Mainos

Kevään lapset – ne oikeasti maailman parhaat?

  • 20 511
  • 121

Ralph

Jäsen
Ville Nieminen. Hänestä höristiin aikoinaan, että kun tulee kevät niin Ville vallan innostuu. Löytyykö tilastoista tukea?
Runkosarjassa pistekeskiarvo 0,30 ja pudotuspeleissä 0,34 eli pientä parannusta. Kuten usein alaketjujen roolipelaajilla. Nyky-Avalanchesta esimerkiksi Matt Nietolla sama, pudotuspeleissä usein hyvät nelosketjun pelaajat erottuu taistelullaan, vaikka ei hirmupisteitä lyötäisikään.

Toki kun verrataan runkosarjan ja pudotuspelien pistekeskiarvoja, niin mielestäni olisi hyvä poistaa vertailusta ne runkosarjat, joiden jälkeen ei pudotuspeleihin ole menty. Esimerkiksi Nathan MacKinnonin pistekeskiarvo runkosarjassa on 0,94 ja pudotuspeleissä 1,32. Ero on melkoinen. Mutta kun otetaan pois ne kolme heikkoa kautta, jolloin Avalanche ei pudotuspeleissä pelannut, on muilta kausilta MacKinnonin pistekeskiarvo runkosarjassa 1,15. Edelleen huonompi kuin pudotuspeleissä, mutta ero kuitenkin pienempi. Jos joukkue pelaa huonosti runkosarjassa, ei tule pisteitä ja ei tule pudotuspelejä. Jos pelaa hyvin, voi tulla paljon pisteitä ja pudotuspelipaikka. Näkyy MacKinnonin tilastoissa vahvasti.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Jos pystyy tekemään edes saman pistekeskiarvon pudotuspeleissä mitä runkosarjassa, on se aina parempi suoritus. Koska pudotuspeleissä kohdataan parempia joukkueita ja pelataan puolustavammin, on ne selvästi arvokkaampia ja vaikeampia pisteitä tehdä.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Tyler Johnsonin voisi mainita täällä. Playoffeissa tehnyt pisteitä 0,72 per peli. Runkosarjassa 0,63 per peli. Historian saatosta löytyy sitten kaikkien suosikki Claude Lemieux joka teki pudostupeleissä kevyet 0,68 pistettä per peli ja nappasi mukaansa myös Conn Smythen kertaalleen.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Voiko hyväksi playoff-pelaajaksi myös kasvaa? Esimerkiksi David Perron oli tänäkin vuotena jäätävän hyvä playoffeissa, mutta noi uran ensimmäiset vuodet eivät olleet samaa tasoa:

Viimeiset kaksi kevättä 35 peliä; 11+14=25 (0.71 ppg)
Aiemmat kaudet 57 peliä; 4+19=23 (0.40 ppg)

Toki aina vaikuttaa rooli ja ylivoima-aika jne, mutta silti mielestäni Perronista on kasvanut hyvä playoff-pelaaja.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Voiko hyväksi playoff-pelaajaksi myös kasvaa? Esimerkiksi David Perron oli tänäkin vuotena jäätävän hyvä playoffeissa, mutta noi uran ensimmäiset vuodet eivät olleet samaa tasoa:

Viimeiset kaksi kevättä 35 peliä; 11+14=25 (0.71 ppg)
Aiemmat kaudet 57 peliä; 4+19=23 (0.40 ppg)

Toki aina vaikuttaa rooli ja ylivoima-aika jne, mutta silti mielestäni Perronista on kasvanut hyvä playoff-pelaaja.
Väitän että voi. Esimerkiksi Datsyuk keräsi ensimmäisen neljän playoffien aikana vain 3+9 tehot 42 otteluun. Sen jälkeen 115 otteluun teki 101 pistettä.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Edelleen sanoisin että voittotilasto on selkeästi paras tapa mitata hyvää pudotuspeli maalivahtia. Jos torjuntaprosenteilla halutaan mitata, niin silloin mittaus pitää tapahtua kahden vastakkaisen maalivahdin kohtaamisella.

No tässä ketjussa minä olen mielestäni väittänyt että maalivahtien paremmuutta voidaan pudotuspeleissä mitata voittotilastoilla, vasta-argumentti on ollut että torjuntaprosentti on paras mittari. En ole ollut aukoton, vaan olen tullut vastaan ja perustellut että ainoastaan joukkueiden, joiden maalivahdit pelaavat vastakkain niin näiden keskinäisten pelien torjuntaprosenttien vertailu on mielekästä.
Johtuen juuri siitä että toisen valmennuksen alaisuudessa mennään puolustuksen kautta ja ottelut pysyvät vähämaalisempina, kuin hyökkäysorjentoituneemman valmentajan alaisuudessa. Runkosarjassa pelataan "tasaisemmin kaikkia vastaan", niin on myös perusteltua jakaa runkosarjan tilastojen pohjalta mm. Vezina.

Tuossa esimerkissäsi Kalle voittaa ja pelaa korkeammalla torjuntaprosentilla. Sitten kun näitä pelejä kertyy 7, 25 tai 75 voidaan todeta että Kalle todellakin on jokaisella mittarilla Raimoa parempi. Toki Raimo-fanit voi jossitella game savereilla, mutta Kalle näistä muistetaan voittajana.

Muutama juttu.

Ensimmäiseksi asia johon aiemmin viittasin eli SV%. Toimii heti vertailussa kun maalivahdeille tarjotaan identtiset paikat torjua. Muuten mallia "ihan kiva mutta eipä tästä nyt ihan kamalasti irti saa". Toki voidaan käyttää joukkueen sisäisessä vertailussa oletusarvolla, että joukkue pelaa suht samoin molempia vastustajia vastaan.

Sitten edistyneet. Valitettavasti perustuvat laukaisukarttoihin jotka usein ovat melko huttua. Viime kaudella tein aikani kuluksi parissa Hakametsän pelissä itse kartat ja vertasin Liigan sivuilta löytyviin. Ei mennyt Liigalla hyvin. Sama ongelma on ollut myös NHL:n puolella.


Kohdistus on toki kehittynyt ja tämän vuoksi edes jotenkin luotettavaa dataa saadaan vasta muutaman vuoden ajalta.

Järkevä prosessi ajattelussa lähti joskus tästä:


Tässäkin oli vielä haasteensa joten vaiheessa kaksi löytyy sitten paljon lisää muuttujaa:


Pisimmälle tämän siis vie CSA jossa tilastot perustuu katsottuihin peleihin ja esimerkiksi ohi menevän laukauksen torjumista ei lasketa prosentteihin (kuten NHL tekee).

Täältä vähän lisää:


Ja sitten kannattaa kuunnella Valiquetten haastattelua InGoalin podcastissa


Ja ne voitot. Siellä on kentällä muutama muukin kuin maalivahti. Ja hyvän joukkueen takana tuppaa tulemaan enemmän voittoja kuin huonon
 

Kyle

Jäsen
Muutama juttu.

Ensimmäiseksi asia johon aiemmin viittasin eli SV%. Toimii heti vertailussa kun maalivahdeille tarjotaan identtiset paikat torjua. Muuten mallia "ihan kiva mutta eipä tästä nyt ihan kamalasti irti saa". Toki voidaan käyttää joukkueen sisäisessä vertailussa oletusarvolla, että joukkue pelaa suht samoin molempia vastustajia vastaan.

...

Ja ne voitot. Siellä on kentällä muutama muukin kuin maalivahti. Ja hyvän joukkueen takana tuppaa tulemaan enemmän voittoja kuin huonon

Ensimmäisestä kappaleesta olen samaa mieltä ja siihen olen tässä ketjussa viitannut monta kertaa. Alunperinhän minä olen sanonut ketjun alkupuoliskolla että torjuntaprosentejen vertailu on epäreilua, kun homma lähti laukalle ja SV% lyötiin ainoana argumenttina miksi "kaikki" muut ovat Fleurya parempia maalivahteja.

Toisesta kappaleesta ei voi olla myöskään erimieltä, mutta itse pidän lähtökohtana että jokainen joukkue runkosarjan sijoilta 1-16 on potenttiaalinen mestari. Siinä taitaa olla myös haarukka miltä sijoilta viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut mestari. Karkeasti voisi sanoa että markinaalit ovat kuitenkin pudotuspeleissä pienet. Onko sitten väärin sanoa että pudotuspeleissä yleisesti kohtaa kaksi tasavahvaa joukkuetta? Ainakin mitä vähemmän joukkueita on jäljellä, sitä enemmän joukkueiden tasoerot kaventuvat.

Ja mutulla sanoisin että ottelusarjan voittaneella maalivahdilla on keskimäärin hävinnyttä maalivahtia paremmat tilastot, ainakin voittopeleissä. Mikä puolestaan tarkoittaa sitä että eikö perinteisellä torjuntaprosentilla voida keskimäärin heittää vesilintua, koska voittotilasto kuvaa myös kumpi maalivahti on todennäköisesti onnistunut paremmin kun sieltä ottaa ne ohi pelit pois?
Viimme kaudella finaaleissa Raskin ja Binningtonin välillä, molemmat raapivat voittoja siten että torjuntaprosentti oli parhaimmillaan +96% ja vastaavasti hävisivät otteluita 80- tai alle torjuntaprosentilla. Molempien torjuntaprosentit olivat 91.9 % ja Binningtonin voitto-otteluiden (4 voittoa) torjuntaprosentit olivat 95.2 % ja Raskin 94% (3 voittoa). Voitot 4-3. En tiedä muista mutta mielestäni voittotilastot kuvaavat loppujen lopuksi suht hyvin sarjankulkua ja maalivahtien onnistumista, myönnettäköön että nekään ei ole täysin aukottomia, koska molemmat voittivat myös kerran huonommalla torjuntaprosentilla.

Selailin noita linkkejä ja ymmärtääkseni tuo maalivahtien paremmuuden perkaaminen noin tarkalla datalla, on työlästä hommaa ja siitä ei taida olla edes hirveän kattavasti saativilla. Toisekseen ne pohjautuvat runkosarjaan ja tässä tapauksessa keskustelussa oli maalivahtien otteet pudotuspeleissä. Toki kuitenkin mielenkiintoista luettavaa ja vahvistaa omaa käsitystäni entisestään perinteisen torjuntaprosentin epäluotettavuudesta.
On siellä näköjään Fleury kuitenkin sijoitettu neljänneksi pelaajayhdistyksen äänestyksessä, olisi mielenkiintoista jos sama äänestys tehtäisiin pudotuspelimaalivahdeita...

Mutta kerros @obi-wan omat näkemyksesi kevään maalivahdeista?


EDIT: Enkä nyt halua sanoa että voittotilasto olisi absoluuttinen totuus, mutta yksi konkreettinen ja itse ainakin annan pitkässä juoksussa arvoa voittavalle maalivahdille.
 
Viimeksi muokattu:

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina
^ Ja tuon Szembergin alkuperäisen twiitin alla on hauska huomio siitä, että 10 NHLn parhaiten palkattua pelaajaa on jo ulkona - ei kannata inevestoida liikaa pelaajiin vaan hankkia "riittävän hyviä pelaajia" :D
 

laamis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville Predators
Ensimmäisestä kappaleesta olen samaa mieltä ja siihen olen tässä ketjussa viitannut monta kertaa. Alunperinhän minä olen sanonut ketjun alkupuoliskolla että torjuntaprosentejen vertailu on epäreilua, kun homma lähti laukalle ja SV% lyötiin ainoana argumenttina miksi "kaikki" muut ovat Fleurya parempia maalivahteja.

Toisesta kappaleesta ei voi olla myöskään erimieltä, mutta itse pidän lähtökohtana että jokainen joukkue runkosarjan sijoilta 1-16 on potenttiaalinen mestari. Siinä taitaa olla myös haarukka miltä sijoilta viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut mestari. Karkeasti voisi sanoa että markinaalit ovat kuitenkin pudotuspeleissä pienet. Onko sitten väärin sanoa että pudotuspeleissä yleisesti kohtaa kaksi tasavahvaa joukkuetta? Ainakin mitä vähemmän joukkueita on jäljellä, sitä enemmän joukkueiden tasoerot kaventuvat.

Ja mutulla sanoisin että ottelusarjan voittaneella maalivahdilla on keskimäärin hävinnyttä maalivahtia paremmat tilastot, ainakin voittopeleissä. Mikä puolestaan tarkoittaa sitä että eikö perinteisellä torjuntaprosentilla voida keskimäärin heittää vesilintua, koska voittotilasto kuvaa myös kumpi maalivahti on todennäköisesti onnistunut paremmin kun sieltä ottaa ne ohi pelit pois?
Viimme kaudella finaaleissa Raskin ja Binningtonin välillä, molemmat raapivat voittoja siten että torjuntaprosentti oli parhaimmillaan +96% ja vastaavasti hävisivät otteluita 80- tai alle torjuntaprosentilla. Molempien torjuntaprosentit olivat 91.9 % ja Binningtonin voitto-otteluiden (4 voittoa) torjuntaprosentit olivat 95.2 % ja Raskin 94% (3 voittoa). Voitot 4-3. En tiedä muista mutta mielestäni voittotilastot kuvaavat loppujen lopuksi suht hyvin sarjankulkua ja maalivahtien onnistumista, myönnettäköön että nekään ei ole täysin aukottomia, koska molemmat voittivat myös kerran huonommalla torjuntaprosentilla.

Selailin noita linkkejä ja ymmärtääkseni tuo maalivahtien paremmuuden perkaaminen noin tarkalla datalla, on työlästä hommaa ja siitä ei taida olla edes hirveän kattavasti saativilla. Toisekseen ne pohjautuvat runkosarjaan ja tässä tapauksessa keskustelussa oli maalivahtien otteet pudotuspeleissä. Toki kuitenkin mielenkiintoista luettavaa ja vahvistaa omaa käsitystäni entisestään perinteisen torjuntaprosentin epäluotettavuudesta.
On siellä näköjään Fleury kuitenkin sijoitettu neljänneksi pelaajayhdistyksen äänestyksessä, olisi mielenkiintoista jos sama äänestys tehtäisiin pudotuspelimaalivahdeita...

Mutta kerros @obi-wan omat näkemyksesi kevään maalivahdeista?


EDIT: Enkä nyt halua sanoa että voittotilasto olisi absoluuttinen totuus, mutta yksi konkreettinen ja itse ainakin annan pitkässä juoksussa arvoa voittavalle maalivahdille.

Voittotilastot ja torjuntaprosentit on omasta mielestä suuntaa-antavia mutta siihen ne sitten jääkin.
Huonona esimerkkinä esim minä, kenttäpelaajana, olen saanut jonkun 75% voittoprosentin, ei siis harjoituksen harjoitusta pohjalla.
Tietysti maailman absoluuttinen huippu vs mutadivari on eri asia mutta onhan se nyt vähän hassua että joukkue pärjää tilastollisesti paremmin kun on kenttäpelaaja maalissa vs oikea veska.

Edit: Unohdin mainita että torjuntaprosentti sen sijaan on aivan luokaton, liikutaan jossain 50-60% paikkeilla (arvio)

Edit 2: Jostain syystä jäi pois koko tilitys noista tilastoista elikkäs tässä pientä. Torjuntaprosentin ongelmana on omasta mielestä se, että se ei huomioi tilanteiden laatua. Toisaalta myös eri maalivahdit tuntuvat pelaavan erilaisissa otteluissa paremmin/huonommin (esim. jotkut lähes haluavat saada sen 50+ vetoa jotta pääsevät aivan parhaimilleen).
Voitoissa tietysti ongelmana on huono joukkue vs hyvä joukkue, ei maalivahti yksin voi voittaa pelejä (poislukien jos onnistuu olemaan päästämättä yhtään mitään) joten voittotilasto on siltä kantilta enemmänkin joukkuetilasto.
Näitä yhdistelemällä voitaisiin päästä johonkin suht järkevään lopputulokseen, voisi ottaa sen GAA:n samalla mukaan. Näiden tilastojen saaminen on ainakin helppoa ja voi jonkinlaista johtopäätöstäkin vetää.
 
Viimeksi muokattu:

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Mutta kerros @obi-wan omat näkemyksesi kevään maalivahdeista?

En oikein osaa laittaa tuota termiä maalivahdeille. Miten ykkösveska tai A / B-parin A hyppäisi jotenkin isommin esille? Sitten on kausikohtaisia piikkejä mutta näillä "vahvoilla playoff-maalaivahdeillakin" niitä on molempiin suuntiin. Esimerkkeinä Fleury tai Quick joilla tosiaan on ne huikeat keväät mutta sitten löytyy myös niitä joista ei jäänyt mieluista muisteltavaa.

Ja maalivahtihan on osa systeemiä. 2014 Kings - Shark sarjassa, kolmessa ensimmäisessä pelissä Sharks sai Quickin näyttämään todella heikolta. Paljon tähän vaikutti se, että joukkue edessä päästi Sharksin iskemään Quickin järjettömään haluun haastaa hyökkääjää, pakotti pitkiin liukuihin ja naputteli kiekkoa tyhjiin. Systeemi muuttui, neljä seuraavaa peliä Kings vei ja Quick näytti taas itseltään. Ei siinä maalivahti muuttanut peliään, joukkue edessä muutti.

Kun nyt kerran maalivahdeista ja tilastoista puhutaan. Tuossa on sitten ketjussa ainakin yksi vasta-argumentti Jessopille. Itsellä ei ole minkäänlaista harrastuneisuutta arvioida maalivahteja, enkä ole tuohon tilastopuoleenkaan perehtynyt.




1. Carey Price Canadiens $10,500,000
2. Sergei Bobrovsky Panthers $10,000,000
3. Henrik Lundqvist Rangers $8,500,000
4. Marc-André Fleury Vegas Golden Knights $7,000,000
5. Tuukka Rask Bruins $7,000,000
6. John Gibson Ducks $6,400,000
7. Connor Hellebuyck Jets $6,000,000
8. Braden Holtby Capitals $6,100,000
9. Corey Crawford Blackhawks $6,000,000
10. Cory Schneider Devils $6,000,000
11. Jonathan Quick Kings $5,800,000
12. Martin Jones Sharks $5,750,000
14. Frederik Andersen Maple Leafs $5,000,000
15. Robin Lehner Vegas Golden Knights $5,000,000
16. Semyon Varlamov Islanders $5,000,000
17. Pekka Rinne Predators $5,000,000
18. Ben Bishop Stars $4,916,666
19. Craig Anderson Senators $4,750,000
20. Mikko Koskinen Oilers $4,500,000
21. Jordan Binnington Blues $4,400,000
22. Jake Allen Blues $4,350,000
23. Devan Dubnyk Wild $4,333,333
24. Antti Raanta Coyotes $4,250,000
25. Jimmy Howard Red Wings $4,000,000
26. Matt Murray Penguins $3,750,000
27. Jacob Markström Canucks $3,666,667
28. Andrei Vasilevskiy Lightning $3,500,000
29. James Reimer Hurricanes $3,400,000
30. Thomas Greiss Islanders $3,333,333

Tuossa top 30 caphitillä (-Luongo, näkyy listoilla koska holdit).

Jos lähdetään ison rahan miehiä miettimään niin Price ja Bobrovsky olivat joukkueensa tärkeimmät pelaajat, Lundqvist ei pystynyt ihmeisiin mutta Rangers ei olisi jatkoon mennyt muutenkaan. Crawford oli hyvä, Andersen oli riittävän hyvä mutta joskus se ei riitä, Toronton olisi pitänyt mennä jatkoon. Jne.

Helmeksi tuosta listasta kannattaa ottaa Lehner joka on Vegasille miljoonan mies. Loput sitten Torontolla ja Chicagolla.

Toki olen sitä mieltä se, että veskareiden palkka + sopparin pituus on monelsti järjetön. Jo pelkästään sen vuoksi, että yksi loukkaantuminen saattaa lopettaa helposti koko uran.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
^ Ja tuon Szembergin alkuperäisen twiitin alla on hauska huomio siitä, että 10 NHLn parhaiten palkattua pelaajaa on jo ulkona - ei kannata inevestoida liikaa pelaajiin vaan hankkia "riittävän hyviä pelaajia" :D

Moneyball? No ei kai silläkään mitään voitettu baseballin puolella ja toisaalta rahallisesti(kin) arvokkaat pelaajat on niitä kannuja nostelleet eikä ilman heitä olisi nosteltu yhtään mitään.

 

Kuppi

Jäsen
Kyllähän Jessop on oikeilla jäljillä. Joka vuosi on ykkösveskareiksi hankittuja jotka eivät playoffseissa pelaa sitä roolia. On erittäin harvinaista että ykkössentteriksi tai puolustajaksi hankittu pelaisi playoffseissa kolmosessa tai ei ollenkaan.

Väittäisin että maailmassa aika harva osaa puolessa kaudessa erottamaan erittäin hyvän maalivahdin hyvästä. Hyökkääjästä tavallinen fanikin pystyy samaan suht luotettavasti. Ben Scrivensillä oli muutama vuosi sitten The Players' Tribunessa hyvä kirjoitus maalivahdeista. Häntä ärsytti esimerkiksi joidenkin haamupelastuksien hehkuttamista highlighteissa. Ne kun välillä syntyvät huonosta pelaamisesta ja parempi maalivahti ottaa hyvällä luistelulla ja pelinluvulla samasta tilanteesta helpon perustorjunnan. Harvoin näihin palstalla myöskään reagoida vaan analyysit ovat yleensä tyyliin: maali 2% kolosta = imuri/pää ei kestä.

Ostan kyllä Scrivensin argumentit ja uskon lisäksi että samoin kuten muilla pelaajilla pelinluvulla on maalivahdeillakin iso merkitys. En kyllä itse pysty lainkaan arvioimaan maalivahtien hyvyyttä. Siinä missä pystyn kyllä hyvän avaussyötön arvostamaan niin maalivahtien hyvin tekemät asiat menee jatkuvasti ohi.
 

Noppa10

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Kyllähän Jessop on oikeilla jäljillä. Joka vuosi on ykkösveskareiksi hankittuja jotka eivät playoffseissa pelaa sitä roolia. On erittäin harvinaista että ykkössentteriksi tai puolustajaksi hankittu pelaisi playoffseissa kolmosessa tai ei ollenkaan.

No jaa. Harvemmin sitä joukkue oikeasti hankkii ykkössentterikseen sitä petrmrazek-tasoista hyökkääjää. Maalivahtien kanssahan se on aina melkoista lottoa, tästä lienee hyvänä esimerkkinä muuan Jordan Binnington. Aika moni joukkue ottaa tietoisen riskin sen maalivahdin kanssa, kun siinä ne oddsit osua kohdilleen on hiukan paremmat kuin ykkössentterin tai ykköspakin kanssa.

Vai luuletko, että vaikkapa Edmonton Oilers hankkisi oikeasti Justin Hollin tai Calvin de Haanin tosissaan ykköspakikseen ja lähtisi tavoittelemaan kannua? Tai Arizonahan kaipaa kipeästi sitä ykkössentteriä, Torontosta irtoaisi Alex Kerfoot halvalla. Sille on syynsä, miksi tuo mainitsemasi harvinaisuus on harvinaisuus.
 

Kuppi

Jäsen
No jaa. Harvemmin sitä joukkue oikeasti hankkii ykkössentterikseen sitä petrmrazek-tasoista hyökkääjää. Maalivahtien kanssahan se on aina melkoista lottoa, tästä lienee hyvänä esimerkkinä muuan Jordan Binnington. Aika moni joukkue ottaa tietoisen riskin sen maalivahdin kanssa, kun siinä ne oddsit osua kohdilleen on hiukan paremmat kuin ykkössentterin tai ykköspakin kanssa.

Vai luuletko, että vaikkapa Edmonton Oilers hankkisi oikeasti Justin Hollin tai Calvin de Haanin tosissaan ykköspakikseen ja lähtisi tavoittelemaan kannua? Tai Arizonahan kaipaa kipeästi sitä ykkössentteriä, Torontosta irtoaisi Alex Kerfoot halvalla. Sille on syynsä, miksi tuo mainitsemasi harvinaisuus on harvinaisuus.
Jep, vertailu ontuu näissä tapauksissa, mikä tosin myös vahvistaa Jessopin sanoman. Väitän silti että vaikka mennään suoraan palkan mukaan niin on tavallisempaa että 5M+ maalivahti pelaa huomattavasti oletettua vähemmän kuin että vastaavalla palkalla pelaava pelaaja joutuisi niin tekemään.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Mikko Rantanen selkeästi kevään miehiä kanssa. Avalanche uhkasi jäädä jo 3-0 tappiolle sarjassaan, mutta Rantasen maali ja syöttö kolmannessa erässä oli osaltaan kääntämässä peliä Coloradon suuntaan. Ei ollut myöskään mikään pehmeä europeluri, vaan kovuutta löytyi poikittaisen mailan muodossa kuin olisi ollut joku kunnon "Canadian kid" asialla. Heiskanen pokkarilla kumoon, tuomari jättää vislaamatta, ja näin Rantanen on ratkaissut ottelun ja kukaties kääntänyt ottelusarjan suunnan.
 

Toby Dammit

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils
Jos menneiden vuosien kevään parhaat kiinnostavat ja jos sattuu löytymään The Athleticin tunnukset, suosittelen Sean McIndoen artikkelia playoff-pelaajien hall of famesta pelaajille, joita ei koskaan ole valittu hall of fameen. Paljastettakoon tässä, että ykkösketjussa pelaavat Barry Pederson (34 pudotuspeliä ja 52 pistettä), Kevin Stevens (mm. kaksien peräkkäisten pudotuspelien aikana yhteensä 30 maalia) ja Reggie Leach (pitää edelleen pudotuspelien maaliennätystä hallussaan 19 maalilla). Myös Claude Lemieux on mainittu.

 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Olli Määttä näyttää johtavan pudotuspelien plusmiinustilastoa viimeisen 6 vuoden ajalta.

+26 ja aika selvällä erolla seuraaviin.


Kumman paljon haukkuja saa tulokseen nähden.
 

Ralph

Jäsen
Koodi:
GP  Pelaaja
37  Sidney Crosby
37  Alexander Ovechkin
40  Evgeni Malkin
46  Patrick Kane
46  Claude Giroux

MacKinnonin tahti on viemässä hänet Malkinin ja Kanen/Girouxin väliin eli kovaa jälkeä on tehnyt.
Ei mennyt MacKinnon Malkinin ja Kanen väliin vaan jaetulle kärkipaikalle Crosbyn ja Ovechkinin kanssa. MacKinnonille siis 50 pistettä kasaan 37 ottelussa.
 

Bosco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh
Ei mennyt MacKinnon Malkinin ja Kanen väliin vaan jaetulle kärkipaikalle Crosbyn ja Ovechkinin kanssa. MacKinnonille siis 50 pistettä kasaan 37 ottelussa.

Jep, sen viestin jälkeiseen kahteen peliin 7 pistettä ja tahti nousi kummasti. Sitten riittikin 'vain' viisi pistettä seuraaviin kolmeen peliin jotta nousi Crosbyn ja Ovechkinin rinnalle. Lähellähän oli ettei olisi aiemmassa pelissä ohittanutkin heitä, kun taisi olla kentällä yli minuutin ajan Dallasin pelatessa ilman maalivahtia mutta ei saanut luotua maalia tyhjään verkkoon silloin. Kova on ollut MacKinnonin vire kuitenkin, mutta ei taida yhden miehen uroteot taaskaan riittää jatkopaikkaan.

MacKinnon meni muuten samalla kaikkien aikojen listalla sopivasti managerinsa Joe Sakicin edelle tässä. Muutoinkin siellä pääsi hyvään seuraan:

Koodi:
Nopeiten 50 pistettä täyteen playoffeissa:

1. Wayne Gretzky             23  (17.04.1983)
2. Barry Pederson            28
3. Mario Lemieux             29
4. Jari Kurri                34
5. Jean Beliveau             35* (30.03.1957)
5. Peter Stastny             35
7. Ken Linseman              36
8. Sidney Crosby             37
8. Alexander Ovechkin        37
8. Nathan MacKinnon          37
11. Joe Sakic                38
12. Bobby Orr                39                                      Puolustaja
12. Mike Bossy               39
12. Steve Payne              39
12. Eric Lindros             39
16. Maurice Richard          40* (02.04.1949)
16. Elmer Lach               40* (03.04.1951)
16. Bernie Federko           40
16. Dale Hawerchuk           40
16. Mark Recchi              40
16. Evgeni Malkin            40

HHOF-pelaajia ja sitten muutama turisti (Pederson, Linseman ja Payne).
 

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina
^ Pederson nyt ei varsinaisesti ollut mikään turisti, vaan hienosti alkanut ura hyytyi muutamassa kaudessa loukkaantumisiin. Taisi rikkoa olkapäänsä tms.
 

Bosco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh
Toki näin, se nyt oli vaan heitto kun muutoin järjestäen HHOF-pelaajia lista täynnä. Pederson oli tosiaan erittäin lahjakas pelaaja jonka ura alkoi upeasti mutta sitten loukkaantumiset veivät uran sivuraiteille yhtä nopeasti. Näillä 'nopein xx'-listoilla sen vuoksi sitten aina erottuu sieltä vähän kuin erikoisuutena kun koko uran perspektiivissä ei ole ympärillään olevien pelimiesten veroinen. Pääsi kuitenkin ennen uran päätöstä nostelemaan Stanley Cupia ollen mukana Penguinsin vuoden 1991 mestarijoukkueessa. Silloinkin jäi playoffit kokonaan väliin loukkaantumisen johdosta mutta sai kuitenkin nimensä kannuun.

Ken 'Rotta' Linseman myös kaikkea muuta kuin turisti peliurallaan. Siinä yksi esimerkki erinomaisesta playoff-pelaajasta.

Steve Payne myös laatupelaaja. Lyhyt mutta hyvä ura. 17 maalia yhdelle playoff-keväälle ei ole ollenkaan huono suoritus.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös