Olin varmaan niin tuohtunut, että itseltänikin oli kielioppi unohtunut. ;-)Hyviä huomioita, mutta mistä ihmeestä tuo "Itseäni on jo pidemmän aikaa harmittanut..." tulee? Tarkoitan siis, että eikö olisi parempaa suomea sanoa "Minua on jo pidemmän aikaa harmittanut..."? Mitä vikaa on pronominissa minä?
- - -
Taaskaan ei pistettä kuukautta merkitsevän luvun jälkeen, lisäksi nolla ennen yhdeksää on turha.
- - -
Teen tässä tutkielmaa Väinö Linnasta ja mietin onko tällainen lause kieliopillisesti aivan päin persettä: "Linnan teoksissa ihmiset ovat hyvinkin realistisia, niin hyvine- kuin huonoinekin puolineen."
Minulla ainakin särähtää korvaan tuo "hyvine- kuin huonoinekin", mutta en keksi tuohon mitään parempaakaan. Osaisiko joku sanoa, miten tuo menee?
julle-jr kirjoitti:Hyviä huomioita, mutta mistä ihmeestä tuo "Itseäni on jo pidemmän aikaa harmittanut..." tulee? Tarkoitan siis, että eikö olisi parempaa suomea sanoa "Minua on jo pidemmän aikaa harmittanut..."? Mitä vikaa on pronominissa minä?
Esimerkeiksi ottamani Laine ja Leimu ovat molemmat helppoja taivutettavia. Muodot Laineen ja Laineet ovat oikein, Lainen ja Lainet väärin. Kun taas Leimuun ja Leimuut ovat väärin, mutta Leimun ja Leimut oikein. Leime päättyy e-kirjaimeen kuten Laine, joten vaikka sillä voisi ehkä yrittää perustella miksi Leime pitäisi taivuttaa kuten Laine eikä kuten Leimu, jota siffa käsittääkseni yritti ehdottaa.
Tästä itse-indefiniittipronominista on ollut ennenkin vääntöä.
Mutta sillä on aika selkeä syntaktinen funktio. Itse-pronomini painottaa (ajateltua) tähdennettyä pääsanaansa: henkilökohtaisuutta, omakohtaisuutta: juuri hän tai se tai minä ja niin edelleen. Semanttisesti se on hyvin lähellä minä-pronominia, mutta jokainen tajunnee intuitiivisesti mitä tarkoitan.
Itse-pronomini ei ole semanttisesti yhtä jyrkkä kuin minä-pronomini. Sillä korostetaan jo yllämainittua omakohtaisuutta ja henkilökohtaisuutta.
Hyviä huomioita, mutta mistä ihmeestä tuo "Itseäni on jo pidemmän aikaa harmittanut..." tulee? Tarkoitan siis, että eikö olisi parempaa suomea sanoa "Minua on jo pidemmän aikaa harmittanut..."? Mitä vikaa on pronominissa minä?
Näin se toki kieliopin mukaan on oikein, mutta kysehän onkin sitten siitä, että kielioppi on tässä asiassa väärässä.Varmaa tietoa kellonaikojen merkitsemisestä: Iso suomen kielioppi kertoo kellonaikojen merkintätavaksi seuraavaa: 16.23.
"Itseäni on jo pidemmän aikaa harmittanut..." on mielestäni täysin oikein, jos kyseessä on jatko keskustelulle siitä mikä on harmittanut.
Joku on todennut ensin "Minua on jo pidemmän aikaa harmittanut...", johon toinen vastaa kantaa ottavasti "Itseäni on jo pidemmän aikaa harmittanut..."
Minusta taas tuo on tönkköä ja epämiellyttävää suomea. Lauseen aloittaminen "Minua taas on jo pidemmän aikaa harmittanut..." kuulostaa luontevammalta.
Näin se toki kieliopin mukaan on oikein, mutta kysehän onkin sitten siitä, että kielioppi on tässä asiassa väärässä.
Ei kyse ole niinkään virheestä, kuin siitä, että hölmöjä sääntöjä voidaan korjata fiksumpaan suuntaan. Tuskin edes Iso suomen kielioppi on mikään lopullinen auktoriteetti. Muuttuuhan kielioppi muutenkin jatkuvasti ajan mukana.Jaa. Että suomen kirjakielen uusimmassa jättiläisessä Isossa suomen kieliopissa olisi tehty virhe, kun kellonaikojen merkintätapaa määritellään.
Päivämäärien ja kellonaikojen merkitsemisestä käytiin pienimuotoista vääntöä tässä samaisessa ketjussa jo pari vuotta sitten. Esitin mielestäni kohtuullisen hyvät perustelut näkemyksilleni jo tuolloin ja olen edelleen samaa mieltä.Jaa. Että suomen kirjakielen uusimmassa jättiläisessä Isossa suomen kieliopissa olisi tehty virhe, kun kellonaikojen merkintätapaa määritellään.
Jees poks.
Minusta taas tuo on tönkköä ja epämiellyttävää suomea. Lauseen aloittaminen "Minua taas on jo pidemmän aikaa harmittanut..." kuulostaa luontevammalta.
Viilataan vielä vähän pilkkua. Tuossa on aivan turha puhekielelle ominainen komparatiivi. Kielipoliisi sanoo: "Minua taas on jo pitkään harmittanut..."
Eikö tuo usein miten ole väärin? Minusta paremmalta kuulostaisi useimmiten.Samalla yläasteen äidinkielen opettajan virkainnolla ehdotan sanan "taas" vaihtamista.
"Taas" kun usein miten tarkoittaa "toistamiseen" tai "uudelleen".
Eikö tuo usein miten ole väärin? Minusta paremmalta kuulostaisi useimmiten.
Samalla yläasteen äidinkielen opettajan virkainnolla ehdotan sanan "taas" vaihtamista.
"Taas" kun useimmiten tarkoittaa "toistamiseen" tai "uudelleen".
Miten olisi: "Minua puolestaan on jo pitkään harmittanut..."
Mutta tässä tapauksessa en vieläkään näe mitään vikaa sanassa "itse", kunhan sen käyttö ei mene liiallisuuksiin.
Minä taas suosin taas-sanan käyttöä, koska se on lyhempi ja ytimekkäämpi kuin synonyyminsä puolestaan.
Eikö sanan taas sijaan voisi tuossa tapauksessa käyttää myös muotoa taasen? Vai onko se oikeaa suomea lainkaan?
Janis Petken vai Janis Petkeen? Heikki Leimen vai Heikki Leimeen? Minä sanoisin Petken ja Leimen.
Tähän kysymykseen on vastaus mm. edellisellä sivulla, jos viitsit niin kauas tätä ketjua katsella. Ei tämä aihe nyt tarvitse joka sivulla uutta kommentointia...