Harmittavan usein puheessa ja jopa kirjoituksessa jätetään lukujen perästä yksiköt pois. Eikö oikeampi tapa olisi sanoa esimerkiksi kahtakymmentä minuuttia vaille kymmenen tai kahtakymmentä sekuntia vaille kymmenen, kummasta nyt sitten onkaan puhe?
Toisaalta useimmiten tuo yksikkö käy ilmi jo asiayhteydestä.
En tiedä miksi, mutta ainakin minua huvittaa ja jopa melkein ärsyttää, kun vaikkapa ostaessa kupillisen kahvia hinta ilmoitetaan: "kaksi EUROA ja viisikymmentä SENTTIÄ". Jotenkin tuossa tulee aina se olo, että onkohan meillä jotain muitakin virallisia valuuttoja. Mielestäni tuossa (-kin) tapauksessa jo pelkkä "kaksi ja viisikymmentä" riittäisi aivan mainiosti. Ainakaan minun mielestäni tuossa ei jää minkäänlaisia tulkinnanmahdollisuuksia, että mitäköhän noilla luvuilla tarkoitetaan.
Ei ole kerran eikä kaksi, kun olen kaupan kassajonossa kuullut seuraavan keskustelun. Kassa ilmoittaa hinnan ilman yksiköitä. Tähän päälle asiakas kysyy: "Ai, euroja vai?". Siinä sitä sitten tulee itsekseen pohdiskeltua kaikessa hiljaisuudessa, että mitäköhän muuta valuuttaa kassaneiti olisi mahdollisesti voinut tarkoittaa. Ymmärrän toki, että kassan olisi varmasti korrektia ilmoittaa myös nuo yksiköt, mutta kuitenkin suomalaisessa kaupassa asioidessa käytetyn valuutan luulisi olevan kaikille (jopa turisteille) itsestäänselvyys. Näin ei kuitenkaan ole - lähes poikkeuksetta tuo kysyjä on naispuoleinen ja yli 65-vuotias.
Toisaalta poikkeukset vahvistavat säännön, joten tässä on yksi tarina vuosien takaa. Olin kuskaamassa kaveriani, kun hän haki jostain rautakaupasta tms. jotain tavaraa. Seisoskelin kassalla hänen kanssaan, kun myyjä ilmoitti hinnan käyttämättä yksiköitä. Kaverini maksoi kolmella viidenkymmenen euron setelillä. Ihmettelin tätä jo hieman tuossa vaiheessa, että eikö hänellä ole lainkaan kolikoita tai miksi hän ei vastaavasti kysynyt olisiko minulla. Jälkeenpäin autossa istuskellessamme kaverini kiroili tyyliä, jolla myyjä oli ilmoittanut hinnan: "Sata ja kolmekymmentä". Minulle tuo oli itsestäänselvyys - sata euroa ja kolmekymmentä senttiä. Kaverini ymmärsi hinnaksi satakolmekymmentä euroa. Ainakin minä kuulin hinnan täysin selvästi: "sata JA kolmekymmentä" - en "satakolmekymmentä" tai "satakolmekymppiä".
Mun mielestäni noissa hintailmauksissa ei ole mitään epäselvyyksiä, vaikka ne ilmoitetaan ilman yksiköitäkin. Toisaalta nykyisessä asuinpaikassani kuulen noita yksiköitä lähes päivittäin. Hinnat ilmoitetaan aina hemmetin selkeästi: "fünf FRANKEN und dreissig RAPPEN, bitte". Saksaksi kun pelkkä "fünfUNDdreissig" tarkoittaa kirjaimellisesti "kolmekymmentäviisi" eikä "kolme JA viisikymmentä". Toinen asia on tietysti se, että vaikka Sveitsissä frangi on virallinen valuutta, niin käytännössä joka paikassa voi maksaa myös euroilla. Asiaan vaikuttaa varmasti sekin, että mun puheestani kuulee kilometrien päähän, että en ole paikallisia.
