Vaihtoehtoja on, mutta ketjujen tasapaino on se avainsana.
Kyllä, tasapaino on nimenomaan se avainsana. HIFK:lla on mielestäni tällä hetkellä tasapainossa Granludnin ketju ja Wirtasen ketju. Nyholm-Liivik-Pöysti-ketju tulee vielä. Jäljelle jää tämä murheenkryyni kolmonen, jossa Hirson ympärille pitäisi rakentaa toimiva ketju. Ongelmana on se, että ketjun rakennuspalikkoina on (nykykokoonpanoilla)
a) yksi taituri (Pesonen/Somervuori, riippuen kumpi pelaa ykkösessä)
b) yksi puukäsi (Tuomainen/Järvinen/Rajamäki/Piiparinen)
Periaatteessahan tuo ketju olisi ideaalisesti rakennettu, jos Hirsoa voisi kutsua pelinrakentajaksi: Siinä olisi snaipperi-pelinrakentaja-rouhija. Ongelmana on, että Hirsoa ei voi kutsua pelinrakentajaksi millään muotoa, vaan hän on se, jolle pitäisi rakentaa peliä. Jotta tuo onnistuisi edes teoriassa, tarvittaisiin vierelle kaksi snaipperia, tai snaipperi ja pelinrakentaja.
Jälkiviisaus on helppoa, mutta niin hyvä hankintoja kuin Nybari onkin tehnyt, teki hän virheen, kun hankki jengiin kolmikon Hirso, Tuomainen ja Rajamäki. Noista kolmesta ei saa oikeastaan millään toimivaa kokonaisuutta, eikä noita kannata oikeastaan edes yrittää sovittaa muihin ketjuihin, kuin kolmoseen. Ellei sitten Petu jossain vaiheessa ryhdy kokoamaan kaikkia ketjuja tuon snaipperi-pelinrakentaja-rouhija- mallin mukaisesti.
Mutta takaisin Hirsoon: Jotenkin tuntuu, että nykypeli ei enää suosi Hirson kaltaista taiteilijaa, joka on oikeastaan koko uransa elänyt ajan ja tilan kautta. Jos Petu vielä Hirsoon uskoo, on todella outoa, että hän arpoo Hirson ketjukaverit melkein jokaiseen matsiin erikseen. Hirson peli on niin hukassa, että ainoa mahdollisuus toivoa hänen löytävän tasonsa (jos sellaiseen uskoo), olisi että hän pelaisi illasta toiseen samojen ketjukavereiden kanssa.