Kilpailukykyhyppy – keskustelua suomalaisesta työelämästä

  • 222 238
  • 2 038
Opettajan tuottavuus, tällaisessa kilpailukykyasioiden kontekstissa, tietysti nousee kun sormien lävitse mankeloidaan enemmän oppilaita lyhyemmässä ajassa ja opettajien osaamisvaatimuksia lasketaan joka lisää työvoiman tarjontaa tällä alalla ja sitä kautta laskee palkkoja.

Odottakaas vain kun koulu- ja yliopistomaailman "attendot ja tiedot" päästetään vapaasti "tehostamaan" tätäkin alaa. Sitten muistellaan kuinka hyvin asiat oli 2000-luvun alussa kun nyt vähäpätöisinä pidetyt merkonomit, tradenomit, amk-inssit ja filosofian maisterit osasivat sentään vielä jotain ja yläkoululaisten PISA-tuloksissa oltiin kärjessä, ja muistellaan kuinka halvalla sekin kaikki itse asiassa vielä saatiin.
 
Suosikkijoukkue
Ässät ja Ärrät
Oppimismotivaatio on aika henkilökohtainen juttu. Opettaja voi motivoida omalla tekemisellään jotain ja kannattaa muistaa sekin, että jotain toista sama tekniikka motivoida voi lannistaa. Ei olla kaikki samasta puusta veistetty, ei banaanin ympärille voi laittaa samaa rengasta kuin omenan. Motivaatio on yksilökeskeinen juttu ja mikä yksilön motivaation herättää riippuu monen asian summasta. Ei ole olemassa mitään yleistä "oppimismotivaatiota" jota yksi opettaja voi työllään nostaa.

Erittäin tyypillinen suomalainen lähestymistapa. On helpompaa syyttää olosuhteita ja olla tekemättä yhtään mitään kuin katsoa miten voi kehittää työpanostaan ja tehdä se.

Ei varmaan kaikkia voi miellyttää, mutta jos joka vuosi enemmän ja enemmän oppilaita poistuu lomille siten, että oppi on jäänyt päähän ja muistot opetuksesta on kivoja, niin onhan se jo huomattavaa tehostamista opettajan hommaan.
 

penaz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toverit, Inter, Pohjoiskaarre
Esimerkiksi kohottamalla oppilaiden oppimismotivaatiota. Tätä kautta, etenkin peruskoulussa, mielenkiinto oppimiseen kasvaa, oppi jää oppilaiden päähän paremmin, ja täten tulevaisuudessa meillä on napsun verran fiksumpia kansalaisia työelämässä. Aina voi jotain tehdä paremmin.
Luulisin, että monilla muillakin kuin minulla, on kokemusta siitä, että itsellä on ollut hyviä opettajia, huonoja opettajia ja iso joukko siinä välissä. Kun opettajien työn laatu noinkin paljon vaihtelee niin minua kiinnostaisi tietää, millä tavalla huonoista opettajista saataisiin keskinkertaisia ja keskinkertaisista hyviä.
 
Suosikkijoukkue
Ässät ja Ärrät
Luulisin, että monilla muillakin kuin minulla, on kokemusta siitä, että itsellä on ollut hyviä opettajia, huonoja opettajia ja iso joukko siinä välissä. Kun opettajien työn laatu noinkin paljon vaihtelee niin minua kiinnostaisi tietää, millä tavalla huonoista opettajista saataisiin keskinkertaisia ja keskinkertaisista hyviä.

Tuota voisi kyllä pohtia syvemminkin, mutta eikös opettajille ole täällä oma ketjunsa? Otin nyt tuon vaan esille kun @Jymäkkä tuon esimerkin julkiselta sektorilta otti esille. Halusin vaan sanoa, että aina voi tehostaa, jos vaan halua on.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Luulisin, että monilla muillakin kuin minulla, on kokemusta siitä, että itsellä on ollut hyviä opettajia, huonoja opettajia ja iso joukko siinä välissä. Kun opettajien työn laatu noinkin paljon vaihtelee niin minua kiinnostaisi tietää, millä tavalla huonoista opettajista saataisiin keskinkertaisia ja keskinkertaisista hyviä.

Jos nyt vaikka ensin muokattaisiin koulu järjestelmänä tähän päivään.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Erittäin tyypillinen suomalainen lähestymistapa. On helpompaa syyttää olosuhteita ja olla tekemättä yhtään mitään kuin katsoa miten voi kehittää työpanostaan ja tehdä se.

Ei varmaan kaikkia voi miellyttää, mutta jos joka vuosi enemmän ja enemmän oppilaita poistuu lomille siten, että oppi on jäänyt päähän ja muistot opetuksesta on kivoja, niin onhan se jo huomattavaa tehostamista opettajan hommaan.

Miten syytän olosuhteita kysyn vaan? Ei motivaatio ole mikään "määrässä laskettava tuote" jota voi ostaa tai tarjota oppilaille. Opettaja kuuluu aina ns. externaalisen motivaation piiriin (hyvä opettaja motivoi oppilasta = motivaatio oppimiseen on ulkoinen) kun taas oppilaan sisäinen motivaatio lähtee itsestä. Tehokkaampaa on vaikuttaa yksilön SISÄISEEN motivaation kuin luoda externaalisia motivaation lähteitä.
 

penaz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toverit, Inter, Pohjoiskaarre
Jos nyt vaikka ensin muokattaisiin koulu järjestelmänä tähän päivään.
Miten tässä järjestelmässä on nyt ja oli jo1970 -luvun Turun Klassikossa loistavia opettajia, joita luokkakokouksissa edelleenkin muistelemme lämmöllä (toki oli täysin paskojakin, joiden ei olisi pitänyt toimia päivääkään opettajana). Miten järjestelmän muokkaaminen tekee opettajasta paremman opettajan?
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Erittäin tyypillinen suomalainen lähestymistapa. On helpompaa syyttää olosuhteita ja olla tekemättä yhtään mitään kuin katsoa miten voi kehittää työpanostaan ja tehdä se.

Ei varmaan kaikkia voi miellyttää, mutta jos joka vuosi enemmän ja enemmän oppilaita poistuu lomille siten, että oppi on jäänyt päähän ja muistot opetuksesta on kivoja, niin onhan se jo huomattavaa tehostamista opettajan hommaan.

Kyllä, totta kai näin. Mutta siksi laitoinkin sen lisäoletuksen, että opettaja jo nyt yrittää toimia noin kuin kuvailet(pitää osaamisensa ajantasalla). Mun pointti oli lähinnä se, että vaikka opettaja tuossa onnistuisikin, niin mitään kansantaloudellisesti mitattavissa olevaa tuottavuuden kasvua ei synny. Opettaja saa saman palkan, ja oppilaita valmistuu sama määrä arvosanojen noudattaessa normaalijakaumaa enemmän tai vähemmän. Ei myöskään yleensä voida aukottomasti todeta kuka oppilasta opettavista lukuisista opettajista(jopa saman aineen kohdalla) on positiivisen kehityksen taustalla, jos kukaan. Eli ei ollut tarkoitus yrittää väittää, ettei opettaja voi kasvattaa tuottavuutta ja työnsä laatua, mutta sen ottaminen joksikin palkankorotusperusteeksi ei vain toimi. Sama ongelma jossain muodossa oikeastaan kaikilla aloilla, jotka eivät perustu tavaroiden tai palveluiden myyntiin.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Miten tässä järjestelmässä on nyt ja oli jo1970 -luvun Turun Klassikossa loistavia opettajia, joita luokkakokouksissa edelleenkin muistelemme lämmöllä (toki oli täysin paskojakin, joiden ei olisi pitänyt toimia päivääkään opettajana). Miten järjestelmän muokkaaminen tekee opettajasta paremman opettajan?

Suomalainen opettajakoulutus on huipputasoa, mutta järjestelmä on 1800-luvulta. Opettaja opettaa ja oppilaat kuuntelevat pulpeteissaan, koko ikäluokka samat asiat. Jos järjestelmä olisi joustavampi, koulu säästäisi kymmeniä miljoonia sotekuluissa ja moni ihminen jäisi syrjäytymättä. Lisää joustoa OPSiin, lisää moniammatillista väkeä kouluihin, oppilaat keskiöön, ei oppiaineet.
 
Suosikkijoukkue
Ässät ja Ärrät
Miten syytän olosuhteita kysyn vaan?

No esimerkiksi tässä:

Ei motivaatio ole mikään "määrässä laskettava tuote" jota voi ostaa tai tarjota oppilaille...

Opettaja kuuluu aina ns. externaalisen motivaation piiriin (hyvä opettaja motivoi oppilasta = motivaatio oppimiseen on ulkoinen) kun taas oppilaan sisäinen motivaatio lähtee itsestä. Tehokkaampaa on vaikuttaa yksilön SISÄISEEN motivaation kuin luoda externaalisia motivaation lähteitä.

Vaikka sitten noin, mutta siitä huolimatta hyvä opettaja tietää miten saadaan oppilaat motivoitua oppimaan uutta. Huono opettaja käy pitämässä tunnit ja nostaa palkan. Mutta kuten sanottua, käytin tätä opettajaa nyt vain esimerkkinä. Opettajista voi varmasti vääntää muissa ketjuissa kuin tässä.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Erittäin tyypillinen suomalainen lähestymistapa. On helpompaa syyttää olosuhteita ja olla tekemättä yhtään mitään kuin katsoa miten voi kehittää työpanostaan ja tehdä se.

Ei varmaan kaikkia voi miellyttää, mutta jos joka vuosi enemmän ja enemmän oppilaita poistuu lomille siten, että oppi on jäänyt päähän ja muistot opetuksesta on kivoja, niin onhan se jo huomattavaa tehostamista opettajan hommaan.

Eräs ystäväni kokeili hieman erilaista lähestymistapaa opetustyössään, tai ei se kai mitenkään kamalan erilainen ollut. Ei jaksanut vaan ihan joka asiassa pingottaa, tai tehdä juttuja kuin ne oltiin aina tehty. Opetuksen laadun kuitenkaan siitä vaarantumatta. Tuloksena työpaikkakiusaamiseen verrattavissa oleva käytös rehtorin taholta ja hänen savustamisensa "kerettiläisine" opetusmetodeineen ulos koulusta ja toiseen työpaikkaan. Toki välissä oli parin kuukauden saikku. Hyvin käytännönläheinen ihminen, jolla saattoi olla ihan pätevät perusteet mm. sille missä luistimennauhat solmitaan, tai missä sukset säilytetään ulkoilupäivänä. Koulun johdon mielestä ei.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Eräs ystäväni kokeili hieman erilaista lähestymistapaa opetustyössään, tai ei se kai mitenkään kamalan erilainen ollut. Ei jaksanut vaan ihan joka asiassa pingottaa, tai tehdä juttuja kuin ne oltiin aina tehty. Opetuksen laadun kuitenkaan siitä vaarantumatta. Tuloksena työpaikkakiusaamiseen verrattavissa oleva käytös rehtorin taholta ja hänen savustamisensa "kerettiläisine" opetusmetodeineen ulos koulusta ja toiseen työpaikkaan. Toki välissä oli parin kuukauden saikku. Hyvin käytännönläheinen ihminen, jolla saattoi olla ihan pätevät perusteet mm. sille missä luistimennauhat solmitaan, tai missä sukset säilytetään ulkoilupäivänä. Koulun johdon mielestä ei.

Opetustekniikoita on yhtä monta kuin opettajia. Oppimistekniikoita on yhtä monta kuin oppilaita. Yksilöllinen opetus on kaikista tehokkainta, mutta resurssien puitteissa yksilöllinen opetus on täysi mahdottomuus suomalaisessa koulujärjestelmässä. Opettaja vastaa aina koko ryhmästään, hän ei voi opettaa ainoastaan yhtä oppilasta. Vaikka jostakin opettajan valitsemasta tekniikasta jonkun oppilaan motivaatio nousisi niin siltikin koko ryhmää ei voi pakottaa samaan muottiin. Tämän vuoksi puhutaan ns. monimuoto-opetuksesta eli opetuksessa pyritään ottamaan huomioon kaikki sellaiset käytännöt ja käytänteet, jotka on todettu hyviksi isoille porukoille.

Yleisesti voidaan sanoa, että mitä parempi opettaja sitä paremmin hän pystyy osallistamaan koko ryhmäänsä oppimiseen. Näitä asioita on ihan oikeasti tutkittu ja asiasta löytyy ihan kasoittain AITOA tutkimustietoa, joten kenenkään ei tarvitse arvuutella pedagogisen koulutuksen saaneen opettajan tietoja ja taitoja. Opettajat ovat Suomessa erittäin korkeasti koulutettuja, mutta sekään ei aina riitä, koska käytäntö ja teoria voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan. Loppujen lopuksi oppilailla ja opettajilla on aina myös jonkinlainen henkilökohtainen suhde ja yksinkertaisesti sellainen tosielämän fakta, että hyvänkään opettajan naama ei miellytä aina kaikkia. Jos jonkun naama ei miellytä niin oppiminen voi vaarantua jo sen takia - eikä se ole kenenkään vika.

Minulla on ollut omassa työssäni sekä huonoja että hyviä päälliköitä. Motivaationi omaa työtäni kohtaan on hyvän päällikön alaisuudessa kasvanut ja olen saanut itsestäni parempia työsuorituksia irti, mutta vastaavasti huonojen päällikköjen aikana - vaikka päällikkö joidenkin työkavereideni mielestä onkin hyvä ja motivoi heitä - ei motivoi minua, joka yleensä laskee suoritustasoani. Ihmissuhteet ovat moniulotteisia ja vaikeita ja joskus TÄYSIN ulkoiset ja ITSE ASIAN kannalta irrelevantit yksityiskohdat voivat vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti yksilön motivaatioon.

Abstraktilla tasolla voin sanoa, että jokainen MOTIVOITUNUT opettaja yrittää aina parhaansa opetuksessaan, mutta toisinaan persoonallisuus aiheuttaa sen, että viesti ei ns. mene perille. Jos opettaja on itse esimerkiksi sellaista tyyppiä, että hän oppii itse parhaiten lukemalla ja kirjoittamalla ja tekemällä yksilötyötä, silloin hän todennäköisesti myös preferoi omassa opetuksessaan tekniikoita, jotka suosivat samalla tavalla oppivia oppilaita. Vastapuolella taas on se, että toiset oppilaat oppivat kuuntelemalla, toiset kirjoittamalla ja toiset puhumalla. Oppilaat ovat yksilöitä eivätkä aivotonta massaa.

Koko keskustelu opettajan roolista on sinänsä tyhjää, koska jokainen opettaja ymmärtää, että oppilaan oppimista parantaa kaikista parhaiten hänen oma sisäinen motivaationsa. Ulkoinen motivaatio on aina keinotekoista (esim. jos vanhemmat sanovat nuorelle lapselle, mitä kieltä hänen pitää koulussa oppia, tällöin oppilaan pääasiallinen motivaatio on ulkoinen eli vanhempien MÄÄRÄYS.) Tälläinen oppiminen on aina tehottomampaa kuin se, että oppilas kokee opetettavan asian niin mielenkiintoiseksi, että hän motivoituu siihen ihan itsestään. Sisäinen motivaatio, jota ruokkivat monet osatekijät ajaa meitä paljon tehokkaammin eteenpäin kuin ulkoiset tekijät.

Tilannetta voisi vaikka verrata aikuisen ihmisen käyttäytymiseen urheilun kuluttamisessa. Esimerkiksi minä olen sisäisesti motivoitunut Tapparan kannattaja eli mikään ulkoinen ärsyke ei motivoi minua käymään Tapparan peleissä vaan olen motivoinut tunnesiteen kautta ihan itse menemään peliin tilanteesta huolimatta. Tällöin peliin meneminen on minulle ilo ja nautinto ja haluan mennä sinne. Jos taas kuvitellaan tilanne, että tyttöystäväni haluaisi viedä minut katsomaan ringetteä, josta en ole pätkääkään kiinnostunut, mutta menisin silti, koska tyttöystäväni olisi minulle ulkoinen motivaatio mennä ringettipeliin. Kumpi toiminta on mielestänne PITKÄJÄNTEISESTI yksilön käyttäytymisen kannalta merkittävämpää?
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Opetustekniikoita on yhtä monta kuin opettajia. Oppimistekniikoita on yhtä monta kuin oppilaita. Yksilöllinen opetus on kaikista tehokkainta, mutta resurssien puitteissa yksilöllinen opetus on täysi mahdottomuus suomalaisessa koulujärjestelmässä. Opettaja vastaa aina koko ryhmästään, hän ei voi opettaa ainoastaan yhtä oppilasta. Vaikka jostakin opettajan valitsemasta tekniikasta jonkun oppilaan motivaatio nousisi niin siltikin koko ryhmää ei voi pakottaa samaan muottiin. Tämän vuoksi puhutaan ns. monimuoto-opetuksesta eli opetuksessa pyritään ottamaan huomioon kaikki sellaiset käytännöt ja käytänteet, jotka on todettu hyviksi isoille porukoille.

Yleisesti voidaan sanoa, että mitä parempi opettaja sitä paremmin hän pystyy osallistamaan koko ryhmäänsä oppimiseen. Näitä asioita on ihan oikeasti tutkittu ja asiasta löytyy ihan kasoittain AITOA tutkimustietoa, joten kenenkään ei tarvitse arvuutella pedagogisen koulutuksen saaneen opettajan tietoja ja taitoja. Opettajat ovat Suomessa erittäin korkeasti koulutettuja, mutta sekään ei aina riitä, koska käytäntö ja teoria voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan. Loppujen lopuksi oppilailla ja opettajilla on aina myös jonkinlainen henkilökohtainen suhde ja yksinkertaisesti sellainen tosielämän fakta, että hyvänkään opettajan naama ei miellytä aina kaikkia. Jos jonkun naama ei miellytä niin oppiminen voi vaarantua jo sen takia - eikä se ole kenenkään vika.

Minulla on ollut omassa työssäni sekä huonoja että hyviä päälliköitä. Motivaationi omaa työtäni kohtaan on hyvän päällikön alaisuudessa kasvanut ja olen saanut itsestäni parempia työsuorituksia irti, mutta vastaavasti huonojen päällikköjen aikana - vaikka päällikkö joidenkin työkavereideni mielestä onkin hyvä ja motivoi heitä - ei motivoi minua, joka yleensä laskee suoritustasoani. Ihmissuhteet ovat moniulotteisia ja vaikeita ja joskus TÄYSIN ulkoiset ja ITSE ASIAN kannalta irrelevantit yksityiskohdat voivat vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti yksilön motivaatioon.

Abstraktilla tasolla voin sanoa, että jokainen MOTIVOITUNUT opettaja yrittää aina parhaansa opetuksessaan, mutta toisinaan persoonallisuus aiheuttaa sen, että viesti ei ns. mene perille. Jos opettaja on itse esimerkiksi sellaista tyyppiä, että hän oppii itse parhaiten lukemalla ja kirjoittamalla ja tekemällä yksilötyötä, silloin hän todennäköisesti myös preferoi omassa opetuksessaan tekniikoita, jotka suosivat samalla tavalla oppivia oppilaita. Vastapuolella taas on se, että toiset oppilaat oppivat kuuntelemalla, toiset kirjoittamalla ja toiset puhumalla. Oppilaat ovat yksilöitä eivätkä aivotonta massaa.

Koko keskustelu opettajan roolista on sinänsä tyhjää, koska jokainen opettaja ymmärtää, että oppilaan oppimista parantaa kaikista parhaiten hänen oma sisäinen motivaationsa. Ulkoinen motivaatio on aina keinotekoista (esim. jos vanhemmat sanovat nuorelle lapselle, mitä kieltä hänen pitää koulussa oppia, tällöin oppilaan pääasiallinen motivaatio on ulkoinen eli vanhempien MÄÄRÄYS.) Tälläinen oppiminen on aina tehottomampaa kuin se, että oppilas kokee opetettavan asian niin mielenkiintoiseksi, että hän motivoituu siihen ihan itsestään. Sisäinen motivaatio, jota ruokkivat monet osatekijät ajaa meitä paljon tehokkaammin eteenpäin kuin ulkoiset tekijät.

Tilannetta voisi vaikka verrata aikuisen ihmisen käyttäytymiseen urheilun kuluttamisessa. Esimerkiksi minä olen sisäisesti motivoitunut Tapparan kannattaja eli mikään ulkoinen ärsyke ei motivoi minua käymään Tapparan peleissä vaan olen motivoinut tunnesiteen kautta ihan itse menemään peliin tilanteesta huolimatta. Tällöin peliin meneminen on minulle ilo ja nautinto ja haluan mennä sinne. Jos taas kuvitellaan tilanne, että tyttöystäväni haluaisi viedä minut katsomaan ringetteä, josta en ole pätkääkään kiinnostunut, mutta menisin silti, koska tyttöystäväni olisi minulle ulkoinen motivaatio mennä ringettipeliin. Kumpi toiminta on mielestänne PITKÄJÄNTEISESTI yksilön käyttäytymisen kannalta merkittävämpää?

Vedät aikamoisia johtopäätöksiä varsin yksipuolisesta näkökulmasta.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Ulkoisesta ja sisäisestä motivaatiosta sen verran, että opettajan on mahdollista herättää myös oppilaan sisäinen motivaatio opiskeltavaa aihetta kohtaan, eli ei opettajasta lähtöisin oleva motivaatio ole aina ulkoista. Se mukavin ja hyvää hetulaa heittävä opettaja ei ole myöskään välttämättä hyvä opettaja, vaikka nuo ovatkin hyviä ominaisuuksia, jotka oikein käytettynä helpottavat opettajan työtä. Oppilaiden käsityksissä hyvän ja mukavan opettajan käsitteet menevät usein sekaisin. Oppimisen ei tarvitse olla aina hauskaa, mutta totta kai opiskeluilmapiirin pitää olla hyvä ja kannustava, jos tuloksia halutaan. Aivan kuin urheilussa, opiskellessa pitää mennä äärirajoille ja epämukavuusalueille, ja palkinto tulee sitten tästä seuraavasta kehittymisestä ja onnistumisen tunteesta.
 

Byvajet

Jäsen
Oppimisen ei tarvitse olla aina hauskaa, mutta totta kai opiskeluilmapiirin pitää olla hyvä ja kannustava, jos tuloksia halutaan.

Oppiminen luo motivaatiota oppimiseen. Siksi vaatiminen on tärkeää. Jos opiskelija ei koe, että hän kehittyy ja oppii, tulee opiskelusta väistämättä ulkoista. Jos kieltenopettaja ei vaadi sanojen säännöllistä ulkoa pänttäämistä ja järjestä sanakokeita, ei opiskelija sanavaraston suppeuden vuoksi voi koskaan siirtyä alkukielisiin teksteihin, mikä tappaa motivaation.

On ihan tavallista, että Suomessa opiskellaan ruotsia kuusi vuotta, mutta silti alkukieliset tekstit ovat liian vaikeita. Jos ruotsin opiskelijoilta vaadittaisiin se, mihin he oikeasti pystyvät, niin jo kahdessa vuodessa voitaisiin siirtyä alkukieliseen materiaaliin.

Maailman huippuyliopistoissa käytetään perinteisiä menetelmiä. Luennointia salin edessä.

Metsään mennään uusien menetelmien kanssa. Ahkeruutta ja työn tekemistä ei voi korvata mikään.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kumoa sitten näkökulmat. Kasvatustiede on ihan oikea tiede, josta löytyy erittäin paljon tutkimustietoa. Minkälaisen toisen näkökulman sinä haluaisit tähän ottaa?

Olen kasvatustiedettä opiskellut ja tällä hetkellä olen varsin läheisesti tekemisissä kasvatustieteellisen tutkimuksen kanssa. Viestistäsi saa sellaisen käsityksen, että ainoa oppilaaseen vaikuttava tekijä on opettaja ja tämän opetustekniikka. Tämä ei tietysti pidä paikkaansa vaan käytettävissä olevat resurssit, teknologia, ympäristö, muut oppilaan ympärillä olevat ihmiset jne. vaikuttavat oppilaan motivaatioon. Siitä olen samaa mieltä, että sisäinen motivaatio on ulkoista motivaatiota tehokkaampi. Koulujärjestelmä ja myös opettaja voivat vaikuttaa monin tavoin tuon sisäisen motivaation syntyy.

Oppiminen luo motivaatiota oppimiseen. Siksi vaatiminen on tärkeää. Jos opiskelija ei koe, että hän kehittyy ja oppii, tulee opiskelusta väistämättä ulkoista. Jos kieltenopettaja ei vaadi sanojen säännöllistä ulkoa pänttäämistä ja järjestä sanakokeita, ei opiskelija sanavaraston suppeuden vuoksi voi koskaan siirtyä alkukielisiin teksteihin, mikä tappaa motivaation...

Päntääminen on yksi tapa oppia, mutta ei ainoa. Kieliä voi oppia monella tavalla, poikien englannin oppimistulosten parannus on hyvä todiste tästä. Lukion toisluokkalaiset pojat ovat ohittaneet tytöt englannin kielen osaamisessa. Opetuksessa ei ole tapahtunut mitään, pojat ovat vaan pelanneet netti yms. pelejä, joissa menestyminen vaatii englannin osaamista.
 

Byvajet

Jäsen
Päntääminen on yksi tapa oppia, mutta ei ainoa.

Ei niin, mutta se on perusteiden oppimisessa kiistatta tehokkain ja nopein. Kun perusteet on opittu, niin sen jälkeen voidaan soveltaa jos jonkinlaisia menetelmiä. Minä kannatan luokkahuoneen ulkopuolelle lähtemistä ja internetin mahdollistamaa kohtaamista, mutta vasta sitten, kun perusteet on opittu.

Kieliä voi oppia monella tavalla, poikien englannin oppimistulosten parannus on hyvä todiste tästä. Lukion toisluokkalaiset pojat ovat ohittaneet tytöt englannin kielen osaamisessa. Opetuksessa ei ole tapahtunut mitään, pojat ovat vaan pelanneet netti yms. pelejä, joissa menestyminen vaatii englannin osaamista.

Jos laskee tuntimäärän, joka näihin peleihin käytetään, se on huomattava. Totta kai siinä oppii, mutta oppiminen on tehotonta, vaikka tulos onkin hyvä. Samaa oppimismenetelmää ei voi käyttää kaikkiin aineisiin, koska silloin loppuu aika.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Olen kasvatustiedettä opiskellut ja tällä hetkellä olen varsin läheisesti tekemisissä kasvatustieteellisen tutkimuksen kanssa. Viestistäsi saa sellaisen käsityksen, että ainoa oppilaaseen vaikuttava tekijä on opettaja ja tämän opetustekniikka. Tämä ei tietysti pidä paikkaansa vaan käytettävissä olevat resurssit, teknologia, ympäristö, muut oppilaan ympärillä olevat ihmiset jne. vaikuttavat oppilaan motivaatioon. Siitä olen samaa mieltä, että sisäinen motivaatio on ulkoista motivaatiota tehokkaampi. Koulujärjestelmä ja myös opettaja voivat vaikuttaa monin tavoin tuon sisäisen motivaation syntyy.

Sitten viesti on kyllä huonosti kirjoitettu minun osaltani, koska se selvästi antaa väärän käsityksen sikäli että olen kanssasi erittäin pitkälti samaa mieltä. Koko juttuhan lähti siitä, että opettajilta pitäisi vaatia suurempaa tehokkuutta eli korkeampaa oppilaiden motivoimista. Yritin tuoda omassa viestissäni esiin, että motivointi ei ole mikään maailman helpoin juttu.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Koko juttuhan lähti siitä, että opettajilta pitäisi vaatia suurempaa tehokkuutta eli korkeampaa oppilaiden motivoimista. Yritin tuoda omassa viestissäni esiin, että motivointi ei ole mikään maailman helpoin juttu.

Kärjistetäämpäs vähän.

Väitän, että ne oppilaat luokassa, jotka oikeasti ovat motivoituneita oppimaan, ne ovat yhden käden sormissa. Siis sillä tavalla, että "tänään teen taas parhaani ja imen kaiken tiedon, mitä saatavissa on". Moniko meistä lapsena olisi mennyt kouluun, ellei sinne olisi enemmän ja vähemmän pakotettu? Tämä vähän aikaa sitten julkaistu tutkimus, jossa kerrottiin, ettei oppilailla ole "kivaa" koulussa... Niin, no missä on se ikäluokka, joka on siellä viettänyt aikaa silkasta oppimisen ilosta?

Väitän myös, että oppimis"motivaation" suurin lähde on kotioloissa. Eli vaativatko vanhemmat/vanhempi lapsiltaan tuloksia koulussa vai eivät, ja millä tavalla. Ainakin oma kokemus koulumaailmasta ja kavereista on tällainen. Kyse ei ollut monestikaan siitä, etteikö meikäläisen kaveripiirissä olisi ollut oppimiskykyisiä tyyppejä tai että opettaja olisi ollut huono. Mutta kun kotona ei seurattu eikä vaadittu koulun suorittamista, niin tulokset olivat mitä olivat ja opettaja täysin voimaton. Peruskouluvaiheessa. Meidän järjestelmämme on hyvä ja antaa kaikki mahdolliset eväät pärjätä elämässä myöhemmin. Niihin pitää vaan saada jostain ymmärrys tarttua. Joskus opettaja voi omalla toiminnallaan viedä motivaatiota kyllä, mutta rajansa kaikella.

Suomalainen järjestelmä on aikaisemmin perustunut osaltaan siihen, että vanhemmat ja opettajat ovat samassa "rintamassa". Yhdessä vahdittu, että lapsi tekee annetut tehtävät jne. Onko näin enää, en tiedä.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Väitän myös, että oppimis"motivaation" suurin lähde on kotioloissa. Eli vaativatko vanhemmat/vanhempi lapsiltaan tuloksia koulussa vai eivät, ja millä tavalla.

Todennäköisesti pitää paikkansa. Kotioloista saatu "vanhempien vaatimus" tosin on sitä tehottomampaa eli ulkoista motivaatiota. Koulun siis tulee aina pyrkiä siihen, että mahdollisimman moni oppilaista on sisäisesti motivoitunut. Tässä kysymyksessä sukupuolierotkaan eivät ole mitenkään mitättömät. Naiset menestyvät koulussa paremmin, piste. Sillekin on joku syy, onko se sitten motivaatiossa vai ympäristössä, en tiedä.

Koulun / työn ei kuulu olla koko ajan "kivaa", mutta silloin tällöin sen pitäisi olla ok. :)
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Kaveri tuossa pyörittää juuri ekseliä isossa suomalaisessa pörssiyhtiössä ja laskee Intian toimintojen tuntihintaa. Miten johtoporras saataisiin ymmärtämään, että eihän tuo tuntihinta ole lähelläkään sitä oikeaa? Intialaisten kanssa sähläämisen todelliset kulut ovat aivan muuta, eli huomattavan paljon korkeammat, kuin ruutuun pamahtaa. Sitä ei jotenkin haluta nähdä, koska kvartaalin pitää näyttää hyvältä, vaikka halvemmaksi tulisi vaikkapa kuuden kvartaalin aikana tehdä asiat kerralla kunnolla.

Kyllähän jotkut pienemmät yritykset ovatkin jo lopettattanet tuon sirkuksen.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Ei niin, mutta se on perusteiden oppimisessa kiistatta tehokkain ja nopein. Kun perusteet on opittu, niin sen jälkeen voidaan soveltaa jos jonkinlaisia menetelmiä. Minä kannatan luokkahuoneen ulkopuolelle lähtemistä ja internetin mahdollistamaa kohtaamista, mutta vasta sitten, kun perusteet on opittu...

Jos oppilas ei ole motivoitunut pänttäämiseen, se ei ole tehokkain tapa oppia. Opetuksen pitäisi lähteä liikkeelle oppilaasta, ei oppiaineesta tai opettajasta. Nykyinen peruskoulu pakottaa kaikki oppilaat samaan muotiin, kaikkien pitää päntätä ruotsin sanoja, vaikka tämä osalle porukasta pelkkää ajan hukkaa.

Kärjistetäämpäs vähän.

Väitän, että ne oppilaat luokassa, jotka oikeasti ovat motivoituneita oppimaan, ne ovat yhden käden sormissa. Siis sillä tavalla, että "tänään teen taas parhaani ja imen kaiken tiedon, mitä saatavissa on". Moniko meistä lapsena olisi mennyt kouluun, ellei sinne olisi enemmän ja vähemmän pakotettu? Tämä vähän aikaa sitten julkaistu tutkimus, jossa kerrottiin, ettei oppilailla ole "kivaa" koulussa... Niin, no missä on se ikäluokka, joka on siellä viettänyt aikaa silkasta oppimisen ilosta?...

Peruskoulu on tänä päivän suurin päivähoitopaikka, jossa lapsia säilötään vanhempien ollessa töissä. Opetus lähtee liikkeelle opetussuunnitelmien määrittelemistä ainesisällöistä, nämä kaikkien tulee oppia. Mitä jos mietittäisiin mitä tai miten lapset/ nuoret haluavat oppia. Koulu voisi olla kivaa.
 

rama

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Habs, FC Jazz-j, Newcastle United
Väitän myös, että oppimis"motivaation" suurin lähde on kotioloissa. Eli vaativatko vanhemmat/vanhempi lapsiltaan tuloksia koulussa vai eivät, ja millä tavalla. Ainakin oma kokemus koulumaailmasta ja kavereista on tällainen. .

Vaatimista tärkeämpää on se, että kotona ylipäätään ollaan kiinnostuneita sen oman lapsen koulunkäynnistä. Kysellään kuulumisia, huolehditaan päivärytmistä, autellaan välillä läksyissä ja pidetään yhteyttä opettajan ja koulun suuntaan. Ja ylipäätään arvostetaan koulunkäymistä.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Kaveri tuossa pyörittää juuri ekseliä isossa suomalaisessa pörssiyhtiössä ja laskee Intian toimintojen tuntihintaa. Miten johtoporras saataisiin ymmärtämään, että eihän tuo tuntihinta ole lähelläkään sitä oikeaa? Intialaisten kanssa sähläämisen todelliset kulut ovat aivan muuta, eli huomattavan paljon korkeammat, kuin ruutuun pamahtaa. Sitä ei jotenkin haluta nähdä, koska kvartaalin pitää näyttää hyvältä, vaikka halvemmaksi tulisi vaikkapa kuuden kvartaalin aikana tehdä asiat kerralla kunnolla.

Kyllähän jotkut pienemmät yritykset ovatkin jo lopettattanet tuon sirkuksen.

Puolison sisaren mies koodasi joskus Tieto Oy:n leivissä jotain potilasrekisteriohjelmaa josta osa tehtiin Intiassa. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä, yhteensopivuuksien kanssa oli vaikeaa ja myöhemmin tuosta luovuttiinkin. En tiedä tuottiko tuo järjestely koskaan, ehkä tappiota.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös