Jälkijunassa, mutta kuitenkin.
tarkoitukseen...
No katohan, täällähän on muitakin Bernistelijöitä. Loistava valinta rotuna, jos ei anna logististen ongelmien haitata elämää.
Meilläkin eukko aikoo ottaa keväällä toisen saman moisen - vastusteluistani huolimatta. Alkaa olee mökkimatkoilla tiivis tunnelma farkussa/maasturissa. Irtokarvan määrää en viitsi edes ajatella, koska tuota on jo nyt silmämunat ja suupielet pörröisinä.
Vaimo yritti astuttaa tätä meidän narttua parista viime juoksusta, mutta ei tullut tyttö tiineeksi. Tiedä sitten oliko onki ottamaton, vaikko järvi kalaton. Ainakin sitä vapaa oli miehissä yritetty survoa sinne lampeen. Siellä oli ollut talkoissa uroksen kasvattaja sekä omistaja tuuppaamassa tahtia ja ohjaamassa menoa manuaalisesti. Eipä siis mikään ihme, jos pääsi koirilla hurmos hiipumaan. Minä ainakin luulin, että koirat ja muut elikot osaavat tuon ihan luonnon ohjaamana.
Onko kellään kokemuksia noista astutuksista?
Noista eväistä vielä sen verran, että meidän Bernillä ei iho kyllä juuri hilseile ja karva on yleensä ihan hyvässä kiillossa. Karvaa vaihtaessa tietysti heikompaa.
Sikäli vaihtelun vuoksi voi kyllä tuota lohtakin antaa välillä. Sille syötetään kyllä kaikkea(mitä ei kai saisikaan) muutakin kuin nappuloita.
Niissä jäteöljyissä mitä sinne Sorttiasemalle kyörään, niin ei kyllä kannata mitään syötävää marinoida - saattaa maku vähän noista käytetyistä fossiilisista kärsiä.