Koira – ihmisen paras ystävä

[1stApril]

Ihan kuin isäntänsä kova kuorsaamaan ja haisee pahalle.

Tähän päälle vielä kuolaaminen, niin meillä ainakin isännän ja koiran yhtäläisyydet oli heti havaittavissa.

 

[Stam1na]

Meillä kanssa Ranskan pulla...mainio rotu. OK kokemusta rodusta vasta noin 3kk. Aivan mainio tapaus. Ihan kuin isäntänsä kova kuorsaamaan ja haisee pahalle. Kun koira haettiin meille oli se samantien kuin kotonaan.

Joo ei kyllä kauaan mennyt kun kotiutui, pihassa vähän jännitti ja tärisytti ku tultiin autosta ulos mut sisälle kun pääsi ei mennyt kun yksi tutkintakierros ja lempimakuupaikka löytyi heti.

Hihnassa tämä ei meinaa kyllä suostua kulkemaan sitten millään, pistää jarrut aina päälle. Ei ollut kasvattajan luona käyttänyt pantaa/hihnaa ollenkaan vaan olivat käyneet aidatulla pihalla aina tarpeilla, no onneksi meillä on vastaava takapiha niin pääsee helpommalla tämän sisäsiistiksi opettamisen kanssa.

 

[Pekko Pelikaani]

Me päädyttiin toistaiseksi pitämään koiralla pantaa yötä/päivää kun neiti sen verran kovapäinen että saa kauheen murina/ärinä kohtauksen kun pantaa laitetaan.

Alkuun +5 astetta niin Jane sai ovella jo tärinä kohtauksen mutta kun lunta tuli niin pakkasellakin meni kiltisti pihalle telmimään :)

Meillä ei onneksi kuolaa. Meillä oli käsitys että ranskikset aika hiljaisia mutta meihin neiti kyllä komentaa haukkumalla kissoja jatkuvasti sisälläkin.
Paavo kissa 3v vaikka koiraa tuplaten painavampi painii Janen (~4kg) kanssa jatkuvasti ja monta kertaa nukkuvatkin sohvalla vierekkäin. :) hyvä niin

 

[Germanicus]

Meilläkin on kaksi ranskista tässä taloudessa. Aikamoisia puupäitä molemmat ja todella itsepäisiä, mutta olen täysin hulluna niihin. Suosittelen vakuutuksen ottamista, tämä rotu kun on melko sairaalloinen. Nuoremmalta koiraltamme on leikattu molemmat takajalat, sieraimia ja nielua on operoitu. Toista koiraa vaivaa välillä outo selkävika, joka yleensä menee päivassä parissa ohi.

Todella mainio rotu silti, veljekset tykkää löhöillä sohvalla kuin isäntänsä, mutta pierut haisevat välillä todella pahalle. Nauroin muuten vedet silmissä yhden kerran, kun tuo vanhempi koira heitti leijan ja pelästyi sitä.

 

[-STR-]

Eilen ensimmäistä kertaa 6-vuoden yhdessäolon aikana jouduttiin käymään eläinlääkärillä rokotuksien ulkopuolella.
Itselläni on siis 2 Japanese Chin urosta, jotka on tähän päivään asti olleet täysin terveitä.
Kyseessä oli onneksi vain ulkokorvan tulehdus, johon hoitona 2-viikon hoitojakso Canaural korvatippoja.
No, onneksi "Onni" voi heti paremmin eikä korvaakaan tarvitse enään kaivella. Pikkuveli "Otto" oli hengessä mukana ja tärisi vastaanotolla velipojankin puolesta.

On ne vaan perhana tärkeitä kun suostuu 180€ maksamaan 15-minuutin vastaanotosta ja vielä kiittämään hymyillen jälkeenpäin. =D

 

[jake styles]

On ne vaan perhana tärkeitä kun suostuu 180€ maksamaan 15-minuutin vastaanotosta ja vielä kiittämään hymyillen jälkeenpäin. =D

Totta turiset. Omassa perheessä on mennyt 2 viime kuukauden aikana n. 1300 € meidän ~10v vanhuksen virtsa- ja korvaongelmien hoitoon sekä lääkkeisiin. Vakuutusta ei ole koska koira ei ole tullut meille pentuna ja ongelmia oli jo sen meille tullessa sen verran ettei vakuutus enää olisi niihin liittyviä hoitoja korvannut. Tärkeintä silti ettei virtsarakosta löytynyt kasvainta (joka myös oli epäilylistalla) vaan iso virtsakivi. Kiven leikkauksesta tulee vielä satoja euroja lisäkuluja, mutta ei ole silti käynyt mielessäkään etteikö vaivaa hoidettaisi.

 

[Rööri]

Yökkö ja ällötys!

Nyt olisi taas Mummelille ja muille Tietäjille asiaa.

Meille tuli reilu viikko sitten Bernin pentu perheeseen ja olen neuvoton sekä epätoivoinen. Pentu syö omaa paskaansa!

Tulokas on 5. koira omissa kotileikeissäni enkä ole koskaan joutunut todistamaan moista matikaisuutta. Kaveri vääntää tortun ja heittelee lämpimäiset tuulen suojaan yksintein, jos et hätiin kerkeä. Pentu saa muonaa 2 dl 4 kertaa päivässä kasvattajan suositusten mukaan, mutta onko niin että tuo kuitenkin nälkäänsä panee paskan uuteen kiertoon?

Kasvattajan kommentti asiaan oli, että kyseessä on jokin mystinen "alkukantainen vietti", mutta minä en aio noin viheliäistä viettiä sietää. Edellinenkin Paskan Syöjä vielä vistottaa! Mikä siis eteen, sivulle taikka taakse? Onko kenelläkään kokemuksia taikka neuvoja antaa???

 

[ditrim]

Kyllä munkin koira alkuun vähä omalla kakallaan leikki. Mut kiellot toimi aika nopeesti. En usko että tuosta mitään pysyvää ongelmaa tulee.

 

[TumE#16]

Nyt olisi taas Mummelille ja muille Tietäjille asiaa.

Meille tuli reilu viikko sitten Bernin pentu perheeseen ja olen neuvoton sekä epätoivoinen. Pentu syö omaa paskaansa!

Tulokas on 5. koira omissa kotileikeissäni enkä ole koskaan joutunut todistamaan moista matikaisuutta. Kaveri vääntää tortun ja heittelee lämpimäiset tuulen suojaan yksintein, jos et hätiin kerkeä. Pentu saa muonaa 2 dl 4 kertaa päivässä kasvattajan suositusten mukaan, mutta onko niin että tuo kuitenkin nälkäänsä panee paskan uuteen kiertoon?

Kasvattajan kommentti asiaan oli, että kyseessä on jokin mystinen "alkukantainen vietti", mutta minä en aio noin viheliäistä viettiä sietää. Edellinenkin Paskan Syöjä vielä vistottaa! Mikä siis eteen, sivulle taikka taakse? Onko kenelläkään kokemuksia taikka neuvoja antaa???

Äkkiseltään löysin muutamia syitä mistä voi johtua:

-Koiralla voi olla suolistoloisia
-Ravinto sisältää liian vähän ruoansulatusentsyymejä
-B-vitamiinin puute.

Ensimmäiseen auttaa madotus, kahteen muuhun ruoan muuttaminen elukalle sopivammaksi. Yksi tekijä voi myös olla, että koiralla on yksinkertaisesti tylsää.

Googlettamalla tämä löytyi, en tiedä oletko jo tätä tutkinut:

Lemmikille.com - Koiran ulosteiden, kakan syönti eli koprofagia

Toivottavasti ratkaisu löytyy!

E: Jäi vielä, että oman koiran kohdalla tätä esiintyi muutaman kerran ja silloin tähän vaivaan auttoi kun lisäsi hieman lihaa raksujen joukkoon.

 

[Rööri]

Toivottavasti ratkaisu löytyy!

Ok, kiitoksia vinkeistä.

Tylsyyteensä tuo tuskin paskojansa popsii. Pökäleet poimitaan parempaan talteen heti eikä ne jää leluiksi taikka välipaloiksi nurkkiin viereksimään. Aina ei kuitenkaan kerkeä hätiin, vaan jäljelle jää vain jumalaton katku, mutta sattumat ovat pantu parempiin suihin. Aluksi pennun saavuttua ihmettelin, kun koko talo haisi tuoreelle paskalle, mutta itse läjää ei löytynyt mistään. Luulin tuon jopa pierevän niin tymäkän tuoksuisia pieruja, kunnes yllätin palleron itse teossa. Pennun väännettyä Jypin logon lattialle riensin paperia kyökistä hakemaan ja ehdin parahiksi todistamaan, kun eväs hävisi uudelle kierrokselle koiraan. Näyn jälkeen en ole enää ollut entiseni. Toipuminen ottaa aikaa ja pentu saa sillä välin makustella korvannipukkani sijaan muita asioita.

Madotus hoidettiin kasvattajan toimesta, mutta liekkö tuosta mitään haittaa, jos sen tekee jo nyt uudelleen? Nappula-annosta voisi tosiaan jatkaa lihalla. Nyt sinne sekaan on sössätty kermaviiliä ja luullakseni (en vastaa lemmikkiemme ruokahuollosta) raejuustoa. Pitääkö tuon lihan tosiaan olla raakaa?

Toivon todella, ettei tämä jää päälle.

Oliko muita mieleltään järkkyneitä?

 

[Myyrä]

Madotus hoidettiin kasvattajan toimesta, mutta liekkö tuosta mitään haittaa, jos sen tekee jo nyt uudelleen? Nappula-annosta voisi tosiaan jatkaa lihalla. Nyt sinne sekaan on sössätty kermaviiliä ja luullakseni (en vastaa lemmikkiemme ruokahuollosta) raejuustoa. Pitääkö tuon lihan tosiaan olla raakaa?

Paistavatko koirat tai muut lihansyöjäaläimet luonnossa saaliinsa ennen syömistä jossain grillissä??

Kyllä se kypsänäkin menee, ei siinä ole mitään ongelmaa. Mutta kuka jaksaa paistaa koiran lihat, kun siitä ei ole mitään hyötyä.

 

[TweetyLeaf]

Itselläni ei ole koiraa enää, mutta muutamilla kavereilla on noutajia ja käyttävät BARF ruokintaa.

En tiedä miten tuo Berneille tai vielä pennuille sopii, mutta kannattaa vilkasta josko siitä olisi hyötyä.

Rehellisesti, en tiedä tarkempaa infoa, enkä tosiaan enää omista koiraa, mutta tuli mieleen niin ajattelin kirjoittaa, että saattaa olla järkevää tutkia asiaa.

 

[Rööri]

Mutta kuka jaksaa paistaa koiran lihat, kun siitä ei ole mitään hyötyä.

Useat, jotka puuhastelevat muutakin hyödytöntä koiriensa kera.

 

[Alamummo]

Mummeli täällä hei!

Rööri, koeta antaa pennulle ananasmurskaa ruoan seassa tai ihan sellaisenaankin, jos se suostuu murskaa syömään. Äiteeni mäyräkoiravainaalla oli toisinaan tapana syödä toisten koirien jätöksiä ja aina kun paskamussutus alkoi, niin äitee antoi koiralle ananasta ruoan seassa. Ananaksessa on paljon B-vitamiinia, joten ehkäpä riittävä määrä kyseistä vitamiinia sapuskassa tosiaan auttoi koiraa hylkäämään pökäleet ruokavaliossaan.

Raaka liha on parasta koiralle, koska siinä on parhaiten vitamiinit sun muut tallessa. Jos ei halua syöttää koiralleen teollista ruokaa, mutta ei ole mahdollisuutta barffata (ei esim tilaa isolle pakastimelle), niin raa'an lihan sekoittaminen yrjölän puuroon on hyvä vaihtoehto (googlettamalla löytyy ohjeita tunnetun kasvattajan Jouko Yrjölän kehittämään koiran perusravintoon).

 

[Myyrä]

Itselläni ei ole koiraa enää, mutta muutamilla kavereilla on noutajia ja käyttävät BARF ruokintaa.

Meillä käytetään tätä ruokintatapaa ja varmasti osin senkin takia BARF on mielestäni kaikkein järkevin ruokavalio. Ei mitään teollisia nappuloita, vaan sitä lihaa, mitä eläimet ovat tuhansia vuosia syöneet. Kyllähän kasvatettu broileri nyt vähän metsän eläimestä varmasti eroaa, mutta paljon vähemmän kuin joku pussista otettu kuiva pökäle.

Useat, jotka puuhastelevat muutakin hyödytöntä koiriensa kera.

Annatko esimerkkejä tällaisista puuhista. Mikä on hyödytöntä puuhastelua koiran kanssa. En heti keksinyt kovin montaa sellaista asiaa.

 

[Knox]

Rööri, koeta antaa pennulle ananasmurskaa ruoan seassa tai ihan sellaisenaankin, jos se suostuu murskaa syömään. Äiteeni mäyräkoiravainaalla oli toisinaan tapana syödä toisten koirien jätöksiä ja aina kun paskamussutus alkoi, niin äitee antoi koiralle ananasta ruoan seassa. Ananaksessa on paljon B-vitamiinia, joten ehkäpä riittävä määrä kyseistä vitamiinia sapuskassa tosiaan auttoi koiraa hylkäämään pökäleet ruokavaliossaan.

Tämän neuvon olen minäkin kuullut, joskaan meillä ei (onneksi) moista ongelmaa ollut.

Perkeleen Rööri, elämäni ensimmäisen kerran sain puhdistaa läppärin kahvista. Ilmaisu "moista matikaisuutta" sen teki.

Mutta jos palataan vielä tähän kakka-aiheeseen, niin mikä perkele sinä on että kissan/hevosenpaska on koirista niin herkkua? Luulis että tuolla tuollaisella hajuaistilla varustettu elukka ymmärtäisi pysyä kaukana läjästä paskaa?

 

[Kouhia]

Meillä liki kolmevuotias bernin köriläs on tullut pennusta asti toimeen raakaruokinnalla. Menee kanansiipiä/koipia, jauhettua mahaa, sian kurkkutorvea, sydäntä ja muuta maukasta. Luineen päivineen tykkää syödä, onpahan jotain tekemistä vähäksi aikaa. Nykyisin syö kerran päivässä, vaatimattomasti noin 1,5-2 kiloa tavaraa kerralla. Mitään vaivoja ei ole ollut, eikä lääkärissä ole käyty kertaakaan, pl. rokotukset.

Tämän nykyisen edeltäjä söi taas pelkkää teollista nappulaa, vaikkakin "laadukasta", joka aiheutti turkin hilseilyä, ripulointia sekä useita virtsatientulehduksia. Liekö ollut allerginen jollekin E-koodistolle. Tämä sankari myös tykkäsi syödä lenkeillä toisten koirien paskaa. Oma ei niin maistunut.

 

[Brother Whisper]

Onko palstan koiraihmisillä kokemusta alaskanmalamuuteista joko itsellään tai tuttavapiirissä? Minua on alkanut kevään kuluessa kiinnostaa kyseinen koirarotu.

 

[Rööri]

Meillä käytetään tätä ruokintatapaa ja varmasti osin senkin takia BARF on mielestäni kaikkein järkevin ruokavalio. Ei mitään teollisia nappuloita, vaan sitä lihaa, mitä eläimet ovat tuhansia vuosia syöneet. Kyllähän kasvatettu broileri nyt vähän metsän eläimestä varmasti eroaa, mutta paljon vähemmän kuin joku pussista otettu kuiva pökäle.


Annatko esimerkkejä tällaisista puuhista. Mikä on hyödytöntä puuhastelua koiran kanssa. En heti keksinyt kovin montaa sellaista asiaa.

Annan. Leikkiä tuhansien vuosien takaista luomuteurastajaa/metsästäjää ja syöttää koiralleen teollisesti tuotettua kananpoikaa, koska Mooseksellakin oli pitkä parta.

Loput saat keksiä itse.

 

[Rööri]

Mummeli täällä hei!

Rööri, koeta antaa pennulle ananasmurskaa ruoan seassa tai ihan sellaisenaankin, jos se suostuu murskaa syömään. Äiteeni mäyräkoiravainaalla oli toisinaan tapana syödä toisten koirien jätöksiä ja aina kun paskamussutus alkoi, niin äitee antoi koiralle ananasta ruoan seassa. Ananaksessa on paljon B-vitamiinia, joten ehkäpä riittävä määrä kyseistä vitamiinia sapuskassa tosiaan auttoi koiraa hylkäämään pökäleet ruokavaliossaan.

Raaka liha on parasta koiralle, koska siinä on parhaiten vitamiinit sun muut tallessa. Jos ei halua syöttää koiralleen teollista ruokaa, mutta ei ole mahdollisuutta barffata (ei esim tilaa isolle pakastimelle), niin raa'an lihan sekoittaminen yrjölän puuroon on hyvä vaihtoehto (googlettamalla löytyy ohjeita tunnetun kasvattajan Jouko Yrjölän kehittämään koiran perusravintoon).

Kiitos tästä Mummeli. Väännän huomenna Yrjö-Puuron Tropicana -maustettuna. En tiedä huomaako kukaan, jos olen Lumikkina maistanut puurosta?

 

[TweetyLeaf]

Annan. Leikkiä tuhansien vuosien takaista luomuteurastajaa/metsästäjää ja syöttää koiralleen teollisesti tuotettua kananpoikaa, koska Mooseksellakin oli pitkä parta.

Loput saat keksiä itse.

Eikai tässä kukaan itsensä takia tuota Barffia ole ottanut käyttöön, vaan sen koiran hyvinvoinnin takia...

 

[Palstalegenda]

Olen ihmetellyt, ettei tätä tuoretta tutkimustulosta ole uutisoitu Suomessa paljon muualla kuin tiedelehti Me Naisissa: Kissaihmiset ovat tutkitusti koiraihmisiä älykkäämpiä.

On sentään yliopistotutkimus. Jonkinmoisissa Science-lehdissä julkistettua tietoa.

Kyllä minä olen tuon tiennyt jo lapsuudestani saakka. Ei voi olla sattumaa, että koiraihmisistä niin moni on... no, tolloja. Eivät toki kaikki, mutta noin 87 % pilaa sen lopun 13 %:n maineen.

Ei ole sattumaa, että treffipalstojen suomalaisilla naisilla on hyvin usein koira. Tollo hommaa koiran, koira on tollouden merkki. Tollo jää yksin tai saa alistuvan vässykän. Uusi "mies" nukkuu joko sohvalla tai sängyn reunalla kolmantena pyöränä.

Tärkeää on tietää, kun tuttava- ja ystäväpiiriäsi luokittelet tolloihin ja ei-tolloihin, että osa ihmisistä voi todellakin kuulua tuohon 13 %:n vähemmistöön, joten anna kaikille mahdollisuus. Minäkin tiedän yhden mustalaisen, joka on töissä ja pärjää hyvin elämässään. Tärkeää on myös tiedostaa, että jotkut ihmiset voivat elää koirataloudessa mutta eivät silti oikeasti ole koiraihmisiä vaan pelkästään koiraihmisen talutusnuorassa eli tossun alla. Dicktatuuri ei aina kaadu, vaikka miten olisi hyvä aviomies, sillä koirien rodunjalostuksellinen maailmanlaajuinen salaliitto on keskittänyt juuri siihen mihin tosimies ei kykene: vässyköintiin ja iankaikkiseen alistumiseen. Jos joku koira ei vässyköi, se leimataan luonnevikaiseksi ja pian tulee lopullinen piikki perseeseen tai maaseudulla saattaa tulla koiralle kuula kalloon.

Wilhelm von Humboldt loi tutkimuksen ja opetuksen riippumattomuuttta korostavan sivistysyliopiston ihanteen ja sillä tiellä tässä olen, tieteen pyyteettömänä palvelijana. Hän kyllä sanoi myös, että "hyvinvointivaltio johtaa väistämättä kansalaisten passivoitumiseen ja moraaliseen rappioon". Suomen sinkkunaisten koirabuumi on eräs selkeä merkki hyvinvointivaltion moraalisesta rappiosta.

Ehkäpä tämän ketjun todellisuutta enemmän myötäilevä otsikko olisi, viitaten tieteellisiin tutkimustuloksiin: Koira - tollon paras ystävä.

No en tiijä, onhan se niin, että näin se on.

 

[And77]

Kuules käyttis

Jos sinä et lapsena saanut koiraa lukuisista itkupotkuraivari rukouksista ja pyynnöistäsi huolimatta, niin voisin kertoa sinulle pienen salaisuuden.. älä säikähdä:

Se ei ole niiden vika, joilla on koira. Se on sinun vanhempiesi vika. Mutta anna heille anteeksi, heillä varmasti oli syynsä olla hommaamatta koiraa.

En tiedä minkä ikäinen olet, enkä ala arvailemaan koska luet Me naisia - niin sekin vaikeuttaa arvausta, mutta sitten kun koet olevasi aikuinen niin sinä voit itse ottaa koiran, kysymättä vanhemmiltasi lupaa.

Voimia.

 

[Palstalegenda]

Kuules käyttis

Nytpä esitit kosolti disinformaatiota. Minä ymmärrän sinua, koska informaatio on sinun esittämääsi todellisuusmallia vastaan, joten yrittääksesi pärjätä väittelyssä, sinun pitää kehitellä disinformatiivisia väitteitä ja olkinukkeja ilmassa heilutella.

Vastaan silti: Ei, en ikinä halunnut koiraa. Minulla oli kyllä kissa mutta sen elämä kaupungin kerrostalossa oli vilkasluonteiselle kissalle niin ahdasta, että päästimme hänet takaisin maaseudulle remuamaan. En ole ikinä ajatellutkaan, että minä koiran haluaisin. Mopon kyllä halusin, ja sen sain. Vanhempani ovat olleet aina reiluja minua kohtaan.

En minä Me Naiset-lehteä varsinaisesti lue. Eräs naispuolinen FB-kaverini linkitti jutun seinälleen, niin sitä kautta sen jutun huomasin.

Eihän tosin ole kyse minusta. On kyse tieteestä ja sen tutkimustuloksista. Kun ei tiedettä vastaan pärjää, niin on hömelöiden ja väittelyn jo hävinneen osapuolen keino kääntää keskustelu viestinviejään. Ei, minä en ole tässä tutkimusta tehnyt enkä asiassa olennainen seikka, vaan tiede ja sen tulokset. Mutta kuten todettua, eivät koiraihmiset tässä tieteelle pärjää, niin pitää ryhtyä tuommoiseen: Argumentum ad hominem.

En kuitenkaan suosittele meille ei-tolloille käytöstapoja, joissa olisimme rehellisiä ja tervehtisimme esimerkiksi puistoissa kohtaamiamme koiranulkoiluttajia tähän tapaan: "Hei, tollo, oletpa tyhmä, tiede sen todisti", sillä ei esimerkiksi vammaisia ihmisiä ole hyvä tuolla tavalla tervehtiä, vaikka he ovatkin vähä-älyisempiä kuin me tavalliset ei-tollot ihmiset. Koiran omistavan ihmisen - kuten vammaisenkin - sydän voi olla hyväntahtoinen, vaikka tollouden onkin nyt kapitalistinen tiede todeksi todennut. On ihan reilua antaa koiranulkoiluttajalle esimerkiksi omena tai pääsylippu Arttu Wiskarin keikalle. Koiranulkoiluttajan ilahduttaminen voi tuoda iloa myös lahjan antajalle, sillä tiede on todennut, että toisten auttaminen tuo hyvää mieltä myös auttajalle.

Kyllä koiraihmiselläkin sentään ihmisarvo kuuluu olla, tieteen todistamasta todennäköisestä tolloudestaan huolimatta.

 

[Juteeni]

Kyllä minä olen tuon tiennyt jo lapsuudestani saakka. Ei voi olla sattumaa, että koiraihmisistä niin moni on... no, tolloja. Eivät toki kaikki, mutta noin 87 % pilaa sen lopun 13 %:n maineen.

Tässä on kyllä totuuden siemen. Nöösipoikana olin enemmän kissaihmisiä, mutta nyt vanhemmalla iällä tommoset vähän kissaa isommat lamppuharjan näköiset koirat ovat saaneet hyväksynnän minulta. Lamppuharjat menee melkein kissoista ja niitä tunnutaan pidettävän enemmän perheenjäseninä kuin koirina. Isot koirat taas ovat ihan uuvatteja ja yleensä omistajansakin menevät samaan sakkiin.

Tässä on tullut nyt nelisen vuotta lenkiteltyä satunnaisesti tyttöystävän cotonia ja ainoat ongelmat ovat tulleet noiden isompien koirien ja heidän tyhmien omistajiensa kanssa. Monille tuntuu tuottavan vaikeuksia se oman rotiskonsa hallinta ja pari kertaa on ollut lähellä ettei jonkun idiootin koira ole päässyt lamppuharjaan käsiksi. Nykyään tulee pidettyä jokaista hiukankin isompaa koiraa uhkana ja tarvittaessa tulee varmasti kenkääkin annettua, jos meinaavat liian tuttavallisiksi käydä.