Kun kausi käynnistyi huonosti ja parannusta ei tapahtunut Dufvan kenkimisellä alkoi joukkue pelaamaan kuin Dufva olisi vieläkin johdossa. Tämä toimi hetken ja voittoja ja pisteitä tuli, kunnes viimeisetkin Dufvan raipaniskut olivat kadonneet mielestä. Nyt kentällä saa ottaa hieman vapauksia ja yrittää vain puolinaisesti kun ei valmennus kuitenkaan penkitä, sotke ketjuja, huuda ja vittuile.
Kirjoitat ihan asiaakin, mutta tämä särähtää. Ei voi olla ammattiurheilun tulos siitä kiinni, että "ankara isukki" odottelee vaihtoaitiossa raippa viuhuen, että odotapas, jos epäonnistut... Jos asia olisi näin yksinkertainen, löytyisi aina se yksi kaappinatsi kiduttamaan pelaajia pukukopissa, mikäli joukkue onnistu ja uhku satalasissa koko kautta läpi, suomessa kun ollaan ns. portsarien luvatussa maassa.
Ymmärrän kyllä kannattajien tuskan, kun tukkaan tulee ja vielä vastustajille, joille häviäminen on ertyisen noloa, kun ennakkoasetelmat ja historian painolastit huomioidaan, mutta suurta kuvaa katsellessa ei voi välttyä näkemästä muutamia loogisia tekijöitä näihin pariin tappioon, Puolustuksen balanssi horjahti heti tästä loukkaantumissumasta, vaikka yksittäinen pelaaja siellä ei merkittävä tekijä olisikaan, tulos kertoo vääjäämättä vaikutuksen. Toisaalta, on luonnollista, että joukkuekin huokaisee (hetkeksi mukavoituu), kun pahin solmu saatiin selätettyä, en usko, että pelolla ja piiskalla mitään kestävämpää saisi kasvatettua (vrt. viime pleijarit), kun takki on tyhjä, se on tyhjä, vaikka kaasukammiolla uhattaisiin.
En myöskään usko, että valmennus olisi täysin kassalla siitä, miten ja mihin suuntaan joukkueen peliä olisi tarkoitus kohti kauden huipennusta kehittää, yksittäisiin lausuntoihin mediassa on aivan turha takertua, ne on lausuntoja medialle, ei joukkueelle.
Aiemmin olen pohdiskellut, että aikaisintaan mj-tauon jälkeen voi realistisesti odottaa ituja siitä, mihin suuntaan JYP-peli tälle kaudelle kehittyy. Niinpä on turha tuomioita ja madonlukuja tähän paikkaan joukkueelle ja valmennukselle jaella, paitsi tietysti aina tarpeellisessa kannattajan itseterapointimielessä (kts. Hifkin osion avautumisia).
Taktisesti sarjan kannalta olen pohdiskellut, että tässä ennen taukoa joukkueen pitäisi kaapia pisteitä kasaan niin paljon kuin mahdollista, tyylistä tai taktiikasta piittaamatta, koska sillä se ostaisi itselleen rauhaa ajaa sitä päivitettyä versiota sisään, mutta surku kyllä, ei ihan, ainakaan vielä, olla siinä tilanteessa, että joukkue kestäisi tappioputkea, mikäli systeemi ei lähdekään ajatuksen tavoin liitelemään.
Tälle kaudelle kannattaa henkisesti asemoitua siihen, että se ei ole JYP, joka runkosarjashekkiä on kuittailemassa, vaan keskikastissa toivottavasti rimpuillaan ja pleijareissa kyettäisiin iskemään. Kaudet ei ole veljiä keskenään, eikä entiseen tuijotellen mitään hyödy.
En siis jaa näkemystä, että JYP ei voi menestyä, koska penkin takana ei ole tunteettominta ja mulkuinta sadistia (en viittaa tällä RD:hen!) keksimässä erilaisia ja tehokkaita rangaistuksia ja kehittyneitä henkisen väkivallan muotoja pelaajia kohtaan, koska vain tämä muka takaisi tuloksen. Siitä mihin Aho kaadereineen yltää, on vielä aivan llian aikaista äityä mihinkään johtopäätöksiin, yksi pikkuinen ansaittu plussa kuitenkin siitä, että pahin solmu saatiin auki ja erilaisia kokoonpanollisia kokeiluja on suoritettu, ilman kaiken lopullisesti sotkevaa pelipaikkarumbaa ja vaatimusta, että homman on toimittava ja tulosta tultava naps ja nyt.
