Koira – ihmisen paras ystävä

[Alamummo]

Tässä whippet-harrastajien sivulta aika hyvä katsaus eroahdistukseen ja sen torjumiseen.

 

[Knower]

Kun ajatellaan, että koira on laumaeläin, voidaan vähän pohtia miten esim. susilaumassa toimitaan. Yksi hyvä tapa, joka ainakin meidän äärimmäisen aktiivisilla isoilla koirilla on toiminut, on se, että koiraan ei kiinnitetä mitään huomiota silloin kun lähdetään tai silloin kun tullaan. Oikeastaan sama pätee sitten normaaliakin tilannetta. Jos koira tulee viereen kiehnäämään pyytämättä, omistajan ei pitäisi sitä juuri huomioida. Esim. siinä susilaumassa johtaja tulee ja johtaja menee miten huvittaa, eikä siinä ala beetajäsenet hyppiä silmille tai mitään muutakaan silloin kun johtaja palaa takaisin. Johtaja myös itse määrittelee sen milloin leikitään tai milloin tullaan sivelemään.

Jos kotoa lähdöstä tekee numeron, koira ajattelee heti siinä olevan jotain suurempaakin jujua. On niin tavallista, että omistaja sanoo sille koiralle olevansa esim. vain tunnin poissa tai tulevansa ihan kohta. Ei se koira mitään tajua, kun olet poissa, olet poissa. Jos siitä numero tehdään, koira vaan hermostuu. Sama pätee takaisintuloa. Se on luonnollisesti ihan kiva, kun se koira on äärimmäisen iloinen sinun tullessasi kotiin, mutta täytyy muistaa että se ei ajattele kuten ihmiset. Johtaja päättää taas sen milloin tervehditään ja kuinka paljon.

Kai näitä tapoja on monia, mutta tosiaan, tuo on auttanut meillä ja monella muullakin. Koira haluaa sen turvallisen ja johdonmukaisen johtajan. Ihminen helposti inhimillistää koiraa ja ajattelee sen tajuavan vaikka mitä puhetta. Se mitään tajua, aika yksinkertainen vempele se on. Ja luonnollisesti, tuhoaminen ei ole yhtä kuin eroahdistus. Jos koiralla on hirvittävästi energiaa, ts. sitä ei ole aamulenkillä tms. purettu, kyllä se tekemistä keksii...

 

[pernaveikko]

Unohtakaa jänismatkustajat

Moskovalaiset kulkukoirat ovat sopeutuneet suurkaupungin elämään niin, että osa niistä matkustaa jo päivittäin metrolla - tietenkin liputta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Moskovalaiset kulkukoirat ovat sopeutuneet suurkaupungin elämään niin, että osa niistä matkustaa jo päivittäin metrolla - tietenkin liputta.

Tutustuin henkilökohtaisesti tähän ilmiöön kun asuin takavuosina Moskovassa. Seuraavassa mieleenpainuvin kokemukseni:

Kerran metrossa matkustaessani kyytiin nousi selvästi isännätön koira. Koira kävi rennosti makaamaan oviaukon läheisyyteen kuin vanha tekijä. Oikeaa asemaa kuulutettaessa haukku nousi ylös ja astui pois kyydistä kun ovet avattiin. Jäin itsekin pois tuolla asemalla ja samalla tulin katsoneeksi mitä koira nyt tekisi. Koira askelsi määrätietoisen näköisesti platformin päähän. Siellä kättään heilutti iloisesti vanha ukko jolla oli läjä muovikasseja seuranaan. Ukko antoi eväspussista koiralle makupalan ja kaverukset jäivät sopuisasti penkin päähän aikaa tappamaan.

Parisen kuukautta myöhemmin samalla metrolinjalla: Taas tutun näköinen koira kyytiin ja ulos samoilla asemilla, taisi kellonaikakin olla koko lailla sama. Kuten jo osasin odottaa, koira rientää laiturin päähän jossa samainen vanhus moikkailee, kaivaen pussista purtavaa ystävälle...

 

[Alamummo]

Siinä kaksi yksinäistä oli tainnut löytää toisensa. Kiva tarina, tuli oikein hymy huulille sitä lukiessa.

 

[Cassu]

Joukossa kun myös koiraihmisiä on niin kuinka nopeasti otitte uuden pennun ekan koiran seuraksi? Ja kuinka selkeä pomoasemasta tuli? Itselläni on nyt uros ja narttua mietin kaveriksi

 

[sampio]

Vitjake sentään. Kävin tänään autopesulassa, ja siellä oli joku minikoira maskottina. En tunnistanut rotua, mutta jonkin sortin mäyräkoira raajojen pituudesta päätellen kuitenkin, sellainen punertava ja pitkähköt karvat. Aika jännä juttu meikäläisen kohdalla, mutta tuo otus tuntui jopa jossain määrin sympaattiselta, kun se siinä touhusi. Yritti syliin kovasti ja nuoli kättä minkä ehti. Yleensä ylisosiaaliset koirat inhottavat minua, mutta ehkä tuon haukun koko ja olemus jotenkin sopivat minulle, kun en pitänyt sen hössötystä ollenkaan niin epämiellyttävänä kuin joskus jonkun sakun tai noutajan haarojen haisteluja. Auton kun pääsin, pesin silti käteni kosteuspyyhkeellä, kun ei tuollaiseen nuoleskeluun ole tottunut.

 

[Incarnation]

Bongasin tämän ketjun ja oli pakko tulla hehkuttamaan tänne siskon minibullterrieriä. Aivan uskomattoman sympaattinen koira! Energinen, nöyrä, hellyydenkipeä, rauhallinen ja vaikka mitä. Siitä ei voi olla pitämättä!

Rodusta tietämättömille kuva minibullterrieristä: http://www.old-tailors.de/bullterrier/miniatur/minibt.jpg

Kyseessä ei ole siis juuri tuo yksilö, joskin täysi kopio tuosta.

 

[snaphappy]

Joukossa kun myös koiraihmisiä on niin kuinka nopeasti otitte uuden pennun ekan koiran seuraksi? Ja kuinka selkeä pomoasemasta tuli? Itselläni on nyt uros ja narttua mietin kaveriksi

Ottaisin toisen koiran aikaisintaan siinä vaiheessa, kun ensimmäisen peruskoulutus on kunnossa ja kun harrastuksissa aletaan olla kisavalmiita (jos tavoitteena). Omassa rodussa suositellaan melko yleisesti 2-3v. ikäeroa.

 

[Cassu]

Ettei sampio ollu pitkäkarvainen mäyräkoira rotuna? En ole rotuun juuri tutustunu mutta eikös niillä vähän punertava turkki ole?

 

[Cassu]

Ottaisin toisen koiran aikaisintaan siinä vaiheessa, kun ensimmäisen peruskoulutus on kunnossa ja kun harrastuksissa aletaan olla kisavalmiita (jos tavoitteena). Omassa rodussa suositellaan melko yleisesti 2-3v. ikäeroa.

Juu en minä kahta kouluttamatonta pentua ala pitämään. Mikä rotu sulla sitten on?

 

[sampio]

Juu, sepä se. Googletin tuon rodun, ja varsin samalta näytti. Ihan veikeä patukka. Tosin rottweiler on miehekkäämpi.

 

[Alamummo]

Kyllä mäyräkoira on sellainen rotu, johon kerran langettuaan on vaikea vaihtaa merkkiä. Ovat ne vaan niin persoonallisia ja suurisieluisia veijareita, joiden metkuista voisi kertoa tuhat tarinaa. Lyhyesti sanoen suuria koiria pienessä ruumiissa. Meidän perheessä niitä on ollut tähän mennessä neljä ja voipi olla, että lukumäärä ei jää tähän. Kaikki ovat olleen nimenomaan tuota pitkäkarvaista versiota, joka mielestäni on koirana harvinaisen kauniskin kuparinpunaisena kiiltävän silkkisen turkkinsa kanssa.

 

[Tsorro]

Allergiselle koira?

Olen todella paljon koiraihmisiä mutta olen valitettavasti allerginen koirille ja muillekkin elukoille. Olen miettinyt kaikenmaailman siedätyshoitoja sun muita jos sillä tavalla pystyisi koiran itselleen ottamaan. Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta asiasta? Olen myös lueskellut jostain ns. allergiavapaista koirista mutta en kyllä oikein usko asiaan. Allergisille ihmisille koiran hilse aiheuttaa kyseisen allergisen reaktion eikä niinkään karva. Ja eikös kaikki koirat kuitenkin hilseile vaikka niillä ei sitä karvaa olisikaan.. Kokemuksia?

 

[Grainger]

Itse olen ollut allerginen kuusivuotiaasta lähtien. Tai tuolloin asia todettiin. Meille kuitenkin otettiin lääkärien suosituksen perusteella bichon frisé, joka täytti hiljattain yhdeksän vuotta. Koskaan ei mitään ongelmaa ole ollut.

Parempi puoliskoni omistaa cockerspanielin, jonka karvat ja hilse kylläkin laukaisee yskän ja kurkun tukkoisuuden. Kun tyttöystäväni vanhempien luona vierailemme, olen tukkoinen ja koko ajan "flunssassa". Toki myös heidän kissallaan on asiaan vaikutusta.

Usko tai älä, kyllä niitä allergiavapaitakin koiria on. Bichon frisé on muutenkin hyvä valinta kenelle tahansa. Tyhmä kuin saapas ja lutuinen kuin Marko Kiprusoff.

 

[Alamummo]

Graingerin mainitseman Bichon Frisén lisäksi myös villakoirarodut ovat sellaisia, joita allergikot sietävät hyvin. Lieneekö syynä näiden rotujen turkki, jota leikataan ja joka ei karise muiden tavoin. Kuitenkaan ei voi olla koskaan varma, miten omalla kohdalla käy. Siksi kehoitan Tsorroa ja muitakin koiraa harkitsevia allergikkoja miettimään asiaa tarkasti ja vaikka koe-elämään koiran kanssa (jos sellainen mahdollisuus on). Lääkäreiltä tulee tähän yleensä jyrkän kielteinen vastaus. Viime tai toissa vuonna Koiramme-lehdessä oli artikkeli naisesta, joka oli siedättänyt itseään hoitamalla ystävänsä shetlanninlammaskoiraa ja ja muitakin koiria. Hänen kokemuksena oli se, että pennut aiheuttivat enemmän allergiaoireita ja kyseinen sheltti ei oikeastaan ollenkaan. Hän oli päätynyt siihen, että uskaltaa ottaa aikuisen koiran.

 

[grace]

Olen todella paljon koiraihmisiä mutta olen valitettavasti allerginen koirille ja muillekkin elukoille. Olen miettinyt kaikenmaailman siedätyshoitoja sun muita jos sillä tavalla pystyisi koiran itselleen ottamaan. Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta asiasta?

Olen allerginen koirille, mutta espanjan vesikoira ei ole aiheuttanut mitään oireita. Yksi kappale näitä hännäheiluttajia löytyy kotoa. En ole saanut mitään siedätyshoitoa enkä saa oireita omasta koirasta, mutta muut koirat ja/tai kissat aiheuttavat ne perinteiset aivastelut ym mukavat oireet.

Lääkärit tai Kennelliitto ei luonnollisestikaan myönnä, että on olemassa "allergia-vapaita" koiria, mutta omalla kohdalla kävi onnellisesti ja pystyin pitämään koiran, vaikka olenkin allerginen. Tosin kun kaupat tehtiin niin sopimukseen kirjattiin kasvattajalle etuosto-oikeus jos olisi käynyt niin etten olisi pystynyt koiraa pitämään allergiani vuoksi.

edit.
Se tärkein ominaisuus, ainakin vesikoirissa, on, että niistä ei lähde karvaa, joka helpottaa allergisen ihmisen elämää kummasti. Käsittääkseni iho hilseilee myös vähemmän, joka vähentää oireita myös.

 

[sampio]

Olen allerginen koirille, mutta espanjan vesikoira ei ole aiheuttanut mitään oireita. Yksi kappale näitä hännäheiluttajia löytyy kotoa. En ole saanut mitään siedätyshoitoa enkä saa oireita omasta koirasta, mutta muut koirat ja/tai kissat aiheuttavat ne perinteiset aivastelut ym mukavat oireet.

Kaverin vaimo on allergikko, mutta tuo samainen rotu menee heilläkin.

 

[Janiz80]

Joukossa kun myös koiraihmisiä on niin kuinka nopeasti otitte uuden pennun ekan koiran seuraksi? Ja kuinka selkeä pomoasemasta tuli? Itselläni on nyt uros ja narttua mietin kaveriksi

Ylimääräistä vaivaa itsellesi kyllä hankit, mikäli nartun meinaat vielä katraaseesi lisätä. Paskapuhetta muutenkin se jonkun koiratohtorin läppä "kaksi koiraa on puoli työtä" tms.

Meillä ehti eka narttucockeri olemaan n. 1,5v ennen kuin tuli toinen samanlainen taloon. Voi olla että hieman vähemmän. Jos on odotettavissa uhmaikää siinä parin vuoden nurkilla, niin tuossa vaiheessa se on muutenkin sellaista valtataistelua ja roolin hakemista, että itse pidän tuota väliä ihan hyvänä.

Eilen oli pienehkö suru puserossa, kun tämä vanhempi erotettiin pitkästä aikaa laumastaan. Käytiin Raumalla tyttöystävän veljen luona ja jätettiin koira sinne hetkeksi hoitoon. Seuraksi yksinäiselle, ja näyttävät kumpikin viihtyvän toistensa seurassa. Nyt tämä nuorimmainen muuttui sitten ihan täysin. Lakkasi haukkumasta ulkona ja aiemmin niiiin yli-energinen olemus rauhoittui heti. Sisällä on nätisti, ei pompi kuulemma enää ollenkaan. Emännän tullessa tänään kotiin oli kuulunut vain pienenpientä ulinaa - ilmiö, joka ei todellakaan ole tuttu ennestään.

Taitaa siis olla jokin suojelurefleksi tms. tuolla nuoremmalla päällä. Heti, kun ei ole sitä vartioitavaa kaveria, niin on kuin eri koira!

Katsotaan mielenkiinnolla vaikka sunnuntaihin asti. Nyt ensimmäisen vuorokauden pian taittuessa erotuksen tulokset ovat miellyttäneet kyllä. Lisäksi ei ole tullut sisälle mitään stressipissoja/kakkoja, joten kotiin on huomattavasti mukavampi tulla.

 

[ultrar]

Olen myös lueskellut jostain ns. allergiavapaista koirista mutta en kyllä oikein usko asiaan. Allergisille ihmisille koiran hilse aiheuttaa kyseisen allergisen reaktion eikä niinkään karva. Ja eikös kaikki koirat kuitenkin hilseile vaikka niillä ei sitä karvaa olisikaan.. Kokemuksia?

On koirien karvoissa (ihossa/hilseilyssä) eroja ja esimerkiksi toinen koiristamme Basenji ei aiheuta parille allergiselle tuttavalleni oireita, kun taas toinen koiristamme (ei siis basenji) sen tekee. Samoin tiedän hyvän ystäväni olevan hyvin allerginen kaikille eläimille, mutta rotu nimeltään Pumi sopii hänelle, eikä aiheuta reaktioita, kun taas meidän toinen koiramme niitä hänelle aiheuttaa. Kannattaa tutustua erilaisiin koirarotuihin ja itsekin allergisena epäilin ensin koiran hankkimista (oli toki pikkulapsena jo yksi), mutta kokeilin suosituksesta juuri basenjia ja yllättäen se toimikin hyvin. Samalla on tullut ilmeisesti siedätyshoitoa ja nyt on ollut jo kauan Pinserikin talossa ilman ongelmia.

Ei kai noista kukaan tiedä varmasti, mutta eroja niistä löytyy todistettavasti.

 

[solamnic76]

Meillä on kolme bulldogia, yksi napolinmastiffi ja kissa. Kissa kyllä pärjää bulldogien kanssa oikein hyvin, sillä ne ovat hitaita ja kissa ei niitä pätkääkään kiinnosta.

Sen sijaan tämä vauva-napoli on ottanut asiakseen jahdata kissaa aina kun tulee näkökenttään. Kissanpaska on sitten ottanut tavakseen käydä kusemassa tuon napolin tyynypetiin, ja se toistuu joka kerta kun peti pestään. Napolia kissan kusi pedissä ei haittaa, mutta meitä ihmisiä kylläkin.

Tää on aika vaikea paikka. Tekisi mieli tehdä kissasta hanskat, mutta toisaalta ymmärrän jahtaajan petipaikkaan kusemisen oikein hyvin.

 

[pasil]

Nyt tämä nuorimmainen muuttui sitten ihan täysin. Lakkasi haukkumasta ulkona ja aiemmin niiiin yli-energinen olemus rauhoittui heti. Sisällä on nätisti, ei pompi kuulemma enää ollenkaan.

Onhan se elukan elämä helpompaa kun ei tarvitse tehdä itsestään numeroa saadakseen huomiota isännältä. Nyt kaverilla ei ole kilpailijaa. Meillä on ihan sama homma, vanhempi labradori on useasti appiukon kanssa metsästysreissuilla jolloin nuorempi (omaa huiman miellyttämisenhalun) ikäänkuin vaipuu syvään flegmaattisuuteen. Emäntä epäili meillä että nuorempi menisi toimintakyvyttömäksi jopa, ei tosin vaikuttanut suoritustasoon työhommissa.

 

[Cassu]

Ylimääräistä vaivaa itsellesi kyllä hankit, mikäli nartun meinaat vielä katraaseesi lisätä. Paskapuhetta muutenkin se jonkun koiratohtorin läppä "kaksi koiraa on puoli työtä" tms.

No mieluummin otan siihen nartun kun toisen uroksen, jolloin taistelua on varmasti... Ei kaksi koiraa ole tosiaankaan mitään puoli työtä ja aikaa tulee menemään kun molemmat on tarkotus harrastuskäyttöön hankkia. Nyt on sakemanniuros ja seuraava rotu on myös PK-rotu

 

[Andrej]

Tuosta allergiasta: bichonit kuulema ovat allergikoille yleensä huomattavasti vähemmän oireita aiheuttavia, mutta sisareni kaksi kyseisenmallista hurttaa kyllä aiheuttavat minulle oireita. Siksipä tosiaan olen kovasti Alamummon kanssa samaa mieltä siitä, ettei kannata ihan suoraa päätä koiraostoksille rynnätä.

 

[Tsorro]

Voin vielä tarkentaa sen verran että minulla on siis astma. Tosin se on huomattavasti parempi kuin mitä se oli pienempänä. Ei ole haitannut normaalia elämää oikeastaan millään tavoin moneen vuoteen. Ellen sitten ole kylässä jossain missä on eläimiä.

Siskon koira on nyt ollut kaksi viikkoa hoidossa minulla eikä juurikaan ole mitään oireita ollut. Toi otus on joku terrieri, en edes tiedä tarkemmin mikä tierrieri tuo on..
Mutta jokatapauksessa, lääkärit on aina sanonut ettei mitään saumaa olisi ottaa koiraa jos haluan elää normaalia elämää. En tiedä sitten onko järkevää uhmata tätä lääkärin mielipidettä. Sille vaan ei voi mitään että tekisi niiiiiin kovasti mieli ottaa joku koira! Tietenkin järkeä on sen verran päässä etten tule ottamaan koiraa mikäli pienintäkin oiretta ilmenee.