Niinpä sekin päivä sitten tuli kun Kimi lopettamispäätöksensä julkaisi. Haikealta tuntuu, ei voi mitään. Todella haikealta itse asiassa, mikä on tavallaan aika omituista kun kyseessä on vain yhden autourheilijan uran loppu.
Ensimmäiset muistikuvat Kimin kisaamisesta ulottuvat Australiaan 2002 kun pienenä poikana formulaa aloitin katsomaan. Tuskin silloin edes ymmärsin, että kyseessä oli aika uusi kuski formuloihin, vasta yhden kauden ajanut. Se oli jotenkin tosi selvä juttu silloin, että Kimiä pitää kannattaa. Kiinnostus ja seuraaminen väheni ja loppui silloin Ferrari-vuosiksi 2007-2009 jostain syystä. Siksi sitä ensimmäistä lopettamista ei silloin tarvinnutkaan sen kummemmin surkutella. Takaisin formuloiden seuraamiseen palasin kauden 2012 toisesta kisasta alkaen, Kimin ansiosta silloinkin. Siitä lähtien on tullut kisat aina katsottua.
Melko varmasti suurin urheilustara itselleni nyt ja aina. Sukupolvijuttujahan nämä on, nuorena kun on alkanut seuraamaan niin Kimissä on se sama hohto kuin silloinkin. Samanlaista intoa jonkun yksittäisen urheilijan seuraamiseen lienee melko mahdotonta saavuttaa aikuisena, luulen. Samasta syystä formuloista katoaa jotain hyvin oleellista, vaikka Kimi nyt ei kovin kummoisista sijoituksista olekaan viime vuosina ajanut. Saunajuomaksi tänään yksi lonkero, Kimin kunniaksi.