Vertaaminen Jokereihin, HIFK:hon tai Kärppiin ei ole kovin hedelmällistä. Kärpät on lähialueensa suurin ja kuuluisin toimija, jolloin tottakai se vetää yleisöä peleihinsä. Ja ennen kuin siitä tuli tämä nykyinen kultavuolija, sillä on pitkä historia takanaan, mikä tarkoitaa myös montaa sukupolvea kärppäkannattajia, joille on varmasti ollut automaatio kuskata myös omat jälkeläiset peleihin. Sama koskee Jokereita ja HIFK:ta, historia on huomattavasti pidempi kuin Kiekko-Espoolla/Bluesilla. TÄMÄ on yksi hyvin merkittävä tekijä yleisömäärissä. Blues on vasta keräämässä sitä historiaa, mikä auttaisi yleisömäärien vakiinnuttamisessa sinne 5000+ katsojan keskiarvoon. Bluesin lyhytkin historia on vaan ollut niin kirjava, sekava ja rikkonainen, että monta ihmistä on saatu karkotettua vuosien aikana hallilta. Nykypäivänä pelejä halutaan katsoa mahdollisimman mukavasti, mahdollisimman halvalla. On varmasti suositumpaa istahtaa perheen kesken kotisohvalle katsomaan peliä telkkarista, kuin raahautua marraskuun pimeinä iltoina hallille. Ellei sitä olla tehty jo iät ja ajat, kuten näiden kolmen muun seuran kannattajat ovat tehneet. (tosin Jokereilla KHL-sarjaan siirtyminen taisi suututtaa aika monta pitkän linjan kannattajaa, mutta ei siitä sen enempää).
Nyt puhutaan, että sillä ei ole mitään väliä, mikä seuran nimeksi tulisi, kuka sitä johtaa ja millä historialla. Kunhan peli on menestyvää, talous kunnossa ja joukkueessa muutama kiinnostava pelaaja. Tällä asetelmalla päästään tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten kun tulee niitä heikompia jaksoja tai kokonaisia kausia, ainoa mikä pitää yleisön hallissa, on historia. "Ainahan siellä on käyty, ei se mitään haittaa, vaikka hävintäänkin". Ei menestys tuo automaattisesti yleisöä! Se kantaa hetken aika, eli esim. playoff-kevään ajan, mutta se, mikä tuo katsojat hallille myös seuraavalla kaudella, alusta saakka, on yhteinen historia.
Bluesin historia on, kuten mainitsin, hyvin sekava. Valmentajia sekä toimitusjohtajia on potkittu pihalle lähes ennätystahtiin, on leikitty isompaa seuraa, kuin oikeasti ollaan, on nähty hyvin erilaisia pelaajia ja aika monta pelitapaakin. Kaikki alkoi kuitenkin näyttää paremmalta Kari Heikkilän valmennuskausista lähtien. Itse lasken, että nyky-Blues syntyi silloin ja niitä perinteitä vaalittiin vielä tähän kauteen saakka. Nyt moni on valmis vetämään tämän kaiken pönttöön konkurssin ja jonkun raunioista nousevan uuden seuran takia. Toki iso osa tästä seurasta on jo vedetty pönttöön lähes häpäisevän pelaajakadon takia, mutta nousu on vielä mahdollista. Tapahtuu se sitten osakeannin tai konkurssin myötä, seuran on jatkettava samalla linjalla (loppuun asti taisteleva, periksiantamaton pelityyli) ja ennen kaikkea samalla nimellä! Tottakai jokainen haluaa nähdä kaukalossa taitavia pelaajia ja viihdyttävää kiekkoa, en siis halua koota mitään puukäsijengiä. Taito ja loppuun asti taisteleminen eivät sulje toisiaan pois. Se, mitä en halua enää nähdä, on yksittäiset taitoniekat, jotka pelaavat vain itselleen ja pisteitä tehdäkseen. Ei näitä meidän historiassa montaa ole, mutta varmistuksen vuoksi, sellaisia ei siis kaivata nytkään, vaikka kuuluisien pelaajien kerrotaan tuovan yleisöä halliin.