Erikoista, että nostat demografiset seikat Euroopan ongelmaksi verrattaessa sitä Kiinaan.
Jos globaalit väestöennusteet pitävät paikkansa, on maailma muuttumassa radikaalisti. Suomen on tärkeää seurata väestötrendejä suunnitellessaan omia pitkän linjan strategioitaan.
www.kauppalehti.fi
Kiinan väestökriisi syvenee - "Politiikka perustui virhelaskelmiin" | Verkkouutiset
www.verkkouutiset.fi
Kiinalla on todennäköisesti hyvinkin selvät suunnitelmat itänaapurissamme "erikoisoperaation" takia naisvoittoiseksi käyvän 20-30v ikäluokan suhteen. Toki tuossa syvennetään naapurimme demografiakriisiä entisestään, mutta mafiapäälliköitä nyt ei tuommoiset pikkuasiat kiinnosta jos ja kun saavat korvauksena tsemppiä YK:n turvallisuusneuvostossa, sekä tukea kansanmurhaoperaatioihinsa. Ei tietenkään sen puoleen että naapurissammekaan mitenkään määrättömästi lisääntymisikäisiä naisia olisi, eli melko marginaalinen apu on niistäkään Kiinalle.
Demografiakriisi on itse asiassa siinä mielessä kiintoisa, että keskiarvotasollahan ihmiskunnan väestöpyramidi on suhteellisen tasaisesti jakautunut. Toisaalta aluekohtaiset erot ovat valtavia kun kokonaishedelmällisyysluku on keskimäärin n. 2,3 joka ylläpitää nykyistä väkilukua (itse asiassa on jopa kymmenysdesimaaleja ylläpidon alle, ts. tuolla hedelmällisyysluvulla ihmisten määrä on kääntynyt jo laskuun), mutta maakohtainen (ei sisällä Vatikaaneja yms. hupialueita) vaihtelee Singaporen alle yhdestä Nigerin 6,5:een. Muistelisin että jo aikoja sitten opetettiin koulussa että maapallon ruoantuotanto riittäisi heittämällä siihen ettei missään tarvitsisi nähdä nälkää, jos ruoka vaan saataisiin jaettua ylituotantoalueilta nälänhätäalueille. Olisi jännä tietää, kerrotaanko nykyisin samaa demografiakehityksestä.
Toki sitten huomioitava myös se, että monissa maissa joissa väestö kasvaa vielä todella nopeaa tahtia, on erittäin selvää "ylituotantoa" miespuolisista ihmisistä. Syynä (lievän luontaisen miespainotteisuuden lisäksi) todennäköisesti perinteinen prioriteetti, jossa alueilla ilman sosiaalisia tukiverkkoja joudutaan turvaamaan tulevaisuuden hoiva mahdollisimman voimakkailla jälkeläisillä, joiden toivotaan pitävän huolta vanhemmista. Tuo tarkoittaa (toki jälkeläisten pysyessä hengissä suunnilleen samassa suhteessa) reilusti vihaisia naimattomia mieshenkilöitä muutaman vuosikymmenen viiveellä.