Ei sitä oikein voi sanoiksi pukea, miten merkittävä osa Kimi Räikkönen on suomalaista urheiluhistoriaa tällaiselle milleniaalille. Häkkis-hypeä en muista, Keken aikoja en ollut edes todistamassa. Kimi on - ja tulee aina olemaan - allekirjoittaneelle subjektiivisesti se ainoa oikea suomalainen F1-kuski. Mitään siis kahdelta ensiksi mainitulta pois ottamatta. Kimin mukana kasvoin mukaan formuloihin, sekä aikuiseksi siinä sivussa.
Tässä ketjussakin on tuotu hyvin esiin se raaka vauhti, mitä nuorella Räikkösellä oli. Uskallan väittää, että Kimi primessään oli ihan ehdotonta kuskieliittiä koko lajin historiassa mitattuna. Aikakausien välinen vertailu on aina hankalaa/mahdotonta, mutta laittakaa McLaren-vuosien Kimi Räikkönen vastakkain ihan ketä tahansa vastaan, ja väitän ettei Kimi ainakaan paljon jää kakkoseksi. Se, ettei mestaruutta hopeanuolella tullut, onkin sitten ihan metatason selän kääntöä formulajumalilta, mutta minkäs teet.
Aika paljon tuosta onnesta tienattiin takaisin 2007. Ihan rehellisesti, eihän tuon pitänyt olla millään mittarilla Kimin vuosi. Niin se kuitenkin vain Räikköselle kääntyi, ja nyt kun vuodet ovat vierineet ja ura paketissa, en voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen että niin lopulta kävi. Räikkösen kaltaisen talentin vaipuminen unholaan ilman mestaruutta olisi ollut huutava vääryys. Onneksi kuitenkin näin. Tietyllä tavalla se, että mestaruuksia lopulta tuli vain 1, mutta siinä suurimmassa eli Ferrarilla, on näin jälkikäteen ajateltuna todella Kimimäinen lopputulema. Ja hyvä niin.
Eikä Kimistä voi kirjoittaa ilman mainintaa hänen persoonastaan. Vaikka 2000-luvun alussa väriläiskiä riitti formuloissa ihan eri malliin kuin tänä päivänä, jo silloin pystyi huomaamaan että suomalaisessa on jotain todella spesiaalia. Eikä tuo jokin ole kadonnut mihinkään - päin vastoin myös muu maailma on rakastunut Kimiin ja hänen introverttiin luonteeseensa. Tässä suhteessa Kimi on monella tapaa myös formuloiden viimeinen mohikaani: kuski, joka ei ole timanttiseksi hiotun pr-koneiston tuote vaan aidosti oma itsensä. Tähän liittyen on ollut mahtava myös seurata Kimin kehitystä. Ikä ja lapset ovat tuoneet ennen niin kovaan ulkokuoreen selvästi hieman aukkoja ja olemme päässeet todistamaan sitä inhimillistä Kimiä, jollaisena hänet varmaankin siviilissä tunnetaan (?).
All in all. Kiitos Kimi kaikesta. Suurin, nyt ja aina.