Tommi Koivunen nosti alhaiset yleisömäärät aiheeksi kirjoituksessaan:
Mikä espoolaisia oikein vaivaa? - kolumnit - SM-liiga - www.jatkoaika.com
Nythän on niin, että lätkäjoukkueen kauden katsojamäärän "pohja" tehdään jo kesän kausikorttimyynnissä - niin yrityksille kuin yksityisille katsojillekin. Kun tämä on feilattu täysin viime kesänä, tullaan surkeista yleisömääristä kärsimään koko loppukauden, tehtiin mitä tehtiin. Kun jengillä ei ole sitä kausaria, joka "pakottaa" lähtemään hallille, jää tällaiset tiistaimatsit hyvin helposti väliin. Sillä tekemistähän ihmisillä riittää nykyisin, vaikkei hallille menisikään.
Se mitä jäin tuon kirjoituksen jälkeen miettimään, yllä olevan faktan tiedostaen, on se ajatus jota moni ei ole tohtinut ääneen sanoa: onko espoolainen yleisö todella hylännyt Bluesin? Onko monivuotinen säätö, ns. hallitsematon alasajo, ollut liikaa liian monelle - urheilullisesta menestyksestä huolimatta? Nyt on nähty, että menestys ei tuo meillä lisää katsojia (mestaruudesta ei tosin ole kokemusta). Miksi? Mikä toisi? Nyt on kokeiltu mainontaakin, ainakin jossain määrin, ja sen vaikutus satunnaiskatsojiin on ollut täysin olematon.
Koska ensimmäinen askel toiminnan parantamiseen on tosiasioiden myöntäminen, toivon seuran johdon nyt viimein ymmärtävän sen mitä yleisömäärät pitkin kautta ovat kertoneet: Espoo Blues ei kiinnosta ihmisiä. Surullista ehkä, mutta täyttä totta. Taino, kiinnostaa se niitä muutamaa tuhatta, mutta sillä ei vielä liigaseuraa elätetä. Jos ja kun tämä totuus hyväksytään, voidaan alkaa miettiä miten seura tehdään jälleen kiinnostavaksi. Itse tiedän mitä se omalla kohdallani vaatii: omistuspohjan muuttumista/laajentumista. Tämä ei ole enää toiminnan edellytyksiin liittyvä kysymys vaan uskottavuuskysymys. Nykyisenlainen Blues ei ole omissa silmissäni uskottava seura, enkä usko olevani tän mielikuvan kanssa yksin. Ja ilman uskottavuutta seuralta puuttuvat arvot, identiteetti ja kaikki minkä takia joku urheiluseuraa aidosti kannattaa.
No onhan meillä faneja ja kannattajia, sanoo joku. Niin onkin, mutta kun olemassaolevien katsojien joukossa on luonnollista ja jatkuvaa poistumaa, pitäisi uusia saada vähintään samaan tahtiin. Tässä on epäonnistuttu tänä vuonna pahemmin kuin koskaan aiemmin ja siitä on jo kaikki oleellinen varmaan sanottu, mutta jäin kelailemaan, olisiko vahvemmalla markkinoinnillakaan lopulta saatu merkittävästi parempaa tulosta aikaan. Optimisti minussa sanoo "kyllä", inhorealisti vain "ehkä". Mitä jos suuri yleisö on vieraantunut seurasta liikaa? Jos sitä ei koeta enää niin omaksi kuin aikaisemmin, eikä ainakaan niin omaksi, että haluttaisiin maksaa satoja euroja otteluista? Tältä palstalta löytyy varmasti intohimoisia faneja, jotka kieltävät tämän mahdollisuuden, mutta ympärilleen katsomalla ja omia fiiliksiä tutkailemalla olen vakuuttunut, että on tässä muustakin kyse kuin seuran omasta osaamattomuudesta.
Ei mulla tähän hätään mitään lääkkeitäkään ole tarjota, mutta itse näen seuran tulevaisuuden varsin synkkänä ellei omistajuus muutu. Sen ei tarvitse tarkoittaa Salonojan syrjäänvetäytymistä (eikä toivottavasti tarkoitakaan), mutta sen täytyy tarkoittaa uusien, aidosti kiinnostuneiden toimijoiden mukaantuloa. Seurasta puuttuu tällä hetkellä kaikki intohimo, sellainen oikeanlainen tekemisen meininki ja se heijastuu esim. sopimusneuvotteluihin. On aika surullista, että pelaaja, joka on noussut kauden aikana rouhijan roolista joukkueen parhaaksi maalintekijäksi lähtee mieluummin naapuriin pelaamaan kolmosketjun jämäminuutteja.
Jotain tarttis tehdä. Edelleen.