On myös huomioitava se, että kaikille KHL ei edes ole mitään (tervettä) sijoitustoimintaa vaan se on harrastus tai paikka jossa toteuttaa unelmiaan etc.
vlad.
Olen ihan satavarma että KHL ei ole yhtään kenellekään tervettä sijoitustoimintaa. Mutta onko tämä kovin relevantti havainto?
Uskoisin että Pohjoiś-Amerikan ulkopuolella on kohtuullisen harvassa seurajoukkueurheiluun liittyvät yhtiöt, joiden tavoitteena olisi taata omistajille sijoituksen tuotto joko osingonmaksuna tai arvon realisoimisena yhtiön myynnin kautta. Yksilöurheilun (golf, tennis, yleisurheilu, alppihiihto jne.) kohdalla tietysti ammattiurheilijat ovat kaupallistaneet omat propositionsa kuluttajille/sponsoreille, ja erilaisten kilpailujen ja kiertuiden tulojen kautta raha virtaa ammattilaisten holding-yhtiöihin ja omiin taskuihin. Moottoriurheilun osalta on suljettuja järjestelmiä, kuten MotoGP ja Formula 1, joissa itse kiertuiden tuottoja on voinut menestyksekkäästi lähestyä pääomasijoitustoiminnan lähtökohdista.
Joukkueurheilun kohdalla track record on Euroopassa (kuten toki myös Pohjois-Amerikassa) kuitenkin aika värikäs tämän osalta. Ensinnäkin, urheilubisnes on (toisin kuin Pohjois-Amerikassa) syntyjään kasvanut perinteisen urheiluseuratoiminnan päälle jolloin perusidea on alusta asti kaiketi ollut olla tuottamatta voittoa sijoitukselle, vaan lähinnä rahoittaa citius, altius ja fortius alati kohenevissa olosuhteissa ja toisaalta kasvattaa seuran tarjoamien palveluiden määrää esimerkiksi pikkujunnuille. Ideana ollut siis että ylijäämää ei synny vaan kaikki painetaan takaisin lajiin. Tähän on sitten liittynyt alusta asti se, että erilaiset syvätaskut ja mesenaatit ovat, aivan kuten taiteessakin, olleet valmiita rahoittamaan mahdollisia amatööri- tai ammattilaisurheiluseurojen toiminnan alijäämiä sillä idealla, että joko siitä saa jotain henkilökohtaista hyvää/huvia/statusta (Case Abramovits) tai sitten se toimii vaikka pienellä paikkakunnalla yleisen moraalin nostatuksessa (eikö Valkeakosken Haka ole aina pelannut "tehtaan kentällä"?). Tästä voi olla sitten erilaisia välimuotoja, ja usein puolikaupallinen "sponsorointi" pikkupaikkakunnilla ja yhteen hiileen puhaltaminen edustaa ihan samaa. Kysymys on vaan siitä miten syvät taskut on, ja miten paljon mahdollisia alijäämiä siedetään, ja aina tällöin myös rahalliset panostukset linkkaavat suoraan urheilulliseen ambitioon siinä, millaista menestystä yritetään pelikentällä saavuttaa.
Viime vuosikymmeninä sitten on yritetty Euroopassakin kaiketi vaihtelevalla menestyksellä suhtautua myös sijoitustoiminnan lähtökohdista ja on nähty voimakkaasti velkarahoitteiset LBO-diilit valioliigaseuroista tai vastaavat pörssilistaukset yms, joissa pyritään eristämään urheilulliset ambitiot tyystin urheiluseurojen potentiaalisista kassavirroista, eli lähestyä vaikkapa Liverpoolia puhtaasti spekulatiivisena sijoituskohteena, jossa ennusteltu urheilullinen menestys tietyllä kustannustasolla tuo tuottoja Mestareiden liigan televisiosopimuksista tai sponssidiileistä. Nämä caset eivät kaiketi kokonaisuutena menneet Euroopassa järin hyvin, ja luonnollisesti suurimpana syynä tähän on se, että isossa kuvassa hyvin harva Euroopassa osallistuu urheilubisnekseen nimenomaan urheilubisneksen ehdoilla - valtava joukko eri ambitioita sotkee automaattisesti taloudellisen pelikentän eikä lopulta juuri kenellekään (aivan vahvimpia lukuunottamatta) ole mahdollista pyörittää bisnestä menestyksekkäästi. Näitä ambitioita voi toki tulla myös urheiluun liittyvien taloudellisten intressien osalta (kiinteistö- ja mediabisnekset), jotka johtavat kokonaisuutena siihen että urheiluseuran tappiot kompensoituvat "konsernissa" jollain muulla hyvällä. Kuitenkin hyvin suuri osa urheilubisneksestä ei pyöriis ilman, että joku on valmis vähintään silloin tällöin kuittaamaan alijäämät mesenaattihengessä.
KHL poikkeaa tästä pitkäaikaisesta perinteestä vain ja ainoastaan sillä, että herra Putinin lausunnoista päätellen tuo mesenaattihenki kumpuaa tällä kertaa yhden valtion (on ehkä väärin sanoa kansakunnan) poliittisista ajatuksista, josta se kanavoituu sitten suoraan tai välillisesti valtion vaikutusvallan avulla yksittäisiin seuroihin ja toimijoihin. On tosin tekopyhää väittää, etteikö politiikkaa jossain mittakaavassa esiintyisi monessa muussakin urheilulajissa ja sarjassa, jos ei nyt ihan valtioiden välisessä valtapolitiikassa niin vähintäänkin valtioiden sisäisessä tai kunnallispolitiikassa ilmeisine korruptoitumisineen, KHL nyt tuntuu vain tässä mielessä meidän kannalta räikeimpänä kun se on lähimpänä.