Omasta mielestäni tässä keskustelussa on jätetty yksi iso tekijä kokonaan pois. Yhteisön sitouttaminen on Espoossa ollut viimeiset 15 vuotta aivan onnetonta. Tietyllä tavalla tämä liittyy jatkuvuuteen, mutta jatkuvuutta on vaikea toteuttaa, jos ei luoda tartuntapintaa lähialueen ihmisille.
Blues ei ole sellainen asia, jonka tavallinen espoolainen kohtaa arjessaan tarpeeksi usein - sellainen asia, johon kasvetaan sisään samalla kuin kasvetaan espoolaisiksi. Pikkujunnut ennen näitä viimeisimpiä vuosia pelasi kasvattajaseuroissa - EJK, EPS, EKS, Jäähonka jne... ei kuitenkaan suoraan Blues (tämä on korjautunut kyllä lähimenneisyydessä). Pikkujätkien joukkueita ei ole ollut mahdollista tukea esimerkiksi tekemällä talkootöitä edustusjoukkueelle - eikä tätä ole oikein edes tarjottu, kun on ne Baronan ammattimaiset kaksikymppiset vuokratyöntekijät. Jossain pienemmillä paikkakunnilla junnujen vanhemmat on mukana edustusjoukkueen toiminnassa järkkäreinä, kiskamyyjinä, lipunmyyjinä jne, mikä edesauttaa sitä, että yhteisö kokee asiat yhteisinä, ja edustusjoukkueen asiat koetaan enemmän myös omina.
Espoossa liigajoukkue on ollut jotenkin kasvoton. Sitä ei tarpeeksi laajaksi koeta tärkeänä tekijänä espoolaista identiteettiä - se on joku viihdettä tarjoava instanssi muiden joukossa. Blues on vaan ollut yhden etäisen norsunluutornissa istuvan miljonäärin harrastus, jota on seurattu sivusta, mutta johon ei ole tunnettu riittävää yhteenkuuluvuutta, kun siihen ytimeen mukaan ei oikein ollut pääsyä. Nyt kun tilanne olisi ollut mahdollista muuttaa, uudet omistajat jatkoi vanhalla linjalla ihan fanien ydintä lukuun ottamatta. Ja jos yhteisö ei tunne olevansa tärkeä edustusjoukkueelle, siihen ei vaan samalla tavalla kasveta sisään. Näiden omien pikkujunnujen vanhemmat on se isoin ryhmä, jota kautta olisi voinut lähteä viemään Bluesia lähemmäs tavallisten ihmisten elämää - tämä on ryssitty Espoossa aivan täysin. Samoin paikalliset pienyritykset jne on ryssitty aivan täysin - Blues ei vain ole edes hakeutunut lähelle tavallisia espoolaisia ihmisiä, siis niitä ihmisiä, jotka ovat potentiaalisia katsojia. Ja jos tuonne tavallisen ihmisen iholle pääsee, sieltä se kulttuuri, kiinnostavuus ja sitoutuneisuus leviää ja kasvaa. Kun sitoutuneisuus on heikkoa, vaaditaan paljon enemmän työtä ihmisten aktivoimiseen ja hallille saamiseen.
Brändi- ja mielikuvamainonta ei ole ollut myöskään oikea tie - ainakaan vielä. IFK:lla se toimii, koska IFK nyt herättää tunteita ja on riittävän vahva brändi, että brändin näkyminen riittää ylläpitämään kiinnostusta. Blues olisi tarvinnut enemmän taktista ja aktivoivaa ratiopohjaista markkinointia. Ihan pienenä huomiona esimerkiksi ajan itse joka päivä Koivu-Mankkaantietä molempiin suuntiin. Halli näkyy vieressä, mutta missään ei kerrota, koska siellä hallissa pelataan. Ole läsnä ja aktivoi - kerro ihmisille, koska pelataan. Ei espoolainen satunnaiskatsoja mene itse aloitteellisesti katsomaan Liigan tai Bluesin sivuilta, koska peli on - espoolainen saattaa aktivoitua, jos hänelle kerrotaan, koska, mitä ja miksi.
Pelissä käymisen syistä viestimisen sijaan tuotteesta tehtiin entistä epärationaalisempi kuluttajan silmissä rakentamalla se liian erilaiseksi kuin oli aiemmin ollut (tästä jotkut on kanssani eri mieltä, mutta ihan sama) ja hinnoittelemalla kokonaisuus sellaiseksi, että ainakaan itse en keksi yhtään syytä, miksi satunnaiskatsojana valitsisin Bluesin kotiotteluun menemisen esimerkiksi leffaan menemisen sijasta. Tähän päälle vielä tietynlainen alakulo oheistarjonnassa... Yhtälö vaan ei toimi, jos tuotteen laatua heikennetään ja hintaa nostetaan. Ja lipunhintojen halventaminen nyt tällä hetkellä taas meni ihan överiksi - en usko, että normaalihintaisilla lipuilla on tällä hetkellä juuri ollenkaan kysyntää. Kautta linjan sellainen 20% halvempi lipunhinta (pl fanikatsomo, joka on ok jo alun perin) olisi riittänyt ihan hyvin tuomaan liput kohtuulliselle tasolle, mutta se olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin.
En yhtään epäile, ettei Bluesin toimistolla olisi tehty töitä niillä resursseilla, mitä siellä oli käytettävissä. Työn kohdistaminen on vaan mennyt todella vahvasti omasta mielestäni vääriin asioihin. Lisäksi on tehty taktisesti erittäin haitallisia valintoja. Realiteetteja ei ole alun alkaen ymmärretty. Totuutta ei ole oikein suostuttu hyväksymään. Ja nyt tilanne on tämä.