siisel1 Tsemppiä ja jaksamista. Oman rakkaan ystävän menettäminen on todella kova paikka ja se vie aikaa, että se valo tunnelin päässä taas näkyy. Muistot säilyvät kuitenkin ikuisesti ja vaali niitä. Ajan myötä se synkkyys kyllä poistuu ja pystyt muistelemaan ystävääsi ilman kyyneliä ja surua.

 

[Purkan Jauhaja]

@Siisel1 osanotot menetyksen johdosta. Kleinspitzit hienoja koiria. Meidän uroksemme matka päättyi aikoina kuuden vuoden iässä. Hienoa, että saitte nauttia toistenne seurasta noin pitkään.

Meidän uros lähti myös aika äkisti, ruumiinavauksessa epäilivät keuhkoveritulppaa. Ilman mitään oireita menehtyi kotona ollessaan.

 

[Mäyräkoira]

@Siisel1 Lämmin osanottoni sinulle !

 

[Nickelback]

Ajattelin kirjoittaa oman tarinan, jos saisi omia ajatuksia ehkä vähän selkeämmäksi. Yleensä en ole tähän ketjuun edes tullut lukemaan, koska täällä on ollut niin koskettavia kertomuksia että sitä on alkanut heti heijastamaan meidän omaan tilanteeseen ja alkanut surettaa vaikka toinen eli vielä.

Meidän Perhoskoira tosiaan poistui vihreämmille nurmille lauantaina. Ikää ehti tulla yli 15v. On käsittämättömän tyhjä olo ollut nyt kaksi päivää. Tiedän että tuska helpottaa ajan myötä, mutta vaikeata se on tällä hetkellä. Vielä vaikeampaa se on meidän 9-vuotiaalla, joka on elänyt koko elämänsä tämän kaverin kanssa. Itseasiassa ollaan hieman yllätytty että se on ollut niin vaikeaa, koska mitään niin läheistä kaveruutta heillä ei ollut, koska meidän perhonen ei pitänyt oikein lapsista. Monta lapsien kiusaamistilannetta vain jätti jälkensä. Ts. tyttäremme ei saanut juurikaan silittää toista. Hetken ja sitten toinen siirtyi pois. Niin siihen nähden toinen on silti ollut tosi kiintynyt ja nyt tekee pahaa ja myös itselle pahaa kun katsoo 9-vuotiaan suremista.

Omia ristiriitoja on ollut lopettamisen kanssa, vaikka on tiennyt että se oli oikea päätös. Toisella oli jo vuosi sitten ongelmia mahan kanssa, kun paskoi sisälle. Eli tavara ei pysynyt sisällä. Sai lääkkeeksi tylosiiniä joka auttoi ja sitä koiramme söi 1/4 tablettia joka päivä. Talvella heikkeni kuulo täysin ja myös näkö alkoi olemaan heikko. Tietyt asiat kuten ruoka ja herkut kiinnosti vielä kovasti poismeno aamunakin, mutta muuten alkoi kaikki muu tekeminen olemaan jo vaikeata. Peseminen, kynsien leikkuu, harjaaminen, yms. toimenpiteet meni jo kuonokopalla koska toinen oli jotenkin niin traumatisoitunut vuosien saatossa näistä että koki oikeudekseen rähjätä niistä ja näykkiä. Mutta nämä tilanteet pystyimme vielä hoitamaan. Lenkeilläkin oli virtaa ihan hyvin, perässä ei tarvinnut vetää. Viimeisen viikon aikana tilanne meni osittain huonompaan että paskomisen kanssa oli jo vaikeaa, eli se jäi kertaan peräaukkoon ja se piti pestä ammeessa pois. Eli ongelmia alkoi ilmaantumaan. Mutta viimeinen niitti tuli kun toinen keksi että talutinhihnaa ei saa ottaa pois. Kävi agressiiviseksi, alkoi näykkii ja puree sitä joka yritti ottaa pois hihnan. Tästä aloimme keskustelemaan vaimon kanssa, että onko toisella jo kipuja mistä emme tiedä ja miten pystymme viemään koiran ulos jos kotiintultaessa saat puremia käsiin kun otat hihnaa pois (kaikkea kokeiltiin, napun kanssa, toisella hihnalla jne.). Niinpä emme löytäneet enää ratkaisua tähän ja tulimme siihen tulokseen että kun toinen on edes jokseenkin pirteä, niin nyt pystymme tekemään vaikean ratkaisun omien ehtojemme mukaisesti, ei siten että toinen on esim. vaikeasti sairas, ruoka ei maistu yms. Silti se kovasti vieläkin mietityttää kun toinen oli aamulla vielä energinen kun syötiin ennen lääkäriin menoa ja annettiin tuttuun tapaan nuolla keittolautanen. Sitten kuitenkin kummatkin mietti että jos perumme päätöksen, jonkun on lähettävä lenkille ja ottamaan vastaan agressiivista käytöstä. Emmekä voisi enää kuvitella toisen hoitoon viemistä jolloin joku muu joutuisi kärsimään tästä lenkkien tuomista ongelmista.

Vaikea sanoa mitä se tylosiini sitten vaikutti elimistöön. Selväähän se on että jotain ruuansulatusongelmia oli jo vuosi sitten ja jos kakka saatiin lääkkeellä kiinteäksi, niin onko sitten kaikki hyvät hivenaineet yms. ruuista enää imeytyneet elimistöön niinkuin kuuluu? Eli voi hyvin olla että tuo lääke toi vuoden lisäajan, mutta nyt ne kivut vaan kulminoitui tähän lenkkeilyyn. Perhoskoirat ovat tunnettuja siitä että eivät millään lailla osoita heikkoutta, niin ehkä ne ruuat vielä jaksoi innostaa mutta muuten kroppa jo oli aika loppu. Häntä oli jo tippunut vuoden aikana aikalailla laahaavaksi. Ei se juurikaan heilunut, kuten aiemmin.

Sitä tässä itsekin ymmärtänyt että kyllähän koira muuttui viimeisen vuoden aikana paljon ja se mitä nyt muistelee lämmöllä, kuten sylissä istuminen, rapsuttelut jne. niin kyllähän ne väheni viimeisten kuukausien aikana aika vähiin ellei nollaan. Ja vastavuoroisesti epäluuloinen käytös lisääntyi. Eli jos toisen nosti syliin, niin ensiksi piti murista, ennenkuin muistettiin että eihän sylissä olo olekaan paha asia, enkä minä ole esim. harjaamassa turkkia.

Ikävä on kova ja kaikki pienet asiat vielä muistuu mieleen. Sentään suosikkipeitot, peti, lelut lähti säkkiin ja pois kotoa muistuttamasta toisesta mutta ei tule kukaan kurkkimaan enään että tulenko nukkumaan, ei ole kukaan haistelemassa että mitkä housut laitan päälle (joka kertoi toiselle että mitä tapahtuu seuraavaksi), ei ole kukaan kerjäämässä enää kurkkua tai nakkia. Kaikki nämä on vaan hyväksyttävä ja jatkettava eteenpäin. Ihan toista jo kunnioittaakseni, uutta koiraa ei ole tulossa. Tuleeko joskus, sen aika näyttää mutta jos koiran lopettaminen on näin vaikeaa, en tiedä haluanko enää kokea tätä uudestaan.

Lepää rauhassa R***. Kasvatit minua ihmisenä ja olit maailman paras kaveri. Olit läsnä ylä- ja alamäissä ja "kuuntelit" kun tarvitsin kuuntelijaa. Tukeuduit kovasti minuun, mutta sait myös todella paljon rakkautta takaisin ja sinusta huolehdittiin loppuun asti. Kiitos kaikesta.

 

[redlate]

Tänään rakas ystäväni nukkui sylissäni hiljaa pois. Mentiin magneettikuvaukseen selkäongelman takia ja löytyi paha munuaisvaurio. Mitään ei ollut tehtävissä. Nyt Milton juoksee ilman kipuja ja huolia paremmilla radoilla. Nuku hyvin rakas ystäväni.

 

[Nelfor]

Tänään rakas ystäväni nukkui sylissäni hiljaa pois. Mentiin magneettikuvaukseen selkäongelman takia ja löytyi paha munuaisvaurio. Mitään ei ollut tehtävissä. Nyt Milton juoksee ilman kipuja ja huolia paremmilla radoilla. Nuku hyvin rakas ystäväni.

Mulla kävi rakkaan kissan kanssa sama tuossa kesällä. Mentiin tosin lääkärille sen munuaisvaurion aiheuttamien oireiden vuoksi, mutta tuomio oli sama - ei mitään tehtävissä.

Toivotan paljon voimia sinne. Todella ikäviä asioita nämä.

 

[WildCore]

Tämä ketju on enemmänkin sellainen vertaistukiketju, kerrotaan ystävän poismenosta, sairauksista tai muista ongelmista. Harvemmin täällä saa lukea, että kuinka hienosti kaikki menee tai muuten vaan kehuttaisiin ihmisen parasta ystävää. Sinänsä harmi, koska useimmat päivät ovat iloa ja naurua täynnä koirien kanssa.

Ja @redlate suuren suuret pahoittelut ystävän menetyksestä!!

 

[Nelfor]

Tämä ketju on enemmänkin sellainen vertaistukiketju, kerrotaan ystävän poismenosta, sairauksista tai muista ongelmista. Harvemmin täällä saa lukea, että kuinka hienosti kaikki menee tai muuten vaan kehuttaisiin ihmisen parasta ystävää. Sinänsä harmi, koska useimmat päivät ovat iloa ja naurua täynnä koirien kanssa.

Jep, sama pätee tuohon kissoille omistettuun ketjuun. Valtaosa päivistä lemmikkien kanssa on täynnä iloa, mutta se on myös osa tavanomaista arkea, jolloin ei välttämättä tule mieleen siitä kirjoitella.

 

[finnjewel]

Koirapuistoon on eksynyt huonoluonteinen koira ja omistaja.
Koirat | Raju hyökkäys koirapuistossa Helsingissä – Toinen omistaja pakeni paikalta: Koirat | Raju hyökkäys koirapuistossa Helsingissä – Toinen omistaja pakeni paikalta

Tuossa jutussa kun muutaman kerran mainitaan, ettei isoa koiraa saatu irti pienemmästä, niin tuli mieleen vanha neuvo, että luja potku jalkoväliin on paras tapa irrottaa pureva koira. Sekä uros että narttu.
Toki vaatii karskin luonteen potkaisijalta.

 

[Purkan Jauhaja]

Tuossa jutussa kun muutaman kerran mainitaan, ettei isoa koiraa saatu irti pienemmästä, niin tuli mieleen vanha neuvo, että luja potku jalkoväliin on paras tapa irrottaa pureva koira. Sekä uros että narttu.
Toki vaatii karskin luonteen potkaisijalta.

Itseasiassa hihnalla kuristaminen taitaa olla vielä parempi. Kun ilma loppuu niin suu aukeaa.

 

[Alamummo]

Koirapuistoon on eksynyt huonoluonteinen koira ja omistaja.
Koirat | Raju hyökkäys koirapuistossa Helsingissä – Toinen omistaja pakeni paikalta: Koirat | Raju hyökkäys koirapuistossa Helsingissä – Toinen omistaja pakeni paikalta
.

Vituttaa tuossa jutussa kerrotun purevan koiran omistajan kaltaiset hyypiöt, jotka eivät jää vastaamaan koiransa teosta vaan levittelevät käsiään ja luikkivat karkuun.

Toivottavasti malinois iskee seuraavaksi hampaansa kyseisen äijän haaroväliin.

 

[Weekend_Warrior]

Nyt tuli omalle vanhukselle joku ensimmäinen "kohtaus" tai vastaava. Oli sohvalla jotenkin levoton eikä hypännyt alas. Nostin lattialle ja ihankuin tasapaino heittelisi, näytti että takaraaja petti aina jommalle kummalle kankulle. Käytiin pihalla hihnassa kun halusin nähdä tarkemmin miten liikkuu, teki tarpeensa mutta kun ravisteli kellahti aina jommalle kummalle kyljelleen... No homma nyt tuntui rauhoittuvan ja tällä hetkellä kuorsaa normaaliin tapaan.

En ihan päässyt jyvälle oliko jotain huimausta, aivopohjaista hommaa vai alkaako takapää pettämään. Kyllä säikäytti saatana. Onhan siihen lähtöön tullut jo vuosia "varauduttua" mutta kyllä on levoton olo itselläkin.

 

[finnjewel]

Suomen koirat pitäisi ilmoittaa Ruokaviraston rekisteriin vuoden loppuun mennessä. Tiettävästi arviolta 800 tuhannesta koirasta on toistaiseksi rekisteröity noin 200 tuhatta.
En ihmettele, sillä rekisteröinti ei todellakaan ollut erityisen helppoa tai ongelmatonta. Mainittakoon, että pakollisia tietoja ovat mm. sirutuksen päivämäärä, siruttaneen eläinlääkärin nimi ja hänen työpaikkansa nimi.

 

[White Wolf]

Suomen koirat pitäisi ilmoittaa Ruokaviraston rekisteriin vuoden loppuun mennessä. Tiettävästi arviolta 800 tuhannesta koirasta on toistaiseksi rekisteröity noin 200 tuhatta.
En ihmettele, sillä rekisteröinti ei todellakaan ollut erityisen helppoa tai ongelmatonta. Mainittakoon, että pakollisia tietoja ovat mm. sirutuksen päivämäärä, siruttaneen eläinlääkärin nimi ja hänen työpaikkansa nimi.

Tuo Ruokaviraston rekisteri on aivan turha eikä ratkaise mitään esimerkiksi pentutehtailijoiden osalta...

Hehän pystyy nyt jatkossa myymään pentujaan "rekisteröityinä" vaikka pennun vanhemmat voi olla aivan mitä tahansa.
Samoin koiran pystyy ilmeisesti rekisteröimään aivan millä rodun nimellä tahansa. Facessa joku koiraihminen oli kommentoinut, että vois keksiä vaikka semmosen rodun mitä ei edes ole olemassa.

Ja mitään annettuja tietojahan ei varmenneta mistään. Esim. sirunumero voi olla pöllitty joltain toiselta koiralta Kennelliiton rekisteristä ja asia tulee esille vasta sitten kun se toinen koira yritetään rekisteröidä.

Pelkkää rahan tuhlausta koko homma!

Edit: typot

 

[Peltinen]

Suomen koirat pitäisi ilmoittaa Ruokaviraston rekisteriin vuoden loppuun mennessä. Tiettävästi arviolta 800 tuhannesta koirasta on toistaiseksi rekisteröity noin 200 tuhatta.

Jos itselläni olisi 10-vuotias keskikokoinen koira niin en ilmoittaisi sitä Ruokaviraston rekisteriin. Tuossa rekisterissä lisäksi kovasti haiskahtaa koiraveron palauttaminen tulevaisuudessa.

 

[Axbor Nocturne]

No ei sekään kovin viisaalta kuulosta, että jatkossa vain eläinlääkäri saisi siruttaa koiran. Tällaista muutosta väläytellään EU:n toimesta ja siitä muodostuisi vain turhia kuluja omistajille ja ruuhkia eläinlääkäreihin.

 

[Joe Plop]

Suomen koirat pitäisi ilmoittaa Ruokaviraston rekisteriin vuoden loppuun mennessä. Tiettävästi arviolta 800 tuhannesta koirasta on toistaiseksi rekisteröity noin 200 tuhatta.
En ihmettele, sillä rekisteröinti ei todellakaan ollut erityisen helppoa tai ongelmatonta. Mainittakoon, että pakollisia tietoja ovat mm. sirutuksen päivämäärä, siruttaneen eläinlääkärin nimi ja hänen työpaikkansa nimi.

Minä en kyllä päivämäärää tai eläinlääkärin nimeä sinne laittanut kun ei enää mitään muistikuvaa milloin ja kuka sen teki. Ja ilmoitus meni kyllä läpi. Aikaa kului ehkä viisi minuuttia... En erityisemmin vaikeana pitänyt. Suurin vaiva oli löytää se sirun numero jostain kaapin perältä...

E: Kävin vielä tarkastamassa Ruokaviraston sivuilta miten tuo rekisteröiminen näkyy. Siruttajan nimen ja osoitteen kohdalla lukee "Ei tietoa" eli ei ole pakollinen tieto, ja rekisteröityminen onnistui ainakin vanhalla koiralla ilmankin...

 

[Timbit]

Sinne voi siis laittaa osin keksityt tiedot, ja osan tiedoista voi jättää antamatta? No jopas on taitavasti osattu toteuttaa. Eikä ihme, että niin harva on rekisteröinyt, kun ei sitä tarvetta ole osattu selittää edes vähää alusta.

 

[finnjewel]

Minä en kyllä päivämäärää tai eläinlääkärin nimeä sinne laittanut kun ei enää mitään muistikuvaa milloin ja kuka sen teki. Ja ilmoitus meni kyllä läpi. Aikaa kului ehkä viisi minuuttia... En erityisemmin vaikeana pitänyt. Suurin vaiva oli löytää se sirun numero jostain kaapin perältä...

E: Kävin vielä tarkastamassa Ruokaviraston sivuilta miten tuo rekisteröiminen näkyy. Siruttajan nimen ja osoitteen kohdalla lukee "Ei tietoa" eli ei ole pakollinen tieto, ja rekisteröityminen onnistui ainakin vanhalla koiralla ilmankin...

No, ilmeisesti oltiin vaimon kanssa liian viranomaispelkoisia. Kaikki tiedot sinne kuitenkin lopulta löydettiin 2020 syntyneestä hauvasta.

 

[dimmu]

Mitäs voi seurata, jos ei ilmoita tietoja?

 

[Freya]

Mitäs voi seurata, jos ei ilmoita tietoja?

Mulle varmaan selviää tämä sitten ensi vuoden puolella, kun en meidän koiria meinaa ilmoittaa.

 

[dimmu]

Mulle varmaan selviää tämä sitten ensi vuoden puolella, kun en meidän koiria meinaa ilmoittaa.

Jep, sama täällä. Turha homma kaikkinensa.

 

[diavolo]

Mitäs voi seurata, jos ei ilmoita tietoja?

Teoriassa uhkasakko tai seuraamusmaksu, käytännössä ei mitään. Ruokavirasto kerää tämän koiraveron ja käytännön tason toiminta kuten valvonta on jätetty eläinlääkärien vastuulle. Mitä olen useiden eri eläinlääkäreiden kanssa jutellut, tuntuu heillä olevan hiljaisuudessa yhteinen linja siitä että he eivät käytä aikaansa tuohon.

Kissoillehan piti tulla oma rekisterinsä vuonna 2026, mutta kyseinen projekti viivästyy rahoituksen puutteen takia. Toisin sanoen koiraverolla ei olla saatu tarpeeksi rahaa että kissavero voidaan ottaa käyttöön. Harmillista on vain se että kissoille tuo rekisteri on tarpeellinen koska Suomi on täynnä vapaana kulkevia, siruttomia kissoja. Koirien kanssa tätä ongelmaa ei ole ja rekisteriksi riittäisi varsin hyvin Kennelliiton jo voimassa oleva rekkari. Mitäänhän tuo Ruokaviraston rekkari ei auta pentutehtailun kitkemiseksi, vaan päinvastoin.

 

[Salama15]

Kertokaas kokemuksia Käppänöistä (Kääpiösnautseri) => rouva sellaista katsellut, narttua lähinnä, mietin vahtiviettiä yms.

 

[Alamummo]

Kertokaas kokemuksia Käppänöistä (Kääpiösnautseri) => rouva sellaista katsellut, narttua lähinnä, mietin vahtiviettiä yms.

Ovat saksalainen vastine brittien terriereille; reippaita ja säänkestäviä koiria. Niillä on kyllä vahtiviettiä ja voivat olla haukkuherkkiä.