Eräs tiistaiaamu vallan kuumana, peräti helteisenä päivänä jaamimme ystäväin kanssa paikallisen vesitornin kioskin lähettyvillä. Jäätelönkin himo oli mieletönnä, kah me pehmistä ostamaan. Vaan eipä meistä vallattomista kolpereista ollut tuota kiertyvää ja odotettua hedelmää odottamaan oston hetkellä, vaan jo jouti poika, maksavin, alle metsän läheisen.
Tällä toimituksen suomalla rauhalla me tilaisuuden sallimat menimme ns. kiepille myyjältä erikseen maksettuun vohvelitötteröön.
Päivän tunnetuin mies runsaasti alkoholia nauttineena asteli varjosta jo vesi kielellä päästäkseen osaksi herkuista.
Suorastaan saatoimme tuutin hänen huulilleen, jonka jälkeen poistuimme kahdeksantoista (18) askelta taaemmas, jotta voisimme kuulla nuo elävät ja kauniit sanat "kakka on hyvää kun yksin syö"