Kummastellen luin eilen muutaman päivän aikana tullutta keskustelua, jossa osalla tuntui olevan selvä käsitys että koska USA tukee nyt Ukrainaa sodassaan terroristista tunkioimperiumia vastaan, on sen kyky auttaa Taiwania mennyt, mistä johtuen Kiina valloittaisi Taiwanin hurjalla tulimyrskyllä jolla lanaisi koko saaren sekunneissa (minuuteissa? Korkeintaan tunneissa) ja marssisi voitokkaasti ja ryhdikkäästi nostamaan punalippua korkeimmaksi jääneelle rauniokasalle.
Ihan jännä ajatelma, tulee mieleen taas vaihteeksi harmillisen ajankohtaisen Huhtasaaren twiittailut siitä miten jämäneukkula jyrää suomen viidessä sekunnissa eikä silloin auta kukaan #eiedesnato tjsp.
No joka tapauksessa USA:lla ei ole kiinni Ukrainassa oikeastaan mitään sellaista kalustoa, mitä se tarvitsisi Taiwanin auttamiseen. Lisäksi Taiwan ei ole varmastikaan toimittanut Ukrainaan yhtäkään ilma- tai meritorjuntaohjusta, tai semmoisten operoimiseen tarvittavaa muutakaan kalustoa. Vielä lisäksi, koska Taiwan on tosiaan saari, tarvitsisi Kiinan tuoda alueen moukarointiin käytettävä kalusto vesitse kantamalle, ensin toki siten että kalusto on ne sotalaivat ja sitten siten että lukemattomat (tuhannet) alukset puskevat jatkuvana virtana maavoimia välineineen ko. saarelle. Ajatuksen tasolla ihan jännittävä, käytännössä mahdoton toteuttaa siilipuolustettua saarta vastaan. Kiinan maailman suurin (alusmäärältään, joskaan ei -laadultaan tai tonnistoltaan tai tulivoimaltaan) laivasto ei tuohon operaatioon riittäisi, vaikka on oletettavasti tuohon suunniteltu. Taiwanin ei tarvitse onnistua monellakaan meritorjuntaohjuksella kun Taiwaninsalmesta on siivottu ohjustorjuntaan kykenevät paatit, minkä jälkeen kaikki muu on täysin vapaata riistaa.
Kirjoitin saman jo viime viikolla, mutta laitetaan nyt uuden viikon aluksi kertauksena. Kiina ei pysty iskemään Taiwanille muutoin kuin ydinkärjellä varustetulla ballistisella ohjuksella. Sellaisen käyttö puolestaan laukaisee ns. lopulliset vastatoimet. Kiina on voitolla gambiitissaan ainoastaan niin kauan kun se ei siirry aggressiivisesta retoriikasta ja uhkailuista sotaisiin tekoihin. Homma on siinä mielessä täysin sama kuin toissatalvena tunkioimperiumilla Ukrainan kanssa. Niin kauan kun hyökkäyksellä pystyi uhkailemaan, oli naapurin pienellä tsaarilla kaikki valtit käsissä ja pystyi vaatimaan Ukrainalta myönnytyksiä. Raiskaajien vyöryttyä rajalinjojen yli, ei sen sijaan paskamaalla ollut enää jäljellä mitään millä uhkailla kun olivat jo pahimpansa tehneet. Tunkioimperiuminkin tapauksessa ydinase on kuitenkin niin arbitaari tekijä, että siihen ei oikein voi suhtautua muutoin kuin ajatuksella "se tulee jos on tullakseen" ja jatkaa vastarintaa. Vaihtoehto olisi antautua ja rasvata kannikka raiskaria varten.
Edelleen suurin riski globaalista ydinsodasta on jumalkompleksista kärsivä Pohjois-Korean ainoa lihava henkilö. Ikävä kyllä globaali heilunta on antanut sille tunkiolle savuverhoa edistää ydinaseohjelmaansa (oletettavasti sekä Kiinan että ihanan itänaapurimme antoisalla tuella) ja Kiina voisi periaatteessa usuttaa tuon kapisen piskin puremaan jotain länsivaltaa ihan siitä ilosta kun todennäköisesti siinä tapauksessa ainoastaan Kimmojen hirviömäinen absurdistan lanattaisiin, Xin ihmetellessä naama peruslukemilla että "mites se nyt tollain?" kun lieka roikkuu tyhjänä kourassa.
