Turhaa panikointia alkukauden yleisömääristä. Ihmiset saapuvat hallille vasta ensilumien aikaan, viimeistään joulun jälkeen. Alkukaudet ovat olleet nihkeitä jo monta vuotta ja trendi on selkeä. Toki surullistahan se on nähdä tämä pohjakosketus juuri tänä vuonna, mutta ei tämä varsinaisesti voinut ketään yllättää.
Se mistä Bluesia voi kuitenkin syyttää on se, ettei ottelutapahtumaan ole panostettu ollenkaan. Koko ottelutapahtuma on jäänyt niin pahasti junnaamaan paikoilleen, että se muistuttaa tietyllä tapaa ruotsinlaivojen hiipunutta loistoa. Areenan noustua pystyyn Blues oli erittäin fresh ja seksikäs, mutta niiden aikojen tarinoilla ei voida enää ratsastaa.
Tiivistettynä voidaan sanoa, että hallin isoille massoille tarkoitettu safkatarjonta sekä juomapuoli on olematonta sekä ylihintaista. Musiikki hallilla on kulahtanutta eikä DJ osaa asiaansa. Hallin piha ja sisustus on aneeminen, lipunmyyntikin onnistutaan usein saamaan sellaiseksi että jonoja syntyy. Homma ei yksinkertaisesti toimi.
Ja jos nyt ja kun halutaan oikeita syyllisiä etsiä, niin sormen voi osoittaa suoraan Liigan suuntaan. On yksinkertaisesti mahdotonta kuvitella, että suomalainen pääsarjakiekko pysyisi tuotteena mielenkiintoisena jos joukkuemäärät ovat ylimitoitetut, otteluita on liikaa eikä runkosarjalla ole todellista merkitystä. Ja kruununa vielä se, että liiga on suljettu ja näin ollen on tapettu se urheilun suurin suola ja intohimo aidosta putoamisesta ja noususta. Perusjuttuja.
Joka tapauksessa luotto tulevaisuuteen on kova. Nyt eletään vain ikäviä aikoja. Espoossa on kuitenkin niin paljon ihmisiä, jotka tekevät tälläkin hetkellä todellisella sydämellä töitä Bluesin eteen että se tulee kyllä vielä luomaan upeita asioita. Ensiksi olisi kuitenkin päästävä eroon näistä kaiken maailman peteraholoista, joilla oman egon pönkittäminen on lähtenyt järjettömällä tavalla hanskasta.