Toisaalta sydäntä särkevää, toisaalta lämmittävääkin lukea tätä ketjua, kuinka välittävät ihmiset ymmärtävät toimia lemmikkiensä kanssa oikein silloin, kun se paikka tulee - vaikka sydän toisaalta kuinka rimpuilisi vastaan.
@Lämpö ja @Torsti56 Olen itse kulkenut nuo askeleet useasti eikä siihen koskaan totu... eikä tarvitsekaan. On vain suru ja ikävä, mutta toisaalta rauhallinen mieli siitä, että tuntee tekevänsä oikein sellaista elämää kohtaan, jolle ei muuta mahdollisuutta enää löydy, joka ansaitsee tuskattoman, turvallisen lähdön läheistensä seurassa tästä maailmasta.
Minä saan tässä tunnin, puolentoista sisään lähteä hakemaan hoitolaisemme kotiin kasvattajaltaan, jossa ne Joulun seudun ovat olleet. Kuinka tyhjältä talo eilen illalla tuntuikaan, kun tulimme reissusta kotiin eikä tuttua tohinaa ja iltarutiineja ollutkaan, oli vain outo hiljaisuus...
En tiedä, kuinka ja kaipaavatko koiramme yhtä paljon meitä ja kotiaan kuin minä/me heitä....
@Lämpö ja @Torsti56 Olen itse kulkenut nuo askeleet useasti eikä siihen koskaan totu... eikä tarvitsekaan. On vain suru ja ikävä, mutta toisaalta rauhallinen mieli siitä, että tuntee tekevänsä oikein sellaista elämää kohtaan, jolle ei muuta mahdollisuutta enää löydy, joka ansaitsee tuskattoman, turvallisen lähdön läheistensä seurassa tästä maailmasta.
Minä saan tässä tunnin, puolentoista sisään lähteä hakemaan hoitolaisemme kotiin kasvattajaltaan, jossa ne Joulun seudun ovat olleet. Kuinka tyhjältä talo eilen illalla tuntuikaan, kun tulimme reissusta kotiin eikä tuttua tohinaa ja iltarutiineja ollutkaan, oli vain outo hiljaisuus...
En tiedä, kuinka ja kaipaavatko koiramme yhtä paljon meitä ja kotiaan kuin minä/me heitä....