Keskustelujen tueksi tulisi teettää laajoja tutkimuksia ja kyselyitä, joiden pohjalta voidaan sanoa mitä suomalaiset ovat asiasta mieltä.
Tästä asiasta me olemme täsmälleen samaa mieltä.
Tosin niin kauan kuin selkeä enemmistö suomalaista kuuluu kirkkoon, niin kaikki konkreettiset keskustelunavaukset ovat vähissä. Ainakaan poliittinen osasto ei näin riskipitoiseen miinaan tartu, koska näpit voivat palaa turhan halvalla.
Sitten tilanne muuttuu kun aika tekee tehtävänsä. Pitkälle sekularisoitunut elämänmalli ja kirkon vaikutusvallan väheneminen olemattomiin johtavat siihen, että yhä useampi ymmärtää erota kirkosta. Uskonnolliset traditiot pinnallistuvat. Ihmiset pakkotörmäävät vähenevässä määrin uskonnon tyrkyttämiseen esimerkiksi kouluissa. Ajan mittaan enemmistö suomalaisista ei tule kuulumaan kirkkoon.
Kirkon oppiin edes suurimmalta osalta uskovien lukumäärä on varmasti paljon pienempi kuin kirkkoon kuuluvien lukumäärä. Todella monen kohdalla kyse on vain siitä, että saamattomuus, sosiaalisen rohkeuden puute tai jokin muu mitätön syy jarruttaa kirkosta eroamista. Näin on silloinkin kun kirkon palveluja käytetään äärimäisen vähän tai ei lainkaan.
Kirkon jäsenhankinta on mielestäni sekä laillisesti että moraalisesti erittäin arveluttavalla pohjalla. Lapsia kastetaan valtionkirkkoon muutaman viikon ikäisinä. Irti ei omin keinoin pääse ennen kuin täysi-ikäisenä, elleivät vanhemmat tätä salli. Mikä muu yhdistys, seura tai porukka voi tällä tavoin hankkia tulevia jäsenmaksun maksajia oikein pakkonaittamalla?