Pikkuisen haastava viikko ollut...
Sunnuntaiaamuna meidän pystiffityttö ei päässyt makuulta jaloilleen, jalat eivät yksinkertaisesti ottaneet alle. Soitto päivystävälle, joka neuvoi antamaan särkylääkettä reilusti, 2x120mg (Carprodyl).
No, koira tokeni siitä ihan lenkille asti reilun tunnin päästä ja oli lopulta kuin mitään olisi tapahtunutkaan. Asian teki hankalammaksi, että olimme reilun 300 kilsan päässä kotoa eli automatkaa piisasi ja koko ajan piti alitajuisesti tarkkailla tytön kuntoa.
Konsultoin alkuviikosta muutamia eläinlääkäreitä ja jokainen tietysti halusi nähdä tapauksen, jolloin päätimme viedä tytön Kouvolan Evidensiaan tutulle ortopedille, jota meille suositeltiin ko. koiran olkanivelongelmien takia ja jonka luona olemme käyneet vuosittain kontrollissa.
Eilen sitten heitimme mutkan Kouvolaan, n. 450 kilsaa edestakaisin, ja diagnoosi oli MRI-kuvauksen avulla viimeisen lannerangan nivelen välilevypullistuma. Siitä sitten tiukat hoito-ohjeet, kova lääkitys morfiinilaastareineen ja eikun kotiin taiteilemaan yli 60-kiloisen koiran kanssa, joka pikku mömmöissään ei ole kaikista helpoin tapaus. Haastetta tarjoaa kosolti, että koira on tottunut liikkumaan paljon ja vapaasti ja sen koirakaveri, lansutyttömme, olisi kovasti vailla lenkkikaveria, vaikka selvästi jotenkin tiedostaakin tilanteen.
Kuitenkin, olen helpottunut, että "vika" löytyi ja hoito sille ja parin viikon päästä käymme sitten näyttämässä, miten hoito on purrut ja kuinka sitten eteenpäin...
Halpaako!?!
Kotieläintä hankittaessa pitää jo lähtökohtaisesti ymmärtää ja tiedostaa, ettei olla hankkimassa mitään esinettä vaan pitkäaikaista elämänkumppania ja että lysti voi olla joskus kallista... eikä sitä voi oikein ennustaa mitenkään. Onneksi ovat vakuutukset...