Kevään lapset – ne oikeasti maailman parhaat?

[Ollakseni]

Avaa vähän keitä nämä 2000-luvun sukupolven huikeat pudotuspeli-maalivahdit ovat? Ylipäätänsä onko Quick, Fleury ja Crawford ainoat vähintään kahden cupin maalivahdit työsulkukauden 2005 jälkeen. Toki itsekin ehdottaisin maalivahtia joka on pelannut usean kevään putkeen 93%, voittoprosentit tapissa ja jne, mutta ei tule ketään mieleen.
Arvostan mielipidettäsi että Fleury voi olla yliarvostettu, mutta samalla pitää sanoa että pirun vaikea homma on pelata pudotuspelit läpi ilman notkahtelua. Siellä kuitenkin myös kenttäpelaajat pelaavat uudella levelillä runkosarjaan nähden.

Fleury on neljällätoista kaudella päässyt pelaamaan pudotuspeleissä. Näistä kuudella kaudella hänen torjuntaprosenttinsa on ollut alle 90. Samoin hän on menettänyt kolmesti työnsä pudotuspeleissä kun koppi ei ole tarttunut (Vokoun, Murray ja Lehner).

 

[Kyle]

Matt Murray on iso tekijä siihen että Fleuryllä on kaksi kolmesta mestaruudestaan joten ehdottomasti esille tuotava maalivahti kun puhutaan playoffeissa tasoaan nostavista veskareista. B2B jälkeen ollut hiljaisempaa mutta ei ole samalla tapaa imuroinut kuin Fleury pahimpina päivinään. Tulevaisuus näyttää millaiseksi Murrayn nimi jää historiaan mutta nyt jo kahdelta keväältä huippusuorituksia ja siten yksi aloittavana maalivahtina voitettu mestaruus enemmän kuin Fleuryllä.

Samalla tavalla voidaan sanoa että Fleury oli omalla osaltaan isossa roolissa Murrayn toisessa mestaruudessa. Fleury oli aloittava maalivahti kun Pens kaatoi Columbuksen ensimmäisellä kierroksella ja Capitalsin toisella kierroksella. Aina voidaan spekuloida ja kääntää argumentti omaa agendaa tukevaksi, olisiko Murrayn jaksanut finaalit jos olisi tahkonut kaikki 26 peliä, Fleuryhan pelasi 15 ottelua ja Murray 11 kyseisen vuoden pudotuspeleissä. Pensin onni oli nuori tulokassopimuksella pelannut loistava maalivahti, joka täydesi voittavan maalivahtitandemin. Toki kun tasapäin vastuuta jakavat, nuori tulokassopimuksella pelannut maalivahti ja kallis palkkainen ykkösstatuksen maalivahti, niin ei ole vaikeuksia jakaa sympatiapisteitä ensimmäisenä mainitulle.

Noiden tuplamestaruuksien jälkeen Murray on ottanut Pensin ykkösvahdin viitan ja pelannut keskinkertaisesti pudotuspeleissä, Fleury sen sijaan on johdattanut Vegasin sensaatiomaisesti aina finaaliin asti.

Corey Crawford, Braden Holtby ja Tuukka Rask ovat myös tasonsa playoffeissa todistaneita maalivahteja, joiden sanoisin useasti nostaneen tasoaan playoffeissa runkosarjaan nähden. Ben Bishop myös osoittanut olevansa erinomainen playoff-maalivahti.

Kyllähän Crawford kärsii tietynlaista Fleury syntroomaa, jos homma on toiminut niin kaikki on valtakunnassa ok. Jos joukkue häviää kaikki kaatuu Crawfordin niskaan, monesti on saanut lokaa niskaan kun nuorempi kollega on vienyt peliminuutteja. Olen samaa mieltä, että Crawford voidaan puhua 2000-luvun playoffs maalivahtiehdokkaana, mutta harvoin Crawford vs Fleury väittelyt kääntyvät Crawfordin hyväksi.

Kuten sanoin Pricesta, niin myös Holtby ja Rask menevät kategoriaan kun haetaan teknisesti parasta maalivahtia, niin heidät on helppo sijoittaa top viiteen. Molemmilta löytyy löytyy sormukset, Raskilta tosin kakkosvahtina. Jos mietitään puolestaan nelikkoa Price, Rask, Holtby ja Fleury, niin kolme ensiksi mainittua ovat varmasti kokonaisvaltaisesti parhaita maalivahteja(Fleury välttämättä mahdu edes top 20), mutta keväällä Fleury on nostanut kannua enemmän kuin muut yhteensä. Juuri tämä on se ratkaiseva ero. Fleury tuskin voittaa ikinä Vezinaa, mutta pudotuspeleissä hän voi saada "keskinkertaisena" maalivahtina jumalamoodin päälle. Mielestäni tämän ketjun mukaisesti kevään lapsi näistä edellämainituista on juuri Fleury tästä syystä.

Sitten tietenkin jos aletaan puhua siitä että kenellä lähtisin playoffeihin tänä kesänä jos saisin vapaasti valita (mikä oli yksi alkuperäisistä argumenteista), niin alettaisiin puhua Carey Pricesta, Andrei Vasilevskiysta, Connor Hellebuyckista, John Gibsonista, Darcy Kuemperista, (motivoituneesta) Tuukka Raskista ja kenties Jacob Markströmistä. Fleury alkaisi tuossa Markströmin kohdalla olemaan vaihtoehto (monen muun veskarin ohella) eli siellä seitsemännellä sijalla mukana keskustelussa mikä on hyvin, eli en mitenkään dissaa häntä, mutta kuusi ensin mainittua ovat tällä hetkellä paljon paremmat maalivahdit ja kaikkien olosuhteiden ollessa yhtäläiset valitsisin jokaisen heistä ennen Fleuryä maalinsuulle.

No toki minäkin voisin sanoa että Nazem Kadri, Sean Monahan, Sebastian Aho tai vaikka Elias Pettersson pyyhkisivät tänä kesänä (piste)tilastoissa Patrice Bergeronilla jäätä, mutta silti isossa kuvassa jos halutaan jotain kuvata voittaja tyyppinä niin Bergeron on se mies. Tämä oli tyhmä argumentti ja epäreilu argumentti, mutta niin on mielestäni väittää että Fleurya enemmän kevään pelaajia olisi Kuemper, Hellebuyck tai oikeastaan kukaan edellä mainituista. Parempia maalivahteja he voivat olla, mutta kuten sanoin vain voitoilla on merkitystä.

Fleuryn saa yliarvostetun maalivahdin maineen ainoastaan takia, että mies on ollut käytännössä koko uransa ollut menestyvän joukkueen kovapalkkaisin maalivahti. Enemmän tuntuu olevan trendi että menestyvien maalivahtien torjuntaprosentti laskee kevään pudotuspeleissä verrattuna runkosarjaan, tämä voi johtua osaksi siitä kun kenttäpelaajat puristavat kaikki mehunsa irti ja kenttäpelaajien taitotaso nousee suhteessa maalivahteihin. Joukkueiden pelityylit korostuvat, ei ole mikään ihme että viime vuosina kurinalaisen pelityylin omaavilla Bostonin ja St.Louisin maalivahdilla on aina tilastot kunnossa, toki heillä on pätevät maalivahdit, mutta niin on viisikotkin joukkueen edessä.
Vastaavasti altavastaajien maalivahdit joutuvat kiekkosateeseen ja aina välillä sieltä nousee Korpisaloja yms muita 95% maalivahteja, mutta jokaisen pitää ymmärtää että tuo ei ole realistinen torjuntaprosentti odottuma pitkässä juoksussa.

Fleury on neljällätoista kaudella päässyt pelaamaan pudotuspeleissä. Näistä kuudella kaudella hänen torjuntaprosenttinsa on ollut alle 90. Samoin hän on menettänyt kolmesti työnsä pudotuspeleissä kun koppi ei ole tarttunut (Vokoun, Murray ja Lehner).

Kerro minulla palkkakauden ajalta (vielä pelaavista) joku muu maalivahti, joka on pelannut 14 kaudella pudotuspeleissä ja torjuntaprosentti on ollut alle 90 vähemmän kuin kuudella kaudella. Siinä on se pieni, mutta oleellinen ero.

 

[Ollakseni]

Jos mietitään puolestaan nelikkoa Price, Rask, Holtby ja Fleury, niin kolme ensiksi mainittua ovat varmasti kokonaisvaltaisesti parhaita maalivahteja(Fleury välttämättä mahdu edes top 20), mutta keväällä Fleury on nostanut kannua enemmän kuin muut yhteensä. Juuri tämä on se ratkaiseva ero. Fleury tuskin voittaa ikinä Vezinaa, mutta pudotuspeleissä hän voi saada "keskinkertaisena" maalivahtina jumalamoodin päälle. Mielestäni tämän ketjun mukaisesti kevään lapsi näistä edellämainituista on juuri Fleury tästä syystä.

No en minä siltikään ottaisi Osgoodia ennen Hasekia maaliin, vaikka Osgoodilla on enemmän Stanley Cuppeja.

 

[palle]

Ylipäätänsä se että Fleuryn kohdalla voidaan verrata vuosi toisensa jälkeen pudotuspelitilastoja kertoo paljon maalivahdista. Aina löytyy yhden kauden ihmeitä, jotka vetää unelma pudotuspelisarjan, tekee mittavan jatkosopimuksen ja ei enään koskaan saa merkittävää pudotuspelimenestystä. Monen mielestä MAF on menestyvän joukkueen heikoin lenkki, mutta todellisuudessa mies on ollut koko uransa, siitä asti kun varattiin ykkösenä, menestyvän joukkueen avainmaalivahti. Kuinka hyviä Pens ja Vegas olisivat olleet/nyt jos olisivat väistäneet tämän tyhjän arvan?

Yleisesti uskotaan, ainakin joukkuetta enemmän seuraavien toimesta, että Pingviineillä olisi vieläkin enemmän mestaruuksia työsulun jälkeen ilman Fleurya. Sen verran tragikoomisia ovat tämän vesselin otteet pahimmillaan pudotuspeleissä olleet. Jopa ensimmäisenä mestaruusvuonna, Fleuryn ollessa pelaavana maalivahtina, Pingviinit voittivat Fleurysta huolimatta, ei hänen ansiostaan.

Avaa vähän keitä nämä 2000-luvun sukupolven huikeat pudotuspeli-maalivahdit ovat? Ylipäätänsä onko Quick, Fleury ja Crawford ainoat vähintään kahden cupin maalivahdit työsulkukauden 2005 jälkeen. Toki itsekin ehdottaisin maalivahtia joka on pelannut usean kevään putkeen 93%, voittoprosentit tapissa ja jne, mutta ei tule ketään mieleen.
Arvostan mielipidettäsi että Fleury voi olla yliarvostettu, mutta samalla pitää sanoa että pirun vaikea homma on pelata pudotuspelit läpi ilman notkahtelua. Siellä kuitenkin myös kenttäpelaajat pelaavat uudella levelillä runkosarjaan nähden.

Hienosti löysit jo 2 nimeä, joilla on koppi toiminut, kun ollaan mestaruuksia ratkottu.

Mutta jos ei nyt tuijotella menneisyyteen ja nykyisistä kassareista pitäisi joku valita, niin tämän kauden näyttöjen perusteella olisin lähtenyt Hellebuyck minun joukkueen maalivahtina.

Tuukka Rask voitaneen lisätä tuohon yliarvostettuihin kassareihin (ainakin lievästi), mutta kyllä viime kevät oli finaaleihin asti mieheltä sellaista ilotulitusta, että on vaikea sanoa ei, jos tarjolla olisi. Toki Tuukalla, siinä missä Fleurylla, on aina ollut ilo pelata huippujoukkueessa. Mutta en näe, että Tuukka ihan samalla tavalla olisi maksanut joukkueelleen tiukoissa paikoissa, kuten Fleury.

Vasilevsky pelaa erittäin vahvaa kevättä hyvän runkosarjan päälle. Ei olisi vääryys valita häntä ensimmäisenä.

 

[adolf]

Mielenkiintoista keskustelua.

Crosbyn eduksi on sanottava se, että siinä hänen vieressään on aika moni rivimies pelannut ihan satumaisen hyvin. Kokonaisuutena 2010-luvun paras pelaaja kaikkina vuodenaikoina.

Pensin vertaaminen suoraan öljyyn kuitenkin ontuu minusta aika pahasti. Monet tuntuvat unohtavan sen, että esimerkiksi 2008-09 pensin mestaruuskaudella se joukkue oli tosi hyvin rakennettu. Keskikaistalta löytyi huimasti syvyyttä ja joukkueessa oli sopivasti veteraaneja, sekä nuoria staroja. Crosby joutui tuossa joukkueessa kantamaan paljon pienempää kuormaa, kuin mitä McDavid joutuu kantamaan Oilersissa.

Näissä kahdessa viimeisessä mestaruudessa lasken Crosbyn ansioksi paljon enemmän. Noissa hänen merkityksensä on ollut ihan kiistaton. Oli se merkitys jo 2008-09 kaudellakin suuri, mutta 2016 ja 2017 keväinä joukkue oli täysin Sidney Crosbyn joukkue Malkinin ja Letangin toimiessa hyvinä säestäjinä. Noina vuosina hän on ollut 28-29 vuotias.

 

[Kyle]

Yleisesti uskotaan, ainakin joukkuetta enemmän seuraavien toimesta, että Pingviineillä olisi vieläkin enemmän mestaruuksia työsulun jälkeen ilman Fleurya. Sen verran tragikoomisia ovat tämän vesselin otteet pahimmillaan pudotuspeleissä olleet. Jopa ensimmäisenä mestaruusvuonna, Fleuryn ollessa pelaavana maalivahtina, Pingviinit voittivat Fleurysta huolimatta, ei hänen ansiostaan.

No pudotuspeli menestystä voidaan Penguinsissa verrata myös Fleuryn jälkeiseen aikaan, verrattuna hänen aikaansa siellä. Jokainen voi uskoa mihin tahansa, mutta tämä keskustelu ei ole uskon asia. Kaksi mestaruutta tuli, kun Fleury oli pudotuspeleissä joukkueensa eniten aloittava maalivahti.

Mutta jos ei nyt tuijotella menneisyyteen ja nykyisistä kassareista pitäisi joku valita, niin tämän kauden näyttöjen perusteella olisin lähtenyt Hellebuyck minun joukkueen maalivahtina.

Mutta kun tässä ketjussa ei etsitä parasta maalivahtia, vaan kevään lapsia. Hellebuyckilla on jokaisena pudotuspelivuotenaan torjuntaprosentti tippunut pudotuspeleissä runkosarjaan nähden. Lisäksi voittoja on pudotuspeleissä selkeästi vähemmän, kuin tappioita. Hellebuyck on hyvä vezina-ehdokas, mutta tällähetkellä häntä ei voi sanoa kevään lapseksi. Sitäpaitsi tällä hetkellä Hellebuyck seuraa todennäköisesti televisiosta kun Fleury jahtaa neljättä mestaruuttaan.

Olli Määttä on mainittu monesti tässä ketjussa, mutta kertaakaan Brent Burnsia ei ole saanut mainintaa. Tässä se vissi ero miksi Fleuryn paikka on tässä ketjussa, mutta jollain paremmalla maalivahdilla ei.

Vasilevsky pelaa erittäin vahvaa kevättä hyvän runkosarjan päälle. Ei olisi vääryys valita häntä ensimmäisenä.

Vasilevskylla jos jollain on todistettavaa pudotuspeleistä. Hän on osoittanut olevansa hyvä maalivahti mm. viime kaudelta Vezina. Tampa on ollut nyt kolme vuotta peräkkäin NHL:n kärkijoulkueita, joten oikeastaan nyt on Vasilevskylla aika todistaa olla myös pudotuspeleissä voittava maalivahti. Hän on aikanlailla samassa tilanteessa kuin Fleury uransa alkuvaiheessa, silloin Fleurylla otettiin mestaruuksia, nyt Vasilevskylta vaaditaan näyttöjä.

 

[Juteeni]

Mutta kun tässä ketjussa ei etsitä parasta maalivahtia, vaan kevään lapsia. Hellebuyckilla on jokaisena pudotuspelivuotenaan torjuntaprosentti tippunut pudotuspeleissä runkosarjaan nähden. Lisäksi voittoja on pudotuspeleissä selkeästi vähemmän, kuin tappioita. Hellebuyck on hyvä vezina-ehdokas, mutta tällähetkellä häntä ei voi sanoa kevään lapseksi. Sitäpaitsi tällä hetkellä Hellebuyck seuraa todennäköisesti televisiosta kun Fleury jahtaa neljättä mestaruuttaan.

Marc Andre Fleurylla on 14 pudotuspelikevään aikana torjuntaprosentti parantunut runkosarjaan verrattuna vain kolme kertaa ja nyt piti puhua kevään lapsista ymmärtääkseni? Seitsemänä keväänä torjunaprosentti on ollut alle 90 prosenttia.

Siihen on varmaan syynsä, että Fleury sai väistyä heti ensimmäisen huonon pelin jälkeen Murrayn tieltä silloin, kun Murray oli loukkaantuneena pudotuspelien alun.

Marc-Andre Fleury Stats And News

Get all the latest stats, news, videos, and more on Marc-Andre Fleury.

www.nhl.com

Matt Murray Stats And News

Get all the latest stats, news, videos, and more on Matt Murray.

www.nhl.com

Sieltä voi vielä käydä katsomassa nuo 16-17 kevään game logit ja miettiä onko se Fleury nyt joku kevään lapsi, kun pisti tuollaiset tilastot tauluun ja valmentaja oli valmis siirtymään yhden todella huonon pelin jälkeen siihen sen hetkiseen kakkosveskariin.

 

[Kyle]

Marc Andre Fleurylla on 14 pudotuspelikevään aikana torjuntaprosentti parantunut runkosarjaan verrattuna vain kolme kertaa ja nyt piti puhua kevään lapsista ymmärtääkseni? Seitsemänä keväänä torjunaprosentti on ollut alle 90 prosenttia.

No ei muutakuin parempia esimerkkejä pöytään kevään lapsista. Olen tuonut esiin sen seikan että yhden kevään ihmeitä löytyy lukuisia, kahden kevään ihmeitä pari mm. Quick ja Murray. Sellaista maalivahtia ei ole tällä hetkellä, joka nousee pudotuspeleissä uudelle asteelle kausi toisensa jälkeen. Kuten sanoit Fleury on parantanut tilastoja kolme kertaa uransa aikana. Toki itsekin haluaisin nostaa esiin Fleurya paremman ja menestyvämmän maalivahdin tähän ketjuun, mutta sellaista on pirun vaikea löytää.

Tyly fakta on vain se että Fleury on ollut karkeasti 10+ vuotta joukkueensa kallispalkkaisin maalivahti ja lähes samalla ajanjaksolla hänen joukkue on esiintynyt finaaleissa viisi kertaa. Tällä hetkellä hän metsästää neljättä Stanley Cuppiaan Lehnerin back uppina. Jos Fleury pystyy saamaan neljännen sormuksen, nousee hän Royn rinnalle, jaetulle kuudennelle sijalle eniten Stanley Cupeja voittaneena maalivahtina.

Jos haluat hyvän pelaajan palkkaa Joe Thornton, jos haluat voittaa pudotuspelisarjan palkkaa Justin Williams. Jos haluat hyvän maalivahdin palkkaa Corey Price, jos haluat voittaa Stanley Cupin palkkaa Marc-Andre Fleury. Onhan tämä tälläistä hassuttelua, mutta NHL:ssa on aina haluttu kategoroida pelaajat runkosarja- ja pudotuspelimenestyjiin. Sitä tässäkin ketjussa haetaan.

Henrik Lundqvist on palkkakattoaikakauden paras playoff-maalivahti. Jäätävät tilastot eliminaatio-otteluista uran huippuvuosilta (2007-15) ja muutoinkin koko uran playoff-tilastot puhuvat paljon hänen peleistään. Se että Rangers ei voittanut mestaruutta ei jäänyt maalivahdista kiinni.

Fleury 144 ottelu - 80W - 62L
Lundqvist 130 ottelua - 61W - 67L

 

[Atthe]

Tuo maalivahtien tilastoiminen voittojen perusteella on kyllä yksi syöpäisin asia mitä jääkiekkokeskustelussa tehdään. Maalivahti on 1/6 kentällä olevista pelaajista eikä voi mitenkään vaikuttaa esim. siihen, miten paljon maaleja oma joukkue tekee. Hyvän maalivahdin erottaa tilastojen puolesta parhaiten torjuntaprosentista. Se, että Penguinsilla on ollut viimeiset 15 vuotta joukkue/hyökkääjistö, joka pystyy lähtemään mukaan vaikka minkälaiseen hurlumhei-maalinteko-kilpailuun ei tee Fleurysta sen parempaa tai huonompaa maalivahtia.

 

[Bosco]

No ei muutakuin parempia esimerkkejä pöytään kevään lapsista. Olen tuonut esiin sen seikan että yhden kevään ihmeitä löytyy lukuisia, kahden kevään ihmeitä pari mm. Quick ja Murray. Sellaista maalivahtia ei ole tällä hetkellä, joka nousee pudotuspeleissä uudelle asteelle kausi toisensa jälkeen. Kuten sanoit Fleury on parantanut tilastoja kolme kertaa uransa aikana. Toki itsekin haluaisin nostaa esiin Fleurya paremman ja menestyvämmän maalivahdin tähän ketjuun, mutta sellaista on pirun vaikea löytää.

Tyly fakta on vain se että Fleury on ollut karkeasti 10+ vuotta joukkueensa kallispalkkaisin maalivahti ja lähes samalla ajanjaksolla hänen joukkue on esiintynyt finaaleissa viisi kertaa. Tällä hetkellä hän metsästää neljättä Stanley Cuppiaan Lehnerin back uppina. Jos Fleury pystyy saamaan neljännen sormuksen, nousee hän Royn rinnalle, jaetulle kuudennelle sijalle eniten Stanley Cupeja voittaneena maalivahtina.

Henrik Lundqvist nosti playoffeissa kuusi kertaa torjuntaprosenttiaan runkosarjaan nähden eli tuplasti useammin kuin Fleury. Ja ne Lundqvistin runkosarjatilastotkin jo lähtökohtaisesti paremmat kuin Fleuryllä.

Lundqvistin koko uran ajalta GAA ja SV% ovat paremmat playoffeissa kuin runkosarjassa, ja ne ovat lähtökohtaisesti jo erittäin hyvät runkosarjastakin eli niiden parantaminen ei ole mitenkään helppoa ollut.

Lundqvist on Royn ja Brodeurin ohella ainoa maalivahti joka on voittanut playoffeissa seiskaottelun kuusi kertaa uransa aikana, ja siinä missä Roylla noita pelejä on 13, Brodeurilla 10 on Lundqvistilla niitä vain 8. Eli Lundqvistin game 7 saldo on 6-2 (Fleuryllä se on 3-4). Lundqvist päästi noissa kahdeksassa game7-ottelussa ainoastaan kahdesti kaksi maalia ja yhteensä vain yhdeksän maalia kahdeksaan otteluun. Päästettyjen maalien keskiarvo on siis lähellä yhtä ja torjuntaprosentti jossain .960 - .970. Lundqvist on NHL:n historian paras game7-maalivahti, todellinen clutch-veskari. Sen pääsivät todistamaan tämän sukupolven parhaat pelaajat Crosby/Malkin/Ovechkin, jälkimmäinen useampaan otteeseen.

Lundqvistin torjuntaprosentti vuoden 2014 hävityissä finaaleissa oli .923 ja päästi viiteen otteluun varsinaisella peliajalla vain 12 maalia. Noilla tilastoilla antoi kyllä joukkueelle mahdollisuuden finaalisarjassa.

Jos haluat hyvän pelaajan palkkaa Joe Thornton, jos haluat voittaa pudotuspelisarjan palkkaa Justin Williams. Jos haluat hyvän maalivahdin palkkaa Corey Price, jos haluat voittaa Stanley Cupin palkkaa Marc-Andre Fleury. Onhan tämä tälläistä hassuttelua, mutta NHL:ssa on aina haluttu kategoroida pelaajat runkosarja- ja pudotuspelimenestyjiin. Sitä tässäkin ketjussa haetaan.

Fleury 144 ottelu - 80W - 62L
Lundqvist 130 ottelua - 61W - 67L

Mutta joo, paskaakos noilla on väliä kun voi tuijottaa puhtaasti sitä voittotilastoa. Se ja vain se kertoo kaiken pelaajista.

Joe Thornton 133 pistettä, Justin Williams 102 pistettä. Jos kerran voittotilastoa vaan tuijotat veskareiden osalta niin perhana tuijotetaan sitten samalla vain pistetilastoa kenttäpelaajien osalta.

 

[palle]

No pudotuspeli menestystä voidaan Penguinsissa verrata myös Fleuryn jälkeiseen aikaan, verrattuna hänen aikaansa siellä. Jokainen voi uskoa mihin tahansa, mutta tämä keskustelu ei ole uskon asia. Kaksi mestaruutta tuli, kun Fleury oli pudotuspeleissä joukkueensa eniten aloittava maalivahti.

Ensimmäisessä Pingviinit voittivat Fleurysta huolimatta. Toisessa purtiin tuppea, kun vaadittiin eniten. Eikä edes vaadittu mitään ihmesuorittamista, vaan ihan perusvarmaa työskentelyä. Sitä ei saatu.

Mutta kun tässä ketjussa ei etsitä parasta maalivahtia, vaan kevään lapsia. Hellebuyckilla on jokaisena pudotuspelivuotenaan torjuntaprosentti tippunut pudotuspeleissä runkosarjaan nähden. Lisäksi voittoja on pudotuspeleissä selkeästi vähemmän, kuin tappioita. Hellebuyck on hyvä vezina-ehdokas, mutta tällähetkellä häntä ei voi sanoa kevään lapseksi. Sitäpaitsi tällä hetkellä Hellebuyck seuraa todennäköisesti televisiosta kun Fleury jahtaa neljättä mestaruuttaan.

Kieltämättä Hellebuyck ei ole ihan parhaimmillaan ollu pudotuspeleissä. Tosin tuo parin vuoden takainen, konferenssifinaaleihin päättynyt pudotuspelitaival, ei ollut mikään varsinainen pudotus. Silloin ei finaalipaikka jäänyt kyllä pelaavasta maalivahdista kiinni.

Olli Määttä on mainittu monesti tässä ketjussa, mutta kertaakaan Brent Burnsia ei ole saanut mainintaa. Tässä se vissi ero miksi Fleuryn paikka on tässä ketjussa, mutta jollain paremmalla maalivahdilla ei.

Olli Määtälle on sattunut yhtä hyvä tuuri kuin Fleurylla: saanut pelata oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kahden 05 -työsulun jälkeisen parhaan pelaajan kanssa. Roolin ollessa jopa runkosarjaa pienempi ensimmäisellä kannukaudella.

Ei valittamista Ollin otteista, mutta en nyt häntä varsinaisesti minään kevään lapsena näe.

Vasilevskylla jos jollain on todistettavaa pudotuspeleistä. Hän on osoittanut olevansa hyvä maalivahti mm. viime kaudelta Vezina. Tampa on ollut nyt kolme vuotta peräkkäin NHL:n kärkijoulkueita, joten oikeastaan nyt on Vasilevskylla aika todistaa olla myös pudotuspeleissä voittava maalivahti. Hän on aikanlailla samassa tilanteessa kuin Fleury uransa alkuvaiheessa, silloin Fleurylla otettiin mestaruuksia, nyt Vasilevskylta vaaditaan näyttöjä

Samaa mieltä tästä. Ja hyvin on nuori venäläinen aloittanut.

Tosin Fleury oli voittanut vasta yhden mestaruuden. Ja edelleen Pingviinit voittivat Fleurysta huolimatta ei Fleuryn ansiosta.

Tyly fakta on vain se että Fleury on ollut karkeasti 10+ vuotta joukkueensa kallispalkkaisin maalivahti ja lähes samalla ajanjaksolla hänen joukkue on esiintynyt finaaleissa viisi kertaa. Tällä hetkellä hän metsästää neljättä Stanley Cuppiaan Lehnerin back uppina. Jos Fleury pystyy saamaan neljännen sormuksen, nousee hän Royn rinnalle, jaetulle kuudennelle sijalle eniten Stanley Cupeja voittaneena maalivahtina.

Fleurysta ja Roysta ei voi puhua samassa lauseessakaan. Paitsi jos haluaa vain staattisesti todeta, että molemmilla (saattaa) on yhtä monta sormusta ja nimeä pytyn kyljessä. Tietenkin narratiivi muuttuu aikalailla, kun huomioi Royn kolme Conn Smythe voittoa Fleuryn nollaa vastaan. Ja tietenkin sen, että Roy oli pelaava maalivahti jokaisessa mestaruusjoukkueessaan.

Jos haluat hyvän pelaajan palkkaa Joe Thornton, jos haluat voittaa pudotuspelisarjan palkkaa Justin Williams. Jos haluat hyvän maalivahdin palkkaa Corey Price, jos haluat voittaa Stanley Cupin palkkaa Marc-Andre Fleury. Onhan tämä tälläistä hassuttelua, mutta NHL:ssa on aina haluttu kategoroida pelaajat runkosarja- ja pudotuspelimenestyjiin. Sitä tässäkin ketjussa haetaan.

Jep jep. MAF availemassa luukkua on avain mestaruuteen. Miehellä taitaa olla vientiä vielä yli 40-vuotiaana. Sen verran taianomaisesta kaverista on kyse.

Fleury 144 ottelu - 80W - 62L
Lundqvist 130 ottelua - 61W - 67L

Ehkä typerin vertaus, mitä näiden kahden osalta voidaan ilman mitään kontekstia tehdä. Mites tämä?

Fleury 144 ottelua - 2.73 ja 91,1%
Lundqvist 130 ottelua - 2.30 ja 92,1%

Toinen on kirjaimellisesti kantanut umpisurkeita joukkueita reppuselässään vuosikausia, kun taas toinen on (tähän voi laittaa kuvan kuolleen hevosen hakkaamisesta) saanut nauttia kahden oman sukupolvensa parhaimman pelaajan kyydistä mestaruusjunissa.

Yhdyn @Atthe näkemykseen: voittotilasto on yksi harhaanjohtavimmista tilastoista maalivahdin kohdalla. Varsinkin ilman mitään kontekstia. Sen tilaston heittäminen keskusteluun jonain kaiken kattavana paremmuuksia arvioivana tilastona on yksinkertaisesti aivan vitun tyhmää.

 

[Barnes]

Surullisinta tulee olemaan se, että mies todennäköisesti valitaan Hall of Fameen.

Enpä tiedä tästä. Fleury tulee olemaan hyvin korkealla voittotilastossa lopettaessaan, mikä luonnollisesti nostaa hänen osakkeitaan, mutta maalivahdeille sisäänpääsy on varsin vaikeaa ja eihän Fleury koskaan ole ollut Vezinassa "edes" TOP-3:ssa. Ketjun aiheeseen liittyen hänellä on yksi mestaruus ykkösenä, joten sieltäkään ei luulisi tulevan apuja.

On tietysti mahdollista, että valitaan, kun kenttäpelaajista esim. Lowe, Housley ja Gartner ovat siellä.

 

[palle]

Enpä tiedä tästä. Fleury tulee olemaan hyvin korkealla voittotilastossa lopettaessaan, mikä luonnollisesti nostaa hänen osakkeitaan, mutta maalivahdeille sisäänpääsy on varsin vaikeaa ja eihän Fleury koskaan ole ollut Vezinassa "edes" TOP-3:ssa. Ketjun aiheeseen liittyen hänellä on yksi mestaruus ykkösenä, joten sieltäkään ei luulisi tulevan apuja.

On tietysti mahdollista, että valitaan, kun kenttäpelaajista esim. Lowe, Housley ja Gartner ovat siellä.

Kyllähän se perin pohjois-amerikkalainen narratiivi "voittavasta maalivahdista" vaan elää vahvasti rapakon takana. Niin media kuin massa laskee ainoastaan voittoja ja muistaa muistuttaa, että Fleurylla on kolme kannua ja Olympia kulta.

Jos jostain olen varma, niin siitä, että Fleury tulee pääsemään Hall of Fameen. Ei ehkä "first ballotissa", mutta jossain vaiheessa kuitenkin. Hän on kuitenkin median ja suuren yleisön lemmikki.

Uskon kuitenkin, että Lundqvist valitaan ennen häntä. Ehkä jopa Luongo, vaikka itse en syty Luongolle ihan samalla tavalla, kuin monet esimerkiksi HFboardsilla kirjoittelevat.

 

[Kyle]

Ensimmäisessä Pingviinit voittivat Fleurysta huolimatta. Toisessa purtiin tuppea, kun vaadittiin eniten. Eikä edes vaadittu mitään ihmesuorittamista, vaan ihan perusvarmaa työskentelyä. Sitä ei saatu.

Ja kolmannessa Fleury oli aloittava maalivahti 15 ottelussa kevään pudotuspeleissä, Murray 11 ottelussa. Murray toki pelasi ratkaisevat ottelut, mutta Fleury oli pudottamassa mm. Capitalsia, pitäen nollat seitsemännessä pelissä. Pudotuspelit ovat aina kokonaisuus ja ei se väärin ole sanoa, että on yhtä merkityksellistä voittaa myös neljännesvälierät, kuten puolivälierät, siinä missä finaalitkin.

Sen jälkeen kun Fleury lähti Pingviineistä, niin Pittsburgh on voittanut tasan yhden pudotuspeli-sarjan. Flueryn rekordi taitaa olla samalta ajalta Vegasissa 18 voittoa, 11 tappiota. Ensimmäisellä kaudella 20 ottelua, 92,7%. Mutta kuten varmaan ajattelet, Fluerysta huolimatta Vegas on raapinut enemmän voittoja, kuin tappioita.

Tosin Fleury oli voittanut vasta yhden mestaruuden. Ja edelleen Pingviinit voittivat Fleurysta huolimatta ei Fleuryn ansiosta.

Kategorioitko yleensä muissakin tapauksessa että osa joukkueista voittaa pelaajasta X huolimatta mestaruuden. Onko esimerkiksi alempien ketjujen pelaajat tälläisiä, että ihan sama olisivatko olleet mukana. Tai toki näin ajattelet, jos pelkästään pelaavan maalivahdin kohdalla näin voi ajatella. "Kirk Maltby turha alaketjujen ukko, neljästä mestaruudesta huolimatta" - Not

Fleurysta ja Roysta ei voi puhua samassa lauseessakaan. Paitsi jos haluaa vain staattisesti todeta, että molemmilla (saattaa) on yhtä monta sormusta ja nimeä pytyn kyljessä.

En ole missään muussa yhteydessä heitä maininnut samassa lauseessa ja en aijo mainitakkaan.

Yhdyn @Atthe näkemykseen: voittotilasto on yksi harhaanjohtavimmista tilastoista maalivahdin kohdalla. Varsinkin ilman mitään kontekstia. Sen tilaston heittäminen keskusteluun jonain kaiken kattavana paremmuuksia arvioivana tilastona on yksinkertaisesti aivan vitun tyhmää.

Mutta keväällä ei yksinkertaisesti ole millään muulla tilastolla merkitystä. Vezina jaetaan runkosarjan perusteella ja Jennings jaetaan runkosarjan perusteella, tällöin mitataan kuka on tilastollisesti kauden paras maalivahti. Ja ehkä todellisuudessakin. En itsekkään pidä Fleuryä keskiverto NHL-maalivahtia kummempana, mutta kummasti hän kevät toisensa jälkeen on se jonka joukkue pelaa pisimmälle kohti kesää. Stanley Cup sitten on erikseen ja silloin ei torjuntatilastot tai päästetyt maalit vaikuta, kuten Fleury on osoittanut.

....

Ylipäätänsä jos ajatellaan kevään pelaajia, tai kevään lapsia kuten otsikossa mainitaan, niin kyllä minulla nousee esiin nimet: Crosby, Bergeron, Toews, Kane, Malkin, Crawford ja Fleury. Ei sen takia että olisivat absoluuttisesti parhaita pelaajia, vaan voittojen takia.
Jokainen voi toki mieltää Stamkosin, E. Karlssonin, J. Thorntonin, Draisaitlin, Lundqvistin tai Pricen kevään pelaajiksi, mutta olen varma että heidät muistetaan tällähetkellä kaikesta muista kuin kevään uroteoista.


E: ennakoiva tekstinsyöttö

 

[Henkka]

No en minä siltikään ottaisi Osgoodia ennen Hasekia maaliin, vaikka Osgoodilla on enemmän Stanley Cuppeja.

2008 ois noilla valinnoilla jäänyt kannu saamatta. 2009 Osgood olisi voittanut Conn Smythen, jos kauden viimeinen peli kääntyy toisin. Osgood oli loistava palkkakatto aikakaudella uuden tulemisensa ja torjuntatyylin muutoksen jälkeen. Jo 2007 Hasekin touhu oli kyseenalaista, mutta silloin ei uskallettu miestä vaihtaa.

 

[Ollakseni]

2008 ois noilla valinnoilla jäänyt kannu saamatta. 2009 Osgood olisi voittanut Conn Smythen, jos kauden viimeinen peli kääntyy toisin. Osgood oli loistava palkkakatto aikakaudella uuden tulemisensa ja torjuntatyylin muutoksen jälkeen. Jo 2007 Hasekin touhu oli kyseenalaista, mutta silloin ei uskallettu miestä vaihtaa.

Joo kyllähän Hasekista oli aika jo ajanut ohi tuolloin, mutta jos molemmat olisivat parhaimmillaan niin Hasekilla menisin.

 

[Vellihousu]

Mutta keväällä ei yksinkertaisesti ole millään muulla tilastolla merkitystä. Vezina jaetaan runkosarjan perusteella ja Jennings jaetaan runkosarjan perusteella, tällöin mitataan kuka on tilastollisesti kauden paras maalivahti.

Mutta jos maalivahtien paremmuutta halutaan vertailla, pitää huomioida myös muut tilastot kuin voitot, sillä voitot ottaa kuitenkin koko joukkue vaikka ne maalivahdeille yksilöllisesti tilastoidaankin.

Fleuryn saavutuksia en halua missään nimessä vähätellä mutta minun kirjoissani hän on voittanut yhden Stanley Cupin joukkueensa ykkösvahtina. Hänen pudotuspelirekordinsa on aika vaihteleva suhteessa siihen että hän on melkein koko uransa ajan saanut pelata hyvän joukkueen takana.

 

[Bosco]

Jos siirtyy Fleurystä muihin pelaajiin niin tässä olisi aktiivipelaajat jotka ovat tehoilleet kovimpaan tahtiin 50 pistettä täyteen playoffeissa (max. 60 ottelua):

GP  Pelaaja
37  Sidney Crosby
37  Alexander Ovechkin
40  Evgeni Malkin
46  Patrick Kane
46  Claude Giroux
49  Nikita Kucherov
49  David Pastrnak
51  Jason Spezza
51  Jonathan Toews
51  Phil Kessel
54  Reilly Smith
56  Anze Kopitar
58  Ryan Getzlaf
60  David Krejci
60  Eric Staal

Uran toiset 50 pistettä:

GP  Pelaaja
38  Sidney Crosby
45  Logan Couture
47  Ryan Getzlaf
47  Evgeni Malkin
52  Nicklas Bäckström
55  Patrice Bergeron
55  Patrick Kane
55  Evgeni Malkin (kolmas 50 pisteen saldo täyteen)
55  Joe Thornton
58  Joe Pavelski
60  Sidney Crosby (kolmas 50 pisteen saldo täyteen)

Tuosta löytyy lähes järjestäen tämän sukupolven parhaat playoff-hyökkääjät. Kärjessä tietenkin ne sukupolvensa parhaat pelaajat (Crosby/Ovechkin/Malkin/Kane) ja heidän takanaan sitten useita tähtipelaajia jotka ovat playoffeissa pitäneet tasonsa tai nostaneet sitä.

Spezza noista yksi ainoista jolla ei oikein mainetta ns. voittajatyyppinä tai playoff-pelaajana, mutta hänkin tehoili Senators-vuosinaan kovaan tahtiin playoffeissa. Girouxilla oli kova maine playoff-pelaajana uran alkuvuosilta mutta viime vuosina ollut hiljaisempaa, joten tänä kesänä hänellä paikka kiillottaa haalistunutta sädekehäänsä. Staal taas elää aika pitkälti uransa kahden ensimmäisen playoff-esiintymisen turvin tuossa listalla, sen jälkeen kun niitä mahdollisuuksia ei ole montaa tullut ja ne ovat olleet lyhyitä ja melko vaisuja käyntejä playoffeissa sitten. Thornton tehoili Sharks-vuosinaan kovaan tahtiin uransa toisen viidenkymmenen pisteen saldon täyteen vaikka ei mainetta playoff-pelaajana omaakaan.

Seuraavina listalle ovat liittymässä (lähes 40 pistettä ja riittävän hyvä tahti toistaiseksi) Nathan MacKinnon (38p/32o), Jake Guentzel (46p/45o), David Pastrnak (45p/46o) ja Reilly Smith (49p/53o). MacKinnonin tahti on viemässä hänet Malkinin ja Kanen/Girouxin väliin eli kovaa jälkeä on tehnyt. Vielä tuossa on mahdollisuudet Malkinin tahdin ohittamiseenkin jos seuraavalla kierroksella ei pelattaisi tarkkaa lätkää vaan siellä olisi isomaalinen sarja tulossa.

David Krejci on näistä yksi vähällä huomiolla oleva, aliarvostettu playoff-pelaaja. Bostonissa Bergeron (ja Chara/Marchand/Lucic/Rask/Thomas) on vienyt suurimman huomion ja siinä unohtuu se että heidän Cup-voittokaudella (kuten myös 2013 finaalikaudella) Krejci oli joukkueen ykkössentteri, ei Bergeron, niin pisteissä kuin peliajassakin mitattuna. Johti molempina vuosina myös koko playoffeja pisteissä. Isomman profiilin pelaaja vastaavilla playoff-suorituksilla keräisi huomiota tulevana HHOF-pelaajana mutta en ole koskaan huomannut kenenkään edes kysyvän Krejcin mahdollisuuksista päästä sinne. Game 7 osalta Krejci on myös loistanut, keräten 11 otteluun 10 syöttöpistettä ja ollen kaikkien aikojen eniten syöttöpisteitä noissa peleissä kerännyt pelaaja yhdessä Doug Gilmourin ja Jaromir Jagrin kanssa.

Reilly Smith taasen on näistä mainituista pelaajista kaikkein pienimmän profiilin pelaaja, "pelkkä" top-6 laituri, joka vuodesta toiseen on kuitenkin playoffeissa aina nostanut pistetahtiaan. Runkosarjassa sellainen 50 pisteen pelaaja, playoffeissa sitten PPG-tason laituri. Tänäkin vuonna pelaamassa taas upeita pudotuspelejä ja ollut ratkomassa otteluita siellä. Ehdottomasti näitä tosipeleissä esiin nousevia pienemmän profiilin pelaajia.

EDIT. Reilly Smithille 50 pistettä täyteen 54 ottelussa, ja David Pastrnakille puolestaan 49 ottelussa.

 

[Mr. Smith]

Jos tosiaan Fleuryn osakkeita voi perustella vain tilastoja katsomalla niin kyllähän Tuukka Rask laittaa aika hyvin kampoihin.

Rask on parantanut hyvästä runkosarjasta 3/6, joten puolet kerroista Rask on pystynyt parantamaan. Fleuryllä lukema on 3/12 eli 25%. Sitten jos laitetaan tämän kaksikon parhaat keväät järjestykseen niin:

Rask 12-13; 94,0 %
Rask 18-19: 93,4 %
Fleury 06-07; 93,3 %
Rask 13-14; 92,8 %
Fleury 17-18; 92,7 %

Ja vielä jos huomioidaan huonoimmat kaudet otetaan niin se on sitten pelkkää Fleuryä:

Fleury 11-12; 83,2 %
Fleury 15-16; 87,5 %
Fleury 06-07; 88,0 %
Fleury 12-13; 88,3 %
Fleury 09-10; 89,1 %

Näillä tilastoilla pitäisi olla no brainer valita Rask keväällä johdattamaan joukkuetta ennen Fleuryä.

 

[Bosco]

Kucheroville pari syöttöä jatkoerissä tehtyihin voittomaaleihin juuri päättyneessä Tampan ja Columbuksen välisessä sarjassa, ja niiden myötä jatkaa isojen hetkien pudotuspelipelaajan maineen rakentamista. Liittyi noiden kahden pisteen myötä seuraavien vähintään viiden jatkoaikapisteen aktiivipelaajien joukkoon:

G+A=P Pelaaja                Joukkueet joissa pisteillä
5+3=8 Patrick Kane           CHI
4+4=8 Patrick Marleau        SJS
2+5=7 Justin Williams        LAK/WSH/CAR
1+6=7 Joe Thornton           BOS/SJS
1+6=7 Sidney Crosby          PIT
4+1=5 Nicklas Bäckström      WSH
4+1=5 Patrice Bergeron       BOS
3+2=5 Brent Seabrook         CHI
3+2=5 Joe Pavelski           SJS
3+2=5 Kyle Turris            OTT/NSH
2+3=5 Anze Kopitar           LAK
2+3=5 James Neal             PIT/NSH/VGK
2+3=5 Nikita Kucherov        TBL
1+4=5 Erik Karlsson          OTT/SJS

Siinä on tuttuja ja odotettuja pelaajia listalla, sekä sitten muutama yllättävämpi nimi.

Kucherovilla tällä hetkellä viisi pistettä jatkoajalla playoffeissa tehtyihin voittomaaleihin ja pelannut vain 11 jatkoajalle venynyttä ottelua eli aika hyvällä prosentilla siellä ollut mukana ratkomassa voittoja Tampalle.

 

[palle]

Ja kolmannessa Fleury oli aloittava maalivahti 15 ottelussa kevään pudotuspeleissä, Murray 11 ottelussa. Murray toki pelasi ratkaisevat ottelut, mutta Fleury oli pudottamassa mm. Capitalsia, pitäen nollat seitsemännessä pelissä. Pudotuspelit ovat aina kokonaisuus ja ei se väärin ole sanoa, että on yhtä merkityksellistä voittaa myös neljännesvälierät, kuten puolivälierät, siinä missä finaalitkin.

Sen jälkeen kun Fleury lähti Pingviineistä, niin Pittsburgh on voittanut tasan yhden pudotuspeli-sarjan. Flueryn rekordi taitaa olla samalta ajalta Vegasissa 18 voittoa, 11 tappiota. Ensimmäisellä kaudella 20 ottelua, 92,7%. Mutta kuten varmaan ajattelet, Fluerysta huolimatta Vegas on raapinut enemmän voittoja, kuin tappioita.

Niin, Pingviinien lyhyet kevääthän eivät voi johtua mistään muusta kuin Fleurysta. Ei esimerkiksi siitä, että pudotuspeleissä yleensä marginaalit ovat melko pienet ja että Pingviinien joukkue ei ylipäätään ole enää se sama millä peräkkäiset mestaruudet napattiin.

Miksei Fleury auttanut Pingviinejä mestariksi vuoden 2009 jälkeen? Pingviinit kävivät kertaalleen konferenssifinaaleissa, ennen tuplamestaruuksia. Siksi koska Stanley Cup on aivan vitullisen vaikea voitettava ja on yleensä helvetin monen asian summa. Sillä on toki iso merkitys kun kaksi joukkueen parasta pelaajaa, muutamalla täsmähankinalla höystettynä nostaa tasonsa uusiin sfääreihin. Siinä he eivät ole pariin vuoteen onnistunut. Tuskin Fleuryn valloittava persoona nyt niin tärkeässä roolissa on ollut.

Kategorioitko yleensä muissakin tapauksessa että osa joukkueista voittaa pelaajasta X huolimatta mestaruuden. Onko esimerkiksi alempien ketjujen pelaajat tälläisiä, että ihan sama olisivatko olleet mukana. Tai toki näin ajattelet, jos pelkästään pelaavan maalivahdin kohdalla näin voi ajatella. "Kirk Maltby turha alaketjujen ukko, neljästä mestaruudesta huolimatta" - Not

En. Ainoastaan silloin jos jollekin pelaajalle X annetaan perusteetonta kunniaa joukkueensa menestyksestä. En ole ketään yksittäistä pelaajaa nostanut tikunnokkaan positiivisessa mielessä, enkä spontaanisti myöskään negatiivisessa. Mestaruudet ovat aina sattumiensa summia ja joillain yksittäisillä pelaajilla saattaa olla isompi rooli, niin hyvässä kuin pahassa. En pidä Fleurya huonona maalivahtina. Hän melko keskiverto ykkösveskari. Hänellä on ollut niin heikkoja kuin hyviä hetkiä. Ja hän on ollut aivan perkeleen onnekas. Tartun ainoastaan näihin harhakuvitelmiin, missä häntä pidetään jonain parhaana pudotuspelimaalivahtina, kun taas todisteet ovat aivan päinvastaiset.

En ole missään muussa yhteydessä heitä maininnut samassa lauseessa ja en aijo mainitakkaan.

Outoa, että Roy piti kuitenkin mainita, vaikka olisit voinut aivan hyvin vain sanoa nimiä mainitsematta, että miehellä on mahdollisuus saada neljännen kerran nimi kannuun, kahdeksantena maalivahtina NHL:n historiassa. Noh, tämä menee hiusten halkomiseksi joten ei tartuta tähän enempää kiinni.

Mutta keväällä ei yksinkertaisesti ole millään muulla tilastolla merkitystä. Vezina jaetaan runkosarjan perusteella ja Jennings jaetaan runkosarjan perusteella, tällöin mitataan kuka on tilastollisesti kauden paras maalivahti. Ja ehkä todellisuudessakin. En itsekkään pidä Fleuryä keskiverto NHL-maalivahtia kummempana, mutta kummasti hän kevät toisensa jälkeen on se jonka joukkue pelaa pisimmälle kohti kesää. Stanley Cup sitten on erikseen ja silloin ei torjuntatilastot tai päästetyt maalit vaikuta, kuten Fleury on osoittanut.

Miksi keväällä millään muulla tilastolla ei ole merkitystä? Meinaat, että Antti Niemen mestaruuskevät on verrannollinen vaikkapa Jonathan Quickin Conn Smythe kevääseen? Totta vitussa muillakin tilastoilla on merkitystä, kun halutaan tehdä pesäeroa Stanley Cupin voittaneiden maalivahtien välillä.

Fleury on ollut 4 kertaa Stanley Cupin finaaleissa, joista kaksi kertaa aloittavana maalivahtina ja yksi voitto plakkarissa. Enemmän kuin mitä moni muu voisi ikinä saavuttaa, mutta ei nyt ihan "joka keväistä" herkkua kuitenkaan. Ottaen huomioon missä joukkueissa mies on saanut pelata. Joku John Gibson joka on n. 100 kertaa lahjakkaampi ja parempi maalivahti (ei tieteellisesti todistettu fakta) ei tule koskaan todennäköisesti näkemään Stanley Cupin finaaleja, saati voittamaan niitä. Lundqvist joka on oman aikakautensa ehdottomasti paras maalivahti ei tule voittamaan urallaan yhtään mestaruutta. Eikö hän sitten ole kevään lapsi, vaikka tässäkin ketjussa on osoitettu, miten mies on onnistunut useamman kerran nostamaan tasoaan juuri pudotuspeleissä?

Ylipäätänsä jos ajatellaan kevään pelaajia, tai kevään lapsia kuten otsikossa mainitaan, niin kyllä minulla nousee esiin nimet: Crosby, Bergeron, Toews, Kane, Malkin, Crawford ja Fleury. Ei sen takia että olisivat absoluuttisesti parhaita pelaajia, vaan voittojen takia.
Jokainen voi toki mieltää Stamkosin, E. Karlssonin, J. Thorntonin, Draisaitlin, Lundqvistin tai Pricen kevään pelaajiksi, mutta olen varma että heidät muistetaan tällähetkellä kaikesta muista kuin kevään uroteoista.

Crawfordkin on ollut tasan kaksi kertaa urallaan kevään lapsi, voittaen molemmilla kerroilla mestaruuden, vakuuttavammin kuin Fleury koskaan urallaan. Muutoin miehen otteita on keväisin kritisoitu, ihan aiheestakin. Vaikka pidän miestä jopa hieman aliarvostettuna.

Fleurya lukuunottamatta, muista nimistä on hankala olla eri mieltä. Nostaisin Fleuryn tilalle enemmin Jonathan Quickin, jonka pudotuspelitilastoja pidän moninkertaisesti vaikuttavampana. Mies on oppikirjamainen esimerkki pelaajasta, joka nimenomaan on nostanut tasoaan pudotuspeleissä, ollen aina melko keskiverto runkosarjamaalivahti. Tosin jälkimmäisen mestaruuden kohdalla voitaneen debatoida Quickin merkityksestä suhteessa muuhun joukkueeseen. Mutta se on täysin toinen keskustelu.

Tosin en ole enää varma, että puhutaanko me edelleen pelaajista, jotka ottaisimme nyt joukkueisiimme, vai jotka ovat urallaan olleet parhaimmillaan pudotuspeleissä, mutta eivät sitä välttämättä enää ole.

Mutta niin hauskaa ja asiallista kuin tämä keskustelu onkin ollut, niin väkisin tulee hieman fiilis, että tässä kierretään nyt ympyrää, joten lienee parasta ehkäpä jättää tämä tähän.

Pari sanasta vielä Fleurysta: pidän miehestä todella paljon. Huikea ja sympaattinen persoona. Ymmärtääkseni aina ollut äärimmäisen pidetty joukkuekaveri ja tämän voin mediasta saamani kuvan perusteella uskoa. Mies on myös aina ollut äärimmäisen viihdyttävä maalivahti tyylinsä vuoksi. En vain pidä siitä, miten miestä nostetaan jalustalle monien toimesta. Se ei kuitenkaan ole herransa itsensä vika, enkä millään muotoa inhoa miestä persoonana tai pelaajana, enkä hänen saavutuksiaan.

 

[Kyle]

Jos tosiaan Fleuryn osakkeita voi perustella vain tilastoja katsomalla niin kyllähän Tuukka Rask laittaa aika hyvin kampoihin.

Rask on parantanut hyvästä runkosarjasta 3/6, joten puolet kerroista Rask on pystynyt parantamaan. Fleuryllä lukema on 3/12 eli 25%. Sitten jos laitetaan tämän kaksikon parhaat keväät järjestykseen niin:

Olen tuonut monta kertaa tässä ketjussa esiin sen seikan, että maalivahteja voi rankata tilastoilla, mutta pudotuspeleissä voittotilasto menee ylitse muiden. On ihan oikein että runkosarjassa valitaan kauden paras maalivahti, koska silloin tasaisemmin eri joukkueita vastaan. Pudotuspeleissä torjuntaprosentti tilastot eivät ole verrannollisia esimerkiksi kuten sinä asian ilmaisit, eli otit Raskin tilastoja sieltä täältä ja Fleuryn tilastoja sieltä täällä. Eri vastutajat, eri pelaajat, eri ajankohta. Ainoastaan runkosarjassa vastustajat ovat lähelle samoja, toki divisioona- ja konfrenssikohtaisia erot ovat sielläkin suurehkoja, muttei niin suuria kuin pudotuspeleissä.

Iltani ratoksi laskin, muutamia pudotuspelisarjoja, keitä Fleury on kohdannut:

2008-09 Stanley Cup
Marc-Andre Fleuryn torjuntaprosentti koko pudostupeleissä oli: 90.8 %. Tämä on vallan keskinkertainen prosentti minkä tahansa joukkueen ykköstorjujalle.

Ensimmäisellä kierroksella Pens kohtasi Flyersin kuuluisassa hurlumhei ottelussa. Martin Biron painoi kaikki Flyersin pelit 91.9 % torjuntakeskiarvolla, joka on siis korkeampi kuin Fleuryn koko pudotuspelien torjuntaprosentti. Kyseissä sarjassa Fleury torjuntaprosentti oli kuitenkin 92,7% ja täten voidaan sanoa että Fleury voitti ansaitusti virkaveljensä.

Martin Biron vs. Pittsburgh Penguins 91.9 % vs. Fleuryn torjuntaprosentti 92,7%

Seuraavaksi tuli vastaan Capitals, missä maalia vartio syntisen hyvällä 95,3% torjuntaprosentilla neljännesvälierissä urakoinut Varlamov. Pens meni jatkoon ja Varlamovin torjuntaprosentti painui Fleuryn pudotuspelien torjuntaprosentin alapuolelle. Fleury oli virkaveljeään parempi.

Varlamov 5 Ottelua vs. New York Rangers 95.3 %
Varlamov 6 Ottelua vs. Pittsburgh Penguins 90,7 %

Konfrenssifinaaleissa tuli vastaan Carolinan Cam Ward, ei ole varmaan kenellekkään yllätys että kun vastassa on ollut ensiksi Devils ja Bruins ja sen jälkeen tulee Pens, että peli muuttuu avoivemmaksi ja Wardin torjuntaprosentti tulee romahtamaan. Cam Ward oli kaksi kierrosta torjuntaprosenttilla mitattuna selkeästi Fleurya edellä, mutta niin vain ottelusarjasta jatkoon meni se joukkue jonka maalivahdilla oli parempi torjuntaprosentti.

Cam Ward 7 Ottelua vs. New Jersey Devils 94.1 %
Cam Ward 6 Ottelua vs. Boston Bruins 92.1 %
Cam Ward 4 ottelua vs. Pittsburgh Penguins (Fleury) 88.8 %

Finaalissa Osgood oli torjuntaprosenteilla mitattuna parempi ja tässä ei kaukana ollutkaan game sevenin myötä, että myös parempi maalivahti olisi päässyt nostamaan kannua. Huomion arvoista on, että myös Fleuryn torjuntaprosentti nousi yli prosentin koko pudotuspelikevään keskiarvosta.

Chris Osgood 4 ottelua vs. Columbus Blue Jackets 94%
Chris Osgood 7 ottelua vs. Anaheim Ducks 91.9 %
Chris Osgood 5 ottelua vs. Chicago Blakhawks 93.6 %
Chris Osgood 7 ottelua 93.4 % vs. Pittsburgh Penguins (Marc-Andre Fleury 92 %)

2009-10 Putoaminen toisella kierroksella
Seuraavana vuonna Fleuryn torjuntaprosentti pudotuspeleissä oli Fleury umpisurkea 89.1

Huomion arvoista on että silläkin voidaan voittaa pudotuspelisarja, jos on vastustajaa parempi. Ottawan Elliotin prosentit jäivät vaatimattomaksi 85 ja risat.

Brian Elliot 4 ottelua vs. Pittsburgh Penguins 85.3%

Seuraavalla kierroksella vastaan astui Halakin Montreal marssi jatkoon. Huomion arvoista on Pittsburgia vastaan Halakin prosentti laski ja vastaavasti Fleuryn nousi. Kuitenkin selkeä ero ja tässä voidaan sanoa, että parempi maalivahti menee jatkoon.

Jaroslav Halak 6 Ottelua vs Washington Capitals 94.2 %
Jaroslav Halak 7 Ottelua vs Pittsburg Penguins 93.1% (Fleury 90.2%)

2016-17 Stanley Cup (15-11 pelit Murrayn kanssa)
Marc-Andre Fleuryn torjuntaprosentti 15 ottelua 92.4%
Matt Murrayn torjuntaprosentti 11 ottelua 93.7 %

Kolmantena mestaruusvuonna ensimmäisellä kierroksella vastaan tuli samankauden Vezina voittaja Bobrovski. Bobrovskin torjuntaprosentti tippui 5 pinnaa runkosarjasta. Jos runkosarjan tilastoilla oltaisiin mitelty olisi Columbuksella ollut kovempi maalivahti, mutta tässä parissa Fleury torjui 93,7% varmuudella kiekkoja meni jatkoon.

Sergei Bobrovski 5 ottelua vs. Pittsburgh (Fleury) 88.2%

Tuleeko kenellekkään yllätyksenä että Holtbyn torjuntaprosentti tippui ensimmäiseltä kierrokselta Pingviineitä vastaan? Myös Fleuryn torjuntaprosentti tippui kun 92,7%, mutta tässäkin parissa jatkoon selkeästi paremmalla prosentilla torjuva maalivahti.

Braden Holtby 6 ottelua vs. Toronto Maple Leafs 93 %
Braden Holtby 7 ottelua vs. Pittsburgh (Fleury) 89 %

Ottawaa vastaan Fleury pelasi kaksi hyvää peliä ja yhden ohi pelin, jonka jälkeen Murray otti torjunta vastuun ja pelasi loput pelit.

Näillä tilastoilla pitäisi olla no brainer valita Rask keväällä johdattamaan joukkuetta ennen Fleuryä.

Näin jälkeen päin olisin voinut muotoillut alkuperäisen lauseen paremmin. Se olisi pitänyt ehkä olla, että "Fleury on yllättävän kykeneväinen maalivahti voittamaan pudotuspeli-sarjoja, niin keskinkertaiseksi maalivahdiksi ja täten voidaan nimittää kevään lapseksi." Kuten olen sanonut monta kertaa en pidä Fleurya välttämättä edes top 20 maalivahtina NHL:ssa, mutta pudotuspeleissä hänen voittoprosenttinsa on häkellyttävän hyvä.

Silti seison sanojeni takana ja pidän voittotilastoa ylivoimaisesti parhaana mittarina katsoa kuka on hyvä pudotuspeli maalivahti. En edes voi käsittää miten joku voi verrata vaikka Bruinsin tai St. Louisin tiiviin viisikkopuolustuksen takana olevaa maalivahdin tilastoja esimerkiksi juuri Pensin pahimpien aikojen puolustuksen takana vartioivaan maalivahtiin. Esimerkiksi kenelle tulee yllätyksenä että 2008-09 Philly - Pens ottelusarjassa maalivahtien tilastot romahtavat esimerkiksi kauden 2011-12 finaalisarjaan verrattuna, jossa pelasi äärimmäisen tiivistä peliä Kings ja Devils. Sitten näiden kahden eri vuoden mestarimaalivahtien torjuntaprosentteja pitäisi pystyä vertaamaan supjektiivisesti keskenään?

Ainut millä mittarilla Raskia voi verrata Fleuryyn on keskinäiset pudotuspelisarjat ja näissä Rask johtaa otteluvoitoin 1-0. Myös tällöin voittavalla maalivahdilla oli paremmat tilastot.

PS. Yläpuolella on todella pieni otanta maalivahtien keskinäisten kohtaamisten torjuntaprosenteista, mutta väitän että suuressa kuvassa kyseinen kaava toistuu. Eli sama maalivahti voi painaa uransa +92,5% keskiarvolla, mutta ei voita ottelusarjoja, jos ei voita virkaveljeään. Vastaavasti alle 91% maalivahti voi olla voittava maalivahti, jos pelissä/kokonaisessa sarjassa maaliodottuma on suuri. Vielä varmempi olen siitä, että pudotuspelien torjuntaprosentit eivät täten ole verrannollisia, muutakuin keskinäisestä sarjasta.


EDIT: @palle Pingviineillä olisi ollut 11 vuotta aikaa treidata Fleury pois, siis koko se aika kun joukkue oli käytännössä NHL:n valovoimaisin joukkue. Lopulta Vegas tuli ja pelasti kun Pens ei voinut suojata kahta maalivahtia. Sitten tämä väärin johdettu muukalaislegioona teki vielä Fleuryn kanssa 7 miljoonan jatkosopimuksen. Tässähän voi melkein nostaa itsensä Pensin ja Vegasin GM:ien rinnalle, kun näen selvästi heidän lisäksi jotain mitä muut ei.

 

[aessi]

Torjuntaprosenttia huudellaan aika paljon, tuo tilasto ei välttämättä ole kovin hyvä kertomaan maalivahdin suorituksista. Mitä jos 14 helposta laukauksesta päästää yhden lirun niin oliko hyvä ilta? Tai jos hypoteettisesti metrin päästä lauotaan 15 kertaa ja päästät 3 niin onko huono ilta?

 

[palle]

Torjuntaprosenttia huudellaan aika paljon, tuo tilasto ei välttämättä ole kovin hyvä kertomaan maalivahdin suorituksista. Mitä jos 14 helposta laukauksesta päästää yhden lirun niin oliko hyvä ilta? Tai jos hypoteettisesti metrin päästä lauotaan 15 kertaa ja päästät 3 niin onko huono ilta?

Ei se yksin olekaan hyvä tilasto. Kuten ei ole voittotilasto, tai päästettyjen maalien keskiarvotilasto, tai nollapelitilasto. Yksittäisten tilastojen nostaminen tikunnokkaan on sitä kuuluisaa "nitpickaamista" oman narratiivin rakentamiseksi. Täällä on lähinnä heitelty palloa takaisin, että "katso, osaan minäkin valita mieleiseni tilastot".

Hyvänä esimerkkinä vaikkapa oman joukkueen maalivahti Devan Dubnyk, jolla oli vielä muutama vuosi sitten ihan mairitteleva torjuntaprosentti. Ongelma vaan oli, että silmätestin perusteella mies ei todellakaan ollut mikään erityisen hyvä maalivahti. Hänen torjuntaprosentti odottama onkin ollut yksi NHL:n korkeimmista, johtuen Wildin puolustavasta pelityylistä. Ja aina mies on jäänyt odottamasta jälkeen. Tämäkin on toki vain yksi tilasto muiden joukossa, mutta kun tarkastellaan kokonaisuutta eri osa-alueiden kautta, aletaan päästä jyvälle.

Fleuryn kohdalla en edes jaksa alkaa syvemmin analysoimaan miehen edistyneitä tilastoja, saati joukkuetta hänen edessään puolustuspelin kautta. Miehen track record pelkästään jo paljastaa, ettei hän loppujen lopuksi ole mitenkään kovin kummoisesti suoriutunut pudotuspeleissä. Stanley Cupin voittaneita maalivahteja on NHL:ssä pilvin pimein ja Fleury on vain yksi monista.

 

[Juteeni]

Torjuntaprosenttia huudellaan aika paljon, tuo tilasto ei välttämättä ole kovin hyvä kertomaan maalivahdin suorituksista. Mitä jos 14 helposta laukauksesta päästää yhden lirun niin oliko hyvä ilta? Tai jos hypoteettisesti metrin päästä lauotaan 15 kertaa ja päästät 3 niin onko huono ilta?

Kyllä se nyt aika paljon kertoo, kun vain pidetään otoskoko tarpeeksi merkittävän kokoisena, eikä lähdetä turhan päiväiseen tilastojen pilkkomiseen.

Kaudesta 03-04 tähän päivään Fleury sijoittuu torjuntaprosentillaan 91,1 sijalle 37, kun otetaan mukaan kaikki vähintään 20 pudotuspeliottelua pelanneet maalivahdit. Samalla ajanjaksolla runkosarjatilastoissa Fleuryn torjunprosentti on 91,3 ja sijoitus 41, kun rajataan alle 100 peliä pelanneet maalivahdit pois tilastoista. Aikalailla sijoilla ynnä muut kummassakin vertailussa, eikä mitään kevään tsemppiä ole näkyvissä.