Kiinan pelikirjaa pitää aina miettiä, se on helppo ymmärtää että Venäjän halpa energia kiinnostaa Kiinaa ja tietenkin Venäjän käyttäminen "proxynä" länttä vastaan mutta toisaalta taas Venäjä ei tarjoa oikein minkäänlaista markkinaa kiinalaisille tuotteille. Jotenkin kuvittelisi, ettei Pekingissäään ole ihan helppoa luovia nykytilanteessa eteenpäin ilman että jalat eivät kastuisi.
Kommunistinen Kiina on jostain 50-luvulta asti toitottanut haluavansa Taiwanin alaisuuteensa ja nyt yhdysvaltalaiset tiedusteluelimet puhuvat jo sellaistakin, että kommunistinen Kiina valmistautuisi olemaan vuonna 2027 valmis ottamaan Taiwanin haltuun sotilaallisesti. Jos me uskotaan ollenkaan tällaisia puheita ja/tai pyrkimyksiä, niin silloin meidän pitäisi herätä myös siihen, ettei se talous tule ihan kaikissa tilanteissa kommunistisessa Kiinassa ykkösenä. Ja meillähän on siitä erinomainen esimerkki ihan tässä lähihistoriassa. Korona aikana kommunistinen puolue Kiinassa päätti nollatoleranssista taudin suhteen ja kaiken muun lisäksi voisi mutulla arvioida myös talouden ottaneen paljon tarpeetonta osumaa tuosta päätöksestä.
Venäjä näytti meille jo, ettei tuollaiset epädemokraattiset maat perusta kaikkea tekemistä, ensisijaisesti talouden näkökulmasta ja toivottavasti kollektiivinen länsi on nyt oppinut sen, eikä nuku ruususen unta kommunistisen Kiinan suhteen, tuudittautuen unenomaiseen ajatukseen, että talous lähtökohtaisesti estäisi sotia epädemokratioiden kanssa. Nuo samat talousihmisethän puhuivat myös Ukrainan sodan ja sen myötä pakotteiden alettua, että Venäjän talous (ja Venäjä sen mukana) olisi pitänyt romahtaa jo tyyliin viime toukokuussa, ihan viimeistään viime syksynä. Ei romahtanut, eikä näytä siltä, että välttämättä romahtaisi edes tulevana toukokuuna.
Voidaanko jopa sanoa niinpäin, että tämä talous edellä ajattelu on enemmänkin länsimaiden heikkous ja vaikka esim. Venäjä epäonnistui lännen yhteisen rintaman hajottamisessa, taloudellisia keinoja käyttäen, niin kyllä varmaan monen länsipoliitikon alahuuli väpätti viime syksynä, kun öljy ja kaasuhanoja alettiin pistämään tiukemmalle.
Ja vaikkei jonkinlainen proxy Venäjä välttämättä optimaalisin vaihtoehto Kiinalle olisi juuri tässä tilanteessa, niin olisi se silti varmaan paljon parempi vaihtoehto heille, kuin esim. se, että Kremlinin sisäisten paineiden takia Putinin jengi siirtyisi eläkkeelle ja tilalle tulisi jotain demokratiaa kaipaava länsimielistä jengiä, Taiwanin erikoisoperaation aattona.
Ja edelleen, jos tässä oltaisiin ajautumassa jonkinlaiseen isompaan rähinään, jossa vastakkain olisi käytännössä länsi ja Kiinan ja Venäjän johtama, epädemokratioiden liitto ja tuo konflikti päättyisi jälkimmäisten tappioon, niin vaikkei Kiina sellaisessa tilanteessa luultavasti saisi Taiwania, niin Venäjän mahdollinen lopullinen romahdus voisi avaa kiinalaisille elintilaa koko Uralin takaisen Venäjän. Sen voisi kuvitella olevan tiukasti kontrollissa olevan median kautta esitettävissä voittona kiinalaiselle yleisölle.