Kevään lapset – ne oikeasti maailman parhaat?

[#71]

No nyt on mielenkiintoinen ketju. Kuten yllä on todettu, maalivahtien arvioiminen ylipäätään on todella hankalaa ja esim. perättäisten kausien torjuntaprosentit korreloi vähemmän kuin voisi kuvitella.

Kuitenkin suurin syy ns. kevvään mies / luuseri -ilmiölle on nähdäkseni otanta. Monet maalivahtien "pudotuspeliromahdukset" on ihan silkkaa keskiarvoon putoamista. Paljon on esimerkiksi analysoitu Fleuryn otteitta yksittäisissä sarjoissa, ja tämän pohjalta spekuloitu miehen pään kestävyyttä jne. Laskin huvikseen ns. juoksevan keskiarvon Fleuryn pudostuspeliotteista ja vertasin koko uran runkosarjastatseihin, ja kappas vaan... Tämä laskelma tietysti sisältää erinäistä kohinaa vielä suht paljon, mutta "perusdynamiikka" on mielestäni aika selvä.

 

[Nick Neim]

Varlamov 5 Ottelua vs. New York Rangers 95.3 %
Varlamov 6 Ottelua vs. Pittsburgh Penguins 90,7 %

Cam Ward 7 Ottelua vs. New Jersey Devils 94.1 %
Cam Ward 6 Ottelua vs. Boston Bruins 92.1 %
Cam Ward 4 ottelua vs. Pittsburgh Penguins (Fleury) 88.8 %

Braden Holtby 6 ottelua vs. Toronto Maple Leafs 93 %
Braden Holtby 7 ottelua vs. Pittsburgh (Fleury) 89 %

Tästä tulee vähän mieleen, että yrität tässä tahtomattasi nimenomaan todistella sen puolesta, että Pittsburghin joukkue kokonaisuudessaan oli keväisin niin kova, että Fleurylla ei ollutkaan niin suurta merkitystä, kun vastustajien maalivahtien torjuntaprosentitkin romahtelivat reippaasti edellisistä sarjoista. Fleuryn ei tarvinnut suorittaa kuin riittävällä tasolla, ja muu joukkue hoiti sitten homman himaan?

Vai oliko näillä tilastoilla jokin argumentti Fleurynkin puolesta? Vaikuttiko Fleury jotenkin noihin torjuntaprosentteihin?

 

[Malkkinen]

Tästä tulee vähän mieleen, että yrität tässä tahtomattasi nimenomaan todistella sen puolesta, että Pittsburghin joukkue kokonaisuudessaan oli keväisin niin kova, että Fleurylla ei ollutkaan niin suurta merkitystä, kun vastustajien maalivahtien torjuntaprosentitkin romahtelivat reippaasti edellisistä sarjoista. Fleuryn ei tarvinnut suorittaa kuin riittävällä tasolla, ja muu joukkue hoiti sitten homman himaan?

Vai oliko näillä tilastoilla jokin argumentti Fleurynkin puolesta? Vaikuttiko Fleury jotenkin noihin torjuntaprosentteihin?

Tässä tuli itsellänikin mieleen, että Fleury on erittäin hyvä laukoja ja maalintekijä kun saa vastustajan veskarin torjuntaprosentin tippumaan edellisiin sarjoihin nähden.

 

[Kyle]

Vai oliko näillä tilastoilla jokin argumentti Fleurynkin puolesta? Vaikuttiko Fleury jotenkin noihin torjuntaprosentteihin?

Pudotuspeleissä riittää että voitat vastustajan maalivahdin yksittäisessä ottelusarjassa. Parempi maalivahti voi torjua 88% kiekkoja, jos vastustaja torjuu 87% kiekkoja. Vastaavasti vähä maalisessa sarjassa voi olla että et voita edes 93 torjuntaprosentilla ottelusarjaa, jos virkaveli torjuu 94% kiekkoja.

 

[Turha Kaukalo]

En minä kevään lapseksi sanoisi pelaajaa joka tunaroi vähemmän kuin joku muu, sen sijaan jos nämä kaverit pelaavat upeasti molemmat niin kevään lapsia ovat vaikka vain toinen voittaa. No joo, tätä kai tässä on yritetty selittää jo tovi.

 

[Turha Kaukalo]

Kuitenkin suurin syy ns. kevvään mies / luuseri -ilmiölle on nähdäkseni otanta. Monet maalivahtien "pudotuspeliromahdukset" on ihan silkkaa keskiarvoon putoamista. Paljon on esimerkiksi analysoitu Fleuryn otteitta yksittäisissä sarjoissa, ja tämän pohjalta spekuloitu miehen pään kestävyyttä jne. Laskin huvikseen ns. juoksevan keskiarvon Fleuryn pudostuspeliotteista ja vertasin koko uran runkosarjastatseihin, ja kappas vaan... Tämä laskelma tietysti sisältää erinäistä kohinaa vielä suht paljon, mutta "perusdynamiikka" on mielestäni aika selvä.

Tähän olisi hyvä saada vertailukohtia (no vaikka se Lundqvist, jos jollain on aikaa ja tahtoa tehdä) ja keskiarvoja, kun otetaan huomioon kaikki maalivahdit tai ainakin jonkinlainen osa maalivahdeista (saattaa olla suuritöinen). Hyvin kuvaava on grafiikka.

 

[larzzon]

Pudotuspeleissä ottelumäärät tarjoavat sen verran pienehkön ja vääristyneen otoksen myös uransa ehtoota elävillä pelaajilla, etten ole ihan varma, miten hyvin pisteistä tai torjuntaprosenteista voi päätellä mitään. Molemmat ovat myös osaltaan joukkuetilastoja.

Ryan O'Reilly ehti pelata kahdessa hävityssä pudotuspelisarjassa, ennen kuin voitti 28-vuotiaana Conn Smythen ja nyt on aloittanut toisen kevään putkeen suhteellisen väkevästi. Mutta ei O'Reilly ole mikään myöhäisherännäinen, vaan hän on ollut omassa roolissaan liigan eliittiä pitkään. Kun siirtyi Sabresiin, niin muistaakseni ennustin, että voittaa saman tien Selken, kun pääsee pelaamaan enemmän Itärannikon kiekkotoimittajien silmien eteen. No ei voittanut.

Joukkuelajeissa on paljolti kyse kriittisistä massoista: yksi potentiaalinen Conn Smythe -pelaaja ei saa joukkuetta voittamaan, jos loput porukasta suunnittelee golf-lomia. Mutta jos joukkueen runko on kunnossa, valmis syömään kiekkoa pelejä voittaakseen, niin he helposti vetävät vähän veltompiakin kavereita pudotuspeleissä huippusuorituksiin. Phil Kessel pelasi pari hyvää sarjaa nousua huipulle tekevässä Bruinsissa ja myöhemmin pari hienoa kevättä Pensissä. Yhteistä oli, ettei Kessel ollut pääroolissa, vaan sivuosaa esittämässä. Muuten on ollut Kesselin osalta pudotuspeleissä aika hiljaista, harvoin on edes päässyt mukaan. Voittaja vain oikeassa seurassa.

Joillain voittajana pidetyillä kavereilla on käynyt hyvä flaksi oikeaan seuraan pääsemisessä heti uransa alussa. Paitsi että Patrick Kane ja Jonathan Toews löysivät itsensä jo tulokassopimuksensa aikaan voittavasta veteraaniporukasta, heillä on aina ollut toisensa. Uskon, että ovat enemmän kuin osiensa summa, vaikka eivät lopulta kovin paljoa ole samassa ketjussa pelanneet. Kuitenkin hyvä esimerkki, että voittamiseen tarvitaan eliittitason kahden suunnan tekemistä ja dynaamisuutta, eikä kaiken tarvitse löytyä samasta pelaajasta. Jos vähän kärjistää, niin ilman toisiaan Kanen ura saattaisi olla enemmän kuin Kesselillä, Toewsilla kuin vaikkapa Barkovilla. Kiistatta hyviä pelaajia, mutta kevätpelaajien sijaan häviäjiä tai korkeintaan satunnaisia onnistujia.

Jos katsoo aktiivipelaajien listaa, joilla on eniten pudotuspelejä kertynyt vyölle, niin on suuri kiusaus yleistää, että peliäly ja kaksinkamppailutaidot ovat keskimääräistä paremmin esillä. Silmähavaintojen perusteellakin peli on keväällä nopeampaa, ehkä kaoottisempaakin ja irtokiekkoja on enemmän. Mutta enpä tiedä. Sattuma taitaa selittää enemmän.

 

[#71]

Tähän olisi hyvä saada vertailukohtia (no vaikka se Lundqvist, jos jollain on aikaa ja tahtoa tehdä) ja keskiarvoja, kun otetaan huomioon kaikki maalivahdit tai ainakin jonkinlainen osa maalivahdeista (saattaa olla suuritöinen). Hyvin kuvaava on grafiikka.

Ohessa Lunkan osalta samanlainen katsaus. Loppupään keväät aika lyhyitä, joten ei suurta painoarvoa isossa kuvassa.

 

[Walkin]

Joukkuelajeissa on paljolti kyse kriittisistä massoista: yksi potentiaalinen Conn Smythe -pelaaja ei saa joukkuetta voittamaan, jos loput porukasta suunnittelee golf-lomia. Mutta jos joukkueen runko on kunnossa, valmis syömään kiekkoa pelejä voittaakseen, niin he helposti vetävät vähän veltompiakin kavereita pudotuspeleissä huippusuorituksiin. Phil Kessel pelasi pari hyvää sarjaa nousua huipulle tekevässä Bruinsissa ja myöhemmin pari hienoa kevättä Pensissä. Yhteistä oli, ettei Kessel ollut pääroolissa, vaan sivuosaa esittämässä. Muuten on ollut Kesselin osalta pudotuspeleissä aika hiljaista, harvoin on edes päässyt mukaan. Voittaja vain oikeassa seurassa.

Perkeleen hyvä kirjoitus, mutta tästä vähän vielä kiinni. Tämän takia täydellisiä liidereitä mielestäni ovat juurikin pelaajat mallia Crosby, Toews ja Bergeron. Ne tekevät kaiken kentällä ja johtavat joukkojaan edestä. Ovat sen luokan supertähtiä, että voisivat vähän varastaa joukkueelle pelaamisessa, mutta eivät varasta yhtään. Tuo jos mikä vetää usein koko muun joukkueen mukaan. Kopitar myös, tai O'Reilly.

Enkä mä yhtään ihmettele, että Capsilla kesti niin saatanan kauan saada edes se yksi kannu vaikka joukkue on ollut timanttisen kova koko Ovie-Bäcks aikakauden, runkosarjassa varmaankin paras. Vääränlainen kapteeni vain, mutta Trotz (maailman paras koutsi) sai Ovien yleispelaamista kehitettyä askel askeleelta parempaan päin.

Kyseessä on joukkuelaji ja ihan kaikki pitää saada mukaan siihen yhteiseen juttuun. Onko Oilersilla edessä ongelma, että McDavid vie liikaa huomiota ja peliaikaa? Tunteeko siinä joukkueessa kaikki itsensä tärkeiksi kun ykköspyssy keräilee pisteitä ja vähän omissa kyttäilee koko aika josko sieltä tulisi se irtokiekko ja sitten kyllä löytyy vauhtia? Vähän tulee mieleen se avauspeli Chicagoa vastaan, 1+2 näyttää kivalta, mutta kun pelin katsoi niin voi taivas mitä puolustamista. Ei sitten yhtään joukkueellepelaamista ollut siinä havaittavissa eikä siellä sattumalta pisteistä huolimatta ollut -2 sarakkeessa. McDavid on kuitenkin niin nuori, että sillä on aikaa pistää yleispelaamistakin parempaan kuntoon vielä vuosia ja voittaa useampi kannu.

Joukkuelajissa pitäisi aina pelaa joukkueelle, yllättävän nopeasti se voi syödä joukkuetta sisältä päin jos eturivin jätkät sooloilee ja pelaa itselleen varastaen omissa pelaamisesta, vetäen ylipitkää vaihtoa tms. Trotzin Isles on kyllä hieno esimerkki kuinka vaatimattomammasta materiaalista voi saada yllättävän paljon irti kun kaikki ovat sitoutuneita yhteiseen juttuun. Sama myös Tortorella ja Columbus.

 

[Kyle]

Pudotuspeleissä riittää että voitat vastustajan maalivahdin yksittäisessä ottelusarjassa. Parempi maalivahti voi torjua 88% kiekkoja, jos vastustaja torjuu 87% kiekkoja. Vastaavasti vähä maalisessa sarjassa voi olla että et voita edes 93 torjuntaprosentilla ottelusarjaa, jos virkaveli torjuu 94% kiekkoja.

Lainaan itse itseäni ja väitteeseen että tiettyjä joukkueita vastaan pelataan vähä maalisia sarjoja = torjuntaprosentti on automaattisesti korkeampi kuin jossain toisessa otteluparissa.

Viime kaudella kun Rask eteni SC Finaalin aina Game seveniin, niin Boston raivasi tieltään Toronton, Columbuksen, Carolinan ja St. Louisin.

Fredrik Andersonin torjuntaprosentit vs. Boston:
(Game 1, G2, G3 jne...)
97.4, 90.2, 94.4, 83.3, 96.6, 92.5, 90.0. Yhteensä 92.2%

Sergei Bobrowsky vs. Boston:
91.9, 93.5, 97.3, 91.3, 88.9, 89.7 Pudotuspeleissä yhteensä 92.5%

Petr Mrazek vs. Boston:
90.0, 94.7, 92.6. Pelasi kolme ottelua ja hävisi kaikki.

Jordan Binnington vs. Boston:
91.9, 91.3, 73.7, 91.3, 97.4, 87.1, 97.

Jokainen voi huomata että Bostonin otteluissa torjuntaprosentti nousee vääjäämättä myös vastustajan maalivahdilla. Tämä oli summanmutikassa otetuttu esimerkki, ainoastaan intuintiolla perustuen tiedossa olevaan Bostonin tiiviiseen viisikkopeliin. Jos joku haluaa perata, niin uskon että tiettyjen joukkueiden kohdalla toistuu sama kaava että torjuntaprosentit pysyvät korkealla molemmissa päissä kenttää.
Uskooko @Mr. Smith että viime kauden Boston-sarjojen Mrazekilla tai Andersonilla pysyisi Pensin maalilla tilastot yhtä korkealla? Jos et, niin miten torjuntatilasto on paras tilasto verrata kahta maalivahtia pudotuspeleissä?

.....

Edelleen sanoisin että voittotilasto on selkeästi paras tapa mitata hyvää pudotuspeli maalivahtia. Jos torjuntaprosenteilla halutaan mitata, niin silloin mittaus pitää tapahtua kahden vastakkaisen maalivahdin kohtaamisella. Tällöinkin on syytä spekuloida onko jokaista hävittyä ottelua syytä ottaa huomioon. Pudotuspeleissä on tyypillistä esim 2-0 tilanteessa 3.erässä lähteä hakemaan ihan yltiöpäisiä riskejä tai vastaavasti asetelmia seuraavaan otteluun, jolloin monesti ottelu repsahtaa ja se näkyy maalivahdin tilastoissa.
Pudotuspelisarjassa ei lisäksi tarvitse onnistua edes joka ottelussa, niin kenttäpelaajille, kuin maalivahdeille riittää että onnistuu neljä kertaa seitsemässä ottelussa. Jollain tasolla voisin kuvitella että pelkkien voitto-otteluiden torjuntaprosenttikin voisi olla kuvaava, koska silloin sieltä karsiutuu automaattisesti ohi pelit pois.

Fleuryllä on muuten aika kova nollapeliprosentti aktiivisista maalivahdeista pudotuspeleissä. 144 ottelua 15 nollapelia. Tuokin kertoo osaltaan että ollaan siellä osattu venyä. Itseasiassa se on paljon parempi kuin täällä hehkutettuilla Lundqvistilla(130G /10 SO)ja Raskilla (93G / 7 SO).

 

[Noppa10]

Jos torjuntaprosenteilla halutaan mitata, niin silloin mittaus pitää tapahtua kahden vastakkaisen maalivahdin kohtaamisella.

Mä nyt pätkäisen vaan tämän kohdan, kun sun näkemystä on aika tehokkaasti tällä kumottu ihan väkevinkin perustein...

Eli siis, sun logiikan mukaan:

Raimo Räpylämies torjuu ottelussa 27/30 laukausta. Noista 27 torjunnasta ~10 on todellisia gamesavereita, ja päästetyt maalitkin aivan mahdottomia patriklaine-kuteja ylänurkkiin.

Kalle Kilpi torjuu samassa ottelussa toisessa päässä 14/15 laukausta. Kallea ei päästy kunnolla testaamaan, kun kaikki noista vedoista lähti keskialueen puolelta rannelaukauksina. Kallen harmiksi yksi niistä livahti suorastaan jarihalmemaisesti puikoista sisään.

Sinun aukotonta päättelyäsi hyväksikäyttäen tulemme silti siihen lopputulokseen, että Kalle Kilpi oli tässä ottelussa torjuntaprosentin perusteella parempi maalivahti. Samoin Kalle poistui kaukalosta voittajana, Raimo häviäjänä. Siis näinkö?

 

[Carlos]

Kun näin tämän ketjun ilmestyvän, ajattelin että no nyt tuli muuten kaikkien aikojan paras ja tarpeellisin ketju Jatkoaikaan. Avausviesti lähtikin hyvin oikeaan suuntaan, mutta sitten mentiinkin sinne päin /c-ttä kuten yleensä, ja ketju pilattiin perinteisellä tilastorunkkauksella tehopisteistä ja torjuntaprosenteista.

Keväällä jääkiekko muuttuu selkeästi maalintekopelistä maalinestopeliksi, ja ajattelin että nyt sitten lopultakin meillä tulee ketju niille oikeille sankareille, jotka voittavat isoja palkintoja, joista suuri yleisö ei tiedä mitään. Eli ne avainpelaajat jotka osaavat pelata molempiin suuntiin, ne jotka hikeä ja mustelmia säästämättä, kerta toisensa jälkeen estävät vastustajan tilanteenrakentelut, ryysivät maalille ottamaan vastaan väkivaltaa, pelaavat 100% asenteella jokaisen vaihdon, osaavat lukea peliä koko kentän alueella.

Olennaista ei ole kuinka monta maalia Ovie tai Mc Jesse on tehnyt urallaan, vaan se milloin heitä on estetty tekemästä maaleja - paikassa jossa se on eniten merkinnyt.
Ugh.

 

[Kyle]

Sinun aukotonta päättelyäsi hyväksikäyttäen tulemme silti siihen lopputulokseen, että Kalle Kilpi oli tässä ottelussa torjuntaprosentin perusteella parempi maalivahti. Samoin Kalle poistui kaukalosta voittajana, Raimo häviäjänä. Siis näinkö?

No tässä ketjussa minä olen mielestäni väittänyt että maalivahtien paremmuutta voidaan pudotuspeleissä mitata voittotilastoilla, vasta-argumentti on ollut että torjuntaprosentti on paras mittari. En ole ollut aukoton, vaan olen tullut vastaan ja perustellut että ainoastaan joukkueiden, joiden maalivahdit pelaavat vastakkain niin näiden keskinäisten pelien torjuntaprosenttien vertailu on mielekästä.
Johtuen juuri siitä että toisen valmennuksen alaisuudessa mennään puolustuksen kautta ja ottelut pysyvät vähämaalisempina, kuin hyökkäysorjentoituneemman valmentajan alaisuudessa. Runkosarjassa pelataan "tasaisemmin kaikkia vastaan", niin on myös perusteltua jakaa runkosarjan tilastojen pohjalta mm. Vezina.

Tuossa esimerkissäsi Kalle voittaa ja pelaa korkeammalla torjuntaprosentilla. Sitten kun näitä pelejä kertyy 7, 25 tai 75 voidaan todeta että Kalle todellakin on jokaisella mittarilla Raimoa parempi. Toki Raimo-fanit voi jossitella game savereilla, mutta Kalle näistä muistetaan voittajana.

 

[Oskar]

Teemu Selänne on useaan otteeseen todennut, että kevät on kiekkoilijan parasta aikaa ja silloin vasta pelit alkavat ym.
Kuitenkaan ei hirveästi muistu mieleen, että mies olisi itse ollut vahvimmillaan ratkaisuhetkillä. Suomalaisista Kurri ja Tikkanen ovat olleet joukkueelleen arvokkaita ja sen nyt todistaa lukuisat sormukset sormissa.
Selänteen 44 playoff maalia on oikeastaan vähän vaisumpi suoritus, kun otetaan huomioon runkosarjan lähes 700 maalin uroteko. Toki Selänteen joukkue ei kovin usein ole mennyt päätyyn asti ja on muista snaippereita jäljessä jopa useita kymmeniä otteluita. Tuohonkin saattaa löytyä syypää myös itse Teemusta, koska ei tosiaan ole tappion hetkellä antanut itsestään parasta panosta ja ratkaisut ovat jääneet piippuun. Kevään lapsi, mutta pettyneenä on joutunut lähtemään monesti kesälomille.

Kurri ja Tikkanen siis edustaa suomea voittajatyypeistä ja heidänkin urista alkaa olemaan aika paljon aikaa. Toki ei pidä unohtaa Lehtistä, mikä on prototyyppi pelaajasta, jonka jokainen contender tarvitsee.
Nyt kotiin lähti esim. Aho ja Korpisalo, vaikka näytti hetken, että he todellakin ovat valmiita viemään joukkueensa pitkälle. Viime vuosien Stanley Cup voittajien joukkueissa avainrooleissa ei ole ollut suomalaisia edustettuna juuri ollenkaan. Määttä taitaa olla viimeisin? Finaaleita on päässyt pelaamaan Haula ja Rask. Kimmo Timonen tarvitsi pienen oikotien Stanley Cuppiin, mutta hänen sen kauden kevätvireellään ei ollut juurikaan mitään tekemistä mestaruuden kanssa. Teräväinen sen sijaan oli koko finaalisarjan tehokkain pelaaja.

Ei suomalaisilla niin huonosti mene keväisin, miltä se välillä vaikuttaa, mutta mielikuva suomalaisista kevään miehistä saattaa olla aika harva, kun joka kevät ruotsalaiset ja venäläiset nostavat Stanley Cuppia ilmaan. Onhan sillä Selänteelläkin saman verran voittomaaleja kasassa kuin suurilla voittajilla Kanella ja Toewsilla. Chris Drurylla on muuten voittomaaleja peräti 17 ja 4 jatkoaikamaalia. Se on enemmän kuin esim. Kurrilla, Messierillä tai vaikkapa Malkinilla, mutta vain yhden kerran Drury on marssinut voittajana ulos ja sekin voitto tuli uransa alkupuolella vuonna 2001. Tuostakin voisi mainita, että se oli sama vuosi kun Sakic antoi pokaalin suoraan Ray Bourquen käsille ja hän sai viimeinkin voittaa keväällä jotain. Bourqueta pidetään yhtenä maailman parhaana puolustajana ja hän on koko NHL:n eniten tehopisteitä tehnyt puolustaja. On mahtanut olla monet keväät raskasta aikaa Bourquelle, kun ei ikinä voita kannua.

Tämä on kyllä kiinnostava aihe ja olisi mielenkiintoista käydä läpi myös ns. kevään joukkueet, eikä yksittäisiä pelaajia. Mitkä joukkueet alkavat syttymään vasta keväällä tai vasta vuorostaan menevät ihan solmuun?

 

[Bob Sacamano]

Täällä parjatun McDavidin kentällä ollessa Edmonton teki 11 maalia ja päästi 5. Silloin kun McDavid oli penkillä Edmonton teki 4 ja päästi 11.

Ehkäpä McDavidin täytyy vain tehdä niinkuin suureksi pohjoisamerikkaliseksi voittajaksi kasvaneen Yzermanin: Lidström ja Fedorov joukkueeseen.

Yksilöt jääkiekon suurina voittajina on kyllä sitä klassisen hölmöä amerikkalaista urheilugloriaa, sitten saadaan kaikenlaiset Messierit 50 sijaa liian korkealle kun mietitään kaikkien aikojen parhaita.

 

[Kuppi]

Täällä parjatun McDavidin kentällä ollessa Edmonton teki 11 maalia ja päästi 5. Silloin kun McDavid oli penkillä Edmonton teki 4 ja päästi 11.

Ehkäpä McDavidin täytyy vain tehdä niinkuin suureksi pohjoisamerikkaliseksi voittajaksi kasvaneen Yzermanin: Lidström ja Fedorov joukkueeseen.

Yksilöt jääkiekon suurina voittajina on kyllä sitä klassisen hölmöä amerikkalaista urheilugloriaa, sitten saadaan kaikenlaiset Messierit 50 sijaa liian korkealle kun mietitään kaikkien aikojen parhaita.

Ei siinä etten pitäisi McDavidia huippupelurina mutta nyt on kyllä sellaista tilastojen väärinkäyttöä ettei mitään rajaa. Eihän tuollainen tilasto kerro yhtään mitään kun lasket mukaan YV/AV maalit ja McDavid pelaa valtavasti ylivoimaa eikä juuri lainkaan alivoimaa.

 

[Kuppi]

Justin Williamsin tilastoja:
Oman joukkueen (muttei vastustajan) pelit katkolla: 17 8+5=13
Vastustajan joukkueen (muttei oman) pelit katkolla: 27 3+6=9
Molempien pelit katkolla (game 7): 9 7+8=15

Miestä kannattaa vissiin laittaa katsomoon silloinkun ei panosta ole.

 

[Bob Sacamano]

Ei siinä etten pitäisi McDavidia huippupelurina mutta nyt on kyllä sellaista tilastojen väärinkäyttöä ettei mitään rajaa. Eihän tuollainen tilasto kerro yhtään mitään kun lasket mukaan YV/AV maalit ja McDavid pelaa valtavasti ylivoimaa eikä juuri lainkaan alivoimaa.

Kyllä se varmaan voisi kertoa jotain siitä että McDavid on tehnyt vähintäänkin oman osansa ja Edmontonin ongelma ei ole kahdessa supertähdessä tai Nugessa vaan niissä kaikissa muissa.

McDavid oli kentällä 37% ajasta ja Edmonton hävisi tuon sarjan sen toisen 63% aikana. Ajatella jos joku muukin osaisi pelata ylivoimaa niin olisivat saaneet siinäkin edes yhden maalin sen reippaan viiden minuutin aikana kun McDavid huilasi...

Ryan O'Reilly, joka edustaa liigan ehdotonta eliittiä, muuten kenttineen dominoi Vancouveria suorastaan suvereenisti, mutta muiden kenttien aikana näyttävät häviävän tuon sarjan. Eikö Ryan sittenkään osaa johtaa joukkuettaan?

 

[Kuppi]

Kyllä se varmaan voisi kertoa jotain siitä että McDavid on tehnyt vähintäänkin oman osansa ja Edmontonin ongelma ei ole kahdessa supertähdessä tai Nugessa vaan niissä kaikissa muissa.

McDavid oli kentällä 37% ajasta ja Edmonton hävisi tuon sarjan sen toisen 63% aikana. Ajatella jos joku muukin osaisi pelata ylivoimaa niin olisivat saaneet siinäkin edes yhden maalin sen reippaan viiden minuutin aikana kun McDavid huilasi...

Ryan O'Reilly, joka edustaa liigan ehdotonta eliittiä, muuten kenttineen dominoi Vancouveria suorastaan suvereenisti, mutta muiden kenttien aikana näyttävät häviävän tuon sarjan. Eikö Ryan sittenkään osaa johtaa joukkuettaan?

Niin siinähän kelpaa kaikkien McDavidia paljon huonompien pelaajien jotka pelaavat ylivoimaa muttei alivoimaa kehuskella kauden jälkeen olleensa kentällä maaleja tehtäessä eikä päästessä. Ovat käytännössä kaikki plussalla tuollaisessa tilastossa. Alivoima on yhtä tärkeää kuin ylivoima. Ei se että pääsee alivoimaa pelaamaan ole mikään huonon pelaajan merkki vaikka maaleja meneekin omiin. Useat huippupelaajat saavat sekä yv että av aikaa.

Enkä ole sitä mieltä että Edmontonin tippuminen olisi McDavidin syytä. Jos pitäisi veikata veikkaisin McDavidin voittavan kannun urallaan. Kannattaa kuitenkin laskea tasakentin tehdyt/päästetyt jos haluaa reilun vertailun. Tietysti McDavidilla on lisäksi paljon arvoa huikeana yv-pelaajana, mutta sama arvo olisi myös huikealla av-pelaajalla joka estää maaleja yhtä hyvin.

Noin yleisesti olen enemmän sillä kannalla että kannuvoittajia yliarvostetaan kuin päinvastoin. Totta kai on pelaajia joilla selkeästi oli iso merkitys joukkueen voitoissa ja niitä on täällä jo listattu. On kuitenkin myös paljon keskinkertaisia pelaajia joilla on kannu ja paljon hyviä pelaajia joilla ei. Joukkuepeli, joukkue voittaa. Suurin osa Saku Koivun pelejä nähneistä olisivat sitä mieltä että oli voittajatyyppi ja hyvä playoffspelaaja. Silti pitkän uran aikana ei päässyt lähellekään kannua. Ei ne Fleuryt, Williamsit ja Kunitzit välttämättä olleet maailman parhaita. Erittäin hyviä pelaajia toki kaikki.

 

[Walkin]

McDavid oli kentällä 37% ajasta ja Edmonton hävisi tuon sarjan sen toisen 63% aikana. Ajatella jos joku muukin osaisi pelata ylivoimaa niin olisivat saaneet siinäkin edes yhden maalin sen reippaan viiden minuutin aikana kun McDavid huilasi...

Millaisiakohan yv-minuutteja esim. McDavidin vaihtomies on saanut nauttia? YV:n viimeiset 30 sekuntia ja lähtö omista? Rakenna siihen sitten jotain...

 

[Kyle]

Yksilöt jääkiekon suurina voittajina on kyllä sitä klassisen hölmöä amerikkalaista urheilugloriaa, sitten saadaan kaikenlaiset Messierit 50 sijaa liian korkealle kun mietitään kaikkien aikojen parhaita.

Kaikkien aikojen pudotuspelien pistepörssi:

Wayne Gretzky 208G 122+260 = 382 Pts
Mark Messier 236G 109+186 = 295 Pts
Jari Kurri 200G 106+127 = 233 Pts

Kaikkien aikojen pudotuspelien pistettä/ottelu (väh. 50 ottelua):
Gretzky 1.837
Lemieux 1.608
Messier 1.250
Orr 1.243
Bossy 1.240

 

[Bob Sacamano]

Niin siinähän kelpaa kaikkien McDavidia paljon huonompien pelaajien jotka pelaavat ylivoimaa muttei alivoimaa kehuskella kauden jälkeen olleensa kentällä maaleja tehtäessä eikä päästessä. Ovat käytännössä kaikki plussalla tuollaisessa tilastossa. Alivoima on yhtä tärkeää kuin ylivoima. Ei se että pääsee alivoimaa pelaamaan ole mikään huonon pelaajan merkki vaikka maaleja meneekin omiin. Useat huippupelaajat saavat sekä yv että av aikaa.

Enkä ole sitä mieltä että Edmontonin tippuminen olisi McDavidin syytä. Jos pitäisi veikata veikkaisin McDavidin voittavan kannun urallaan. Kannattaa kuitenkin laskea tasakentin tehdyt/päästetyt jos haluaa reilun vertailun. Tietysti McDavidilla on lisäksi paljon arvoa huikeana yv-pelaajana, mutta sama arvo olisi myös huikealla av-pelaajalla joka estää maaleja yhtä hyvin.

Tietysti alivoima on yhtä olennaista, mutta en sitten tiedä kenen alivoimakykyjä voisi suoraan verrata liigan parhaan ylivoimapelaajan kykyihin. Eihän toi tehdyt/päästetyt erityisesti mitään itse pelaajasta kerro (tai +/-), tässä tapauksessa nostin sen esiin lähinnä siksi että Edmonton hirveän konkreettisesti päästi ne maalinsa muiden ollessa kentällä, jolloin puheet siitä että se yli 2 pistettä per peli tehnyt pelaaja olisi jotenkin syyllinen on aika hassuja.

Kaikkien aikojen pudotuspelien pistepörssi:

Wayne Gretzky 208G 122+260 = 382 Pts
Mark Messier 236G 109+186 = 295 Pts
Jari Kurri 200G 106+127 = 233 Pts

Joku noita kolmea yhdistää, mutta en oikein keksi mikä...

Tietysti pistekeskiarvot pysyy parempina kun ei ehdi johtamaan, vaikka on kaikkien aikojen johtaja, joukkuettaan kertaakaan pudotuspeleihin uransa viimeisen seitsemän kauden aikana.

En siis yritä kiistää Messierin loistavuutta, olihan tuo joukkueen toiseksi paras pelaaja silloin kun Rangers voitti elinaikani (toivottavasti toistaiseksi) ainoan mestaruuden. Messier oli kuitenkin enintään muutamalla kaudella urallaan liigan viiden parhaan pelaajan joukossa (montako kertaa oli edes joukkueensa paras?) jolloin sen nostaminen tonne historian kymmenen parhaan joukkoon on ihan älytöntä. Malliesimerkki erinomaisesta pelaajasta, joka on sattunut osumaan täydelliseen joukkueeseen ja siksi saa mukavasti lisämainetta.

 

[Rod Weary]

Nyt on vissiin kirjoittajilla se kevät menossa. Kauhea yritys päällä ja joka paikasta lauotaan. Joskus osuukin. Ei sen tarvitse kaunista olla, kunhan voittaa vastaväittelijän vaikka väsyttämällä. Joko ollaan jatkoerissä?

Omat kaksi senttiä: eye test on ainoa mittari voittotilaston lisäksi.

 

[adolf]

Tilastot antaa totta kai jotakin osviittaa siitä, miten pelaaja kentällä suoriutuu. Mutta pelkästään tilastoja tuijottamalla ei kyllä pelaajan kokonaisvaltaisesta suorittamisesta saa kentällä hittojakaan selvää. On ihan ehdottomasti nähtävä ja katsottava useita pelejä kokonaan eri vastustajia vastaan, ja sen pelaajan tekemistä siellä kentällä. Pelaaminen on niin paljon muutakin, kuin vain pisteiden tekemistä. Ja ennen kaikkea voittavan jääkiekon pelaaminen sitten, kun pelataan niitä pelejä, joissa oikeasti ratkotaan mestaruudet.

 

[Bob Sacamano]

Nyt on vissiin kirjoittajilla se kevät menossa. Kauhea yritys päällä ja joka paikasta lauotaan. Joskus osuukin. Ei sen tarvitse kaunista olla, kunhan voittaa vastaväittelijän vaikka väsyttämällä. Joko ollaan jatkoerissä?

Omat kaksi senttiä: eye test on ainoa mittari voittotilaston lisäksi.

Itse en luottaisi kehenkään, joka katsoo pelejä.