Siirsin toisesta ketjusta seuraavan kirjoituksen kokonaisuudessaan sen vuoksi, että sitä voidaan käsitellä tässä ketjussa, joka on ehkä oikeampi paikka. Otan itse kantaa lihavoituihin kohtiin
Mutta jos tuo hanke, jonka tavoite olisi merkittävästi laajentaa Bluesin fanipohjaa ja tehdä siitä cool Espoossa, tilattaisiin minulta niin ehdottaisin seuraavaa:
- faniklubin pitäisi olla läheisessä yhteydessä toimistoon, jossa puolestaan pitäisi olla henkilö, jolla ei ole muuta duunia kuin fanitoiminta (merchandising ja muu kuuluu tähän)
- faniklubin jäsenmäärä pitäisi kasvaa kymmenkertaiseksi nopeasti
- julistemainoskampanja kehiin bussipysäkeillä (kuten IFK:lla on ollut) Espoossa ja siihen rinnalle niistä julisteista pitäisi painaa jotain A5 kokoisia fläbäreitä, joita jakaa siellä, missä nuoriso on eli Esport Arenan edessä esim. (salibändya pelaa suuri määrä porukkaa)
- lukiolaisia feissareiksi jakamaan noita fläbäreitä ja hankkimaan sitä kautta niitä faniklubin jäseniä
- koko kampanjan teema olisi #99 - ninetynine Ideana olisi se, että henkilö pääsee otteluun 99 centillä, jos liittyy faniklubiin. Sillä ei ole tavallaan mitään merkitystä pidemmällä aikavälillä, jos jotain lipputuloja menetetään sen takia, että osa lipuista myydään muutamaan matsiin pilkkahintaan
- kuukauden ajan kotimatseihin joku Leppilampi, Paasonen tai vastaava kundi (toivottavasti Blues-fani) seremoniamestariksi jäälle ottamaan yleisön messiin ennen peliä ja erätauoilla. Kyselisi siellä missä täällä on uusia Blues-faneja jne. Matseissa voitaisiin jakaa niitä puhallettavia keppejä, joita voi hakata yhteen, jotta ääntä syntyy ja muuta meininkiä. Jossain pelissä voisi olla yllärinä sidottu kattoon sinisiä ilmapalloja, jotka päästetään summerin soidessa irti, kun Blues on voittanut jne.
Ongelma ei ole se, että Blues tekee tappiota, vaan juuri se, mitä Toni85 mainitsi eli uusia faneja ei tule. Silloin seuralla ei voi tulevaisuudessakaan mennä paremmin. Nyt pitäisi satsata todella agressiivisesti. Espoossa on käsittämättömän paljon perheitä, joilla on lapsia, jotka eivät ehkä fanita mitään seuraa tai vaikka fanittaisivat niin teini-ikä on sellaista aikaa, että kaveriporukassa mieli voi muuttua. Siellä on hirveästi hyödyntämätöntä potentiaalia. IFK:lla esim. kädet ovat sidotut, kun halli on mitä on ja lippuhinnat jo nyt yli monen kipukynnyksen. Bluesilla on lähes uusi halli ja mahdollisuus kokeilla myydä se hinnalla täyteen ja katsoa miten se vaikuttaa meininkiin hallissa sekä jengin taisteluilmeeseen. Kuka pelaaja viitsii surffata puolivaloilla, jos kotihalli on aina täynnä ja meininki on innokasta.
Mielestäni olennaista ei ole nyt pohtia sitä, kumpaa hallilla palveltaisiin paremmin, vaan pohtia, kuinka on mahdollista, että hurjasti kasvavassa Espoossa ei saada uusia naamoja katsomoon. Kaupungissa on neljännesmiljoona ihmistä, joiden taloudellinen asema on keskimäärin varmaan Suomen paras. Nuorisolla on mopot, mopoautot, kyytejä tarjolla hallille, eikä kaupungissa ole sellaista varsinaista keskustaa kuten Helsingissä. Lisäksi nämä ns. porvarivanhemmat ovat varmaan keskimääräistä enemmän huolissaan millaisissa porukoissa ja missä jälkikasvu viettää aikansa, joten Helsingin keskustaan meneminen on varmaan monessa perheessä kiellettyä. Siinähän on valtava mahdollisuus Bluesille. Siitä seurasta voi tulla sellainen mielettömän suosittu. Joku 90 luvun alun Jokerit. Toki menestys auttaisi, mutta pitää muistaa sekin, että siellä on nuoria pelaajia ja jos fanit ovat nuoria niin he ovat hyviä esikuvia kuten nämä Salliset ja Lajuset. Ennen kaikkea hirveä määrä espoolaisia pelaajia. Siihen lisäksi tarvittaisiin sitten joka kausi pari ns. kulttipelaajaa, jotka tapaisivat faneja ja joiden pelipaitoja ja muuta tavaraa myytäisiin tuhansia kappaleita. Valitettavasti tällaisia Eavesin tai Brücklerin tapaisia isoja nimiä ei ole nyt Espoossa.Suurin ero bisnesasiakkaan ja kausarin omistajan välillä on se, että bisnesasiakas on sitoutunut tulemaan hallille vain tuon kerran kun taas kausariasiakas tulee oletusarvoisesti joka otteluun ja tuo täten näitä nakki+olut -tuloja jatkuvasti.
Minulla on sellainen kuva Bluesin kausarinomistajista, että suurin osa on ollut hallilla jo pidemmän aikaa. Fanikatsomoissa näkee hyvin vähän uusia naamoja, kyllä siellä on vastassa ne samat, rumat pärstät joka syksy kun kausi alkaa. Tässä mielessä luulisi olevan hyvää bisnestä pitää näistä kanta-asiakkaista kiinni, eikä kusta heitä silmään suosimalla satunnaisasiakkaita, jotka tulevat kaiken lisäksi jonkun muun pääsyyn kuin jääkiekon takia hallille.
Ainakin minun käymillä markkinoinnin kursseilla kerrotiin, että on sata kertaa kalliimpaa saada pettynyt kanta-asiakas takaisin kassajonoon, kuin täysin uusi asiakas. Ja kun koko urheilukannatus perustuu kanta-asiakkaisiin, ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää kohtaa.
Leikitäänpä ajatusleikkiä: Kumpaa asiakasta palveltaisiin kaupassa paremmin: verkkareissa ja kumisaappaissa kauppaan saapuvaa kanta-asiakasta, joka on sitoutunut käymään samassa kaupassa monta vuotta, on tuttu monelle myyjälle joille heittää pari läppää VAI hienossa Armanin puvussa, tukka geelillä kammattuna kauppaan saapuva täysi tuntemattomuus, joka ostaa pari tuotetta sanomatta mitään ja poistuu heti tuotteet maksettuaan?
Pliis siirtäkää tämä keskustelu jonnekin muualle...
Mutta jos tuo hanke, jonka tavoite olisi merkittävästi laajentaa Bluesin fanipohjaa ja tehdä siitä cool Espoossa, tilattaisiin minulta niin ehdottaisin seuraavaa:
- faniklubin pitäisi olla läheisessä yhteydessä toimistoon, jossa puolestaan pitäisi olla henkilö, jolla ei ole muuta duunia kuin fanitoiminta (merchandising ja muu kuuluu tähän)
- faniklubin jäsenmäärä pitäisi kasvaa kymmenkertaiseksi nopeasti
- julistemainoskampanja kehiin bussipysäkeillä (kuten IFK:lla on ollut) Espoossa ja siihen rinnalle niistä julisteista pitäisi painaa jotain A5 kokoisia fläbäreitä, joita jakaa siellä, missä nuoriso on eli Esport Arenan edessä esim. (salibändya pelaa suuri määrä porukkaa)
- lukiolaisia feissareiksi jakamaan noita fläbäreitä ja hankkimaan sitä kautta niitä faniklubin jäseniä
- koko kampanjan teema olisi #99 - ninetynine Ideana olisi se, että henkilö pääsee otteluun 99 centillä, jos liittyy faniklubiin. Sillä ei ole tavallaan mitään merkitystä pidemmällä aikavälillä, jos jotain lipputuloja menetetään sen takia, että osa lipuista myydään muutamaan matsiin pilkkahintaan
- kuukauden ajan kotimatseihin joku Leppilampi, Paasonen tai vastaava kundi (toivottavasti Blues-fani) seremoniamestariksi jäälle ottamaan yleisön messiin ennen peliä ja erätauoilla. Kyselisi siellä missä täällä on uusia Blues-faneja jne. Matseissa voitaisiin jakaa niitä puhallettavia keppejä, joita voi hakata yhteen, jotta ääntä syntyy ja muuta meininkiä. Jossain pelissä voisi olla yllärinä sidottu kattoon sinisiä ilmapalloja, jotka päästetään summerin soidessa irti, kun Blues on voittanut jne.
Ongelma ei ole se, että Blues tekee tappiota, vaan juuri se, mitä Toni85 mainitsi eli uusia faneja ei tule. Silloin seuralla ei voi tulevaisuudessakaan mennä paremmin. Nyt pitäisi satsata todella agressiivisesti. Espoossa on käsittämättömän paljon perheitä, joilla on lapsia, jotka eivät ehkä fanita mitään seuraa tai vaikka fanittaisivat niin teini-ikä on sellaista aikaa, että kaveriporukassa mieli voi muuttua. Siellä on hirveästi hyödyntämätöntä potentiaalia. IFK:lla esim. kädet ovat sidotut, kun halli on mitä on ja lippuhinnat jo nyt yli monen kipukynnyksen. Bluesilla on lähes uusi halli ja mahdollisuus kokeilla myydä se hinnalla täyteen ja katsoa miten se vaikuttaa meininkiin hallissa sekä jengin taisteluilmeeseen. Kuka pelaaja viitsii surffata puolivaloilla, jos kotihalli on aina täynnä ja meininki on innokasta.