Kevään lapset – ne oikeasti maailman parhaat?

[JJLehto]

Tällä hetkellä maailman parhaiden pelaajien joukkoon pääsee valtamedioissa ja keskustelufoorumeilla pääsääntöisesti 82 ottelun runkosarjan saavutusten perusteella. Tämä olisi mielestäni ihan ymmärrettävää, jos mestaruus jaettaisiin runkosarjan pisteiden perusteella. Mutta kun ei jaeta, ja usein sanotaankin että pudotuspelit ovat "tosipelejä" ja "niissä veri punnitaan". Ja viimekädessä olen siinä uskossa että kaikki joukkueet haluavat menestyä voittaakseen pudotuspelit, ei runkosarjan.

Jos pelaajalle annetaan titteliksi "maailman paras", tai "yksi maailman parhaista", olisi mielestäni suotavaa että he ovat sitä myös pudotuspeleissä ja johdattavat joukkonsa voittoihin. Siitäkin huolimatta että kyseessä on joukkuepeli. Toki, voittoja vaaditaan pudotuspeleihin pääsemiseksi, mutta jos maailman parhaiden joukkoon sinut luetaan, olkoon se nyt sitten vain lähtökohta/minimisuoritus, sillä nythän puhutaan niistä ihan muutamista yksilöistä ihan pinon absoluuttisella huipulla.

Tänäkin vuonna laulukuoroon ovat jo liittyneet mm McDavid, Draisaitl, Tavares, Marner, Matthews ja Panarin. Tuolla joukolla on runkosarjasta esittää uskomattomat statsit, pokaalit ja highlight-kamaa tuntitolkulla mutta pudotuspeleistä.... niin...

Mutta unohdetaan heidät ja keskitytään tässä ketjussa niihin kevään urhoihin, jotka nostavat tasoaan ja ovat parhaimmillaan silloin kun panokset ovat kovimmillaan eli juuri nyt. Minä en voi kuin olla ihailematta esim Columbuksen tai Arizonan pyyteetöntä taistelua (Korpi, Kuemper) tai MacKinnonin tai Bergeronin briljanttia peliä myös pudotuspeleissä. Jopa Olli Määttä on nyt keväällä ihan eri mies.

Eli jos arvioissa painotettaisiinkin huomattavan paljon enemmän pudotuspelisuorituksia ja saavutuksia ("voittamista"), niin ketkä mielestänne ansaitsisivat tittelin olla maailman parhaiden puolustajien, hyökkääjien ja maalivahtien joukossa?

 

[Ollakseni]

Tänäkin vuonna laulukuoroon ovat jo liittyneet mm McDavid,

Pudotuspelien maali ja pistepörssin tämän hetkinen kakkonen olisi tosiaan voinut tehdä enemmänkin pisteitä ja torjua siinä sivussa tehokkaammin. Eihän tuo 2.25 pistettä per peli riitä kun oma maalivahti päästää kolme per peli.

 

[Virveliä kainaloon]

Onko Justin Williams first-ballot Hall-of-Famer?

 

[JJLehto]

Pudotuspelien maali ja pistepörssin tämän hetkinen kakkonen olisi tosiaan voinut tehdä enemmänkin pisteitä ja torjua siinä sivussa tehokkaammin. Eihän tuo 2.25 pistettä per peli riitä kun oma maalivahti päästää kolme per peli.

Niin olisi, ihan oikeasti. Sillä jos katselee sen mitä se mies omassa päässä tekee niin kompensoinnin pitäisi olla isompi. Etenkin jos kyseessä on THE maailman paras. Lähdemateriaali vaikka viimeisimmän Chicagon sarjan maalit molempiin päihin. Mutta koska fanipoikajuttuja on foorumit pullollaan niin jatkoa vaikka niissä sitten

 

[JJLehto]

Onko Justin Williams first-ballot Hall-of-Famer?

Älyttömän hyvä nosto, minun silmissä on, mutta riittääkö runkosarjanäytöt

 

[Virveliä kainaloon]

Älyttömän hyvä nosto, minun silmissä on, mutta riittääkö runkosarjanäytöt

Is Justin Williams a certified hall of famer?

Yes or no?

hfboards.mandatory.com

Mr. Game Sevenin tilastot ei kyllä riitä mitenkään. Palkintokaappi on siinä kinthaalla, muttei kyllä riitä, kun löytyy kolme cupia, Conn Smythe ja kaksi MM-kultaa. Runkosarjapisteet ei oikein riitä, vaikka löytyy Hallista Guy Carbonneaukin. Pudotuspelit on kokonaisuutena menneet samalla pisteka.lla kuin runkosarja. Seiskapeleissä onkin sitten koko liigan historian ykkönen maaleissa ja pisteissä.

No, puoliläpällä heitin alun alkaen. Ihan heti ei ole Williamsilla mitään asiaa Halliin.

 

[JJLehto]

Mr. Game Sevenin tilastot ei kyllä riitä mitenkään. Palkintokaappi on siinä kinthaalla, muttei kyllä riitä, kun löytyy kolme cupia, Conn Smythe ja kaksi MM-kultaa. Runkosarjapisteet ei oikein riitä, vaikka löytyy Hallista Guy Carbonneaukin. Pudotuspelit on kokonaisuutena menneet samalla pisteka.lla kuin runkosarja. Seiskapeleissä onkin sitten koko liigan historian ykkönen maaleissa ja pisteissä.

Juurikin tämän takia tää oli älyttömän hyvä nosto. Kun puhutaan voittamisesta ja tiukoissa paikoissa pelaamisesta, niin tässä hän on. Mutta yleisessä keskustelussa ja arvostuksessa voittaminen ei minusta saa riitävää arvoa, voisi sanoa että se on jopa merkityksetöntä. Ja näitä voittaja-kavereita olisi kiva tässä muistella ja ihastella...

Harmi sinänsä jos ei HoF pääse. Itse kun en ymmärrä miksi pitäisi olla 1000 paunaa ja 500 häkkiä (kenties ilman pokaaleja), kyseessä on kuitenkin viime aikojen yhdestä suurimmista voittajatyypeistä.

 

[Oles]

Jääkiekko on joukkuepeli. Joukkueessa saattaa olla paras pelaaja, mutta se ei tee siitä välttämättä parasta joukkuetta. Edmonton on hyvä esimerkki tästä, kun siellä on kaksi aivan huippupelaajaa, joista molemmat kantoivat kortensa kekoon, mutta muu joukkue oli mitä oli. Vaikea laittaa McDavidin ja Draisaitlin niskaan joukkueen epäonnistumista kokonaan. Toronton pelejä en katsonut, joten en heidän staroistaan osaa sanoa mitään. Panarin sen sijaan ei ollut kovin hyvä ja hänestä olisi ehdottomasti pitänyt saada enemmän irti tänä vuonna. En sitten tiedä tekeekö yksi huono playoff kevät/kesä pelaajasta huonoa pudotuspelipelaajaa.

Olen viimeaikoina miettinyt, kun olen katsonut noita Stanley Cup -mestareiden kokoonpanoja, että vaikuttaa siltä että on parempi jos ykkössentteri on enemmän kahdensuunnan sentteri kuin hyökkäyspään superstara. O'Reilly, Bergeron, Toews, Kopitar, Crosby, Bäckström, tämmöisillä miehillä on voitettu mestaruus viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Tärkeää on pisteiden teon ohessa estää vastustajan ykköstä tekemästä pisteitä. Tietenkin osalla mainitsemistani pelaajista on ykkösen veroinen kakkossentteri, kun Crosbyllä on Malkin ja Bäckströmillä on Kuznetsov, jota varmaan osa kutsuisi pudotuspelisuorituksensa perusteella ykkössentteriksi.

Toki ykkössentteri on vain yksi pelaaja joukkueesta ja sanoisin, että noissa viime vuosikymmenen mestareissa oli paljon muitakin hyviä pelaajia tärkeissä rooleissa, jollaisia ei löydy tänä vuonna tippuneista joukkueista. Ykköspakki esimerkiksi on hyvin merkityksellinen ja helposti huomattava. Letang, Keith, Doughty jne. vastaavia ei löydy tämän vuoden Toronton, NY Rangersin tai Edmontonin joukkueista. Nämäkin ovat taas semmoisia kavereita, joilta voi odottaa pisteiden lisäksi puolustuspäänosaamista.

En tiedä menikö tämä vähän aiheen ohi. Tuntuu vaan siltä, että joidenkin johtavien pelaajien päälle on helppo kaataa syyt niskoille, jos ei tule menestystä pudotuspeleissä ja sitten leimataan huonoiksi pudotuspelipelaajiksi. McDavid jatkoi siitä mihin jäi runkosarjassa ja semmoisella tasolla, mihin muilla ei ole edes mahdollisuutta. Pitäisikö vielä löytyä kovempi taso? Sillä tasolla varmaan McDavillä on jotain telekineettisiä voimia ja kyky teleportata.

Matthewskin teki voittomaalit molemmissa Toronton voittamissa peleissä, joista toinen tuli jatkoerässä. Yli piste per peli -tehot viidessä ottelussa. Kahdessa pelissä Toronto jäi maaleitta ja kun katsoo pisteiden tekijöitä, niin Toronton starat suoriutuivat hyvin, mutta eivät saaneet tarpeeksi tukea muilta ketjuilta. En katsonut pelejä niin en sitten tiedä oliko Matthews aina kentällä kun omissa soi, mutta tehoja ainakin syntyi hyvin.

Maalimäärät taitavat pudotuspeleissä laskea, koska puolustaminen tiivistyy ja muutenkin jatkossa olevat joukkueet ovat hyviä, joten samanlaiseen hyökkäystehoilla dominointiin ei ole edes mahdollisuutta kuin runkosarjassa. Ehkä sen takia kahdensuunnan sentterit ovat niin tärkeitä menestyksen kannalta, koska tehojen lisäksi täytyy löytyä muutakin annettavaa joukkueelle tai sitten joukkueesta pitää löytyä puolustusosaamista ykkössentterin takaa. Vuoden 2007 Anaheim on tästä hyvä esimerkki, koska kärkisentterit Getzlaf ja McDonald eivät olleet kahdensunnan pelaajia, mutta joukkueesta löytyi kolmosketjusta Niedermayer, Moen ja Påhlsson, jotka nollasivat vastustajan kärkipelaajat ja tekivät pisteitä.

Toivottavasti joku saa ajatuksistani kiinni. Vähän huonosti nukuttu yö takana niin tämä viesti oli aikamoista tajunnanvirtaa. Pointti on kai siinä, että jääkiekko on joukkuelaji ja menestymiseen tarvitaan monenlaisia yksilöitä. Sanonta "hyvä hyökkäys voittaa runkosarjan ja hyvä puolustus voittaa mestaruuden" pitää hyvin paikkansa.

 

[Kyle]

Ainakin maalivahtien osalta kuulee joka kevät sanonnan, että pudotuspeleissä ei muilla tilastoilla kuin voitetuilla otteluilla ole väliä. Toki ehkä epäreilu väite juuri korpisaloja yms kohtaan, jotka antavat joka ilta joukkueelle mahdollisuuden voittoon, mutta voitettuja ottelusarjoja ei silti välttämättä kerry. Marc-Andre Fleuryn otteet koko 2000-luvulta ovat sen verran vakuutavat , että hän olisi valintani jos tällä hetkellä saisi valita kaikista maailman pelaajista vahdin jolla lähtisi pudotuspeleihin. Aina löytyy joneseita ja andersoneita joilla voi huoletta pelata runkosarjan läpi, mutta pudotuspeleissä valintani olisi Fleury.

Hyökkääjistä toki McDavid on uuden sukupolven pelaajista kiistaton, vaikka vielä kirkkain pysti uupuukin. Kuitenkin itselle tärkeimpiä ovat vielä Crosby, Bergeron, Toews ja Kopitar. Toki Kopitar on ollut muutaman vuoden laskusuhdanteessa, kuten koko Kings. Kuitenkin hienoja kahdensuunnan pelaajia, johtajia ja kapteeneita(pl. Bergeron) kaikki, jotka eivät turhaan napsineet jokainen vuorollaan Stanley Cupeja.

 

[Juteeni]

Ainakin maalivahtien osalta kuulee joka kevät sanonnan, että pudotuspeleissä ei muilla tilastoilla kuin voitetuilla otteluilla ole väliä. Toki ehkä epäreilu väite juuri korpisaloja yms kohtaan, jotka antavat joka ilta joukkueelle mahdollisuuden voittoon, mutta voitettuja ottelusarjoja ei silti välttämättä kerry. Marc-Andre Fleuryn otteet koko 2000-luvulta ovat sen verran vakuutavat , että hän olisi valintani jos tällä hetkellä saisi valita kaikista maailman pelaajista vahdin jolla lähtisi pudotuspeleihin. Aina löytyy joneseita ja andersoneita joilla voi huoletta pelata runkosarjan läpi, mutta pudotuspeleissä valintani olisi Fleury.

Fleuryllä on 14 pudotuspelikevättä vyöllään ja viidesti torjuntaprosentti on ollut yli 91. Muutenkin, kun Fleuryn otteita muistelee, niin aika surkeita esityksiä sieltä ainakin itselleni tulee ensiksi mieleen.

Craig Anderson viidesti pudotuspeleissä ja prosentit 93.3, 93.3, 91.8, 97.2 ja 92.2. Myös Martin Jonesilla aika möyreitä torjuntaprosentteja keväisin viime pudotuspelikevät pois lukien.

 

[agent082]

Ketäs näitä suomalaisia kenttäpelaajia on, jotka ovat keväällä parempia kuin runkosarjassa? Määttä jo mainittiin.

 

[Mängimies]

Ketäs näitä suomalaisia kenttäpelaajia on, jotka ovat keväällä parempia kuin runkosarjassa? Määttä jo mainittiin.

Juhamatti Aaltonen - kevvään mies.

 

[Bosco]

Fleury ei tänä vuonna edes ollut Vegasin valinta aloittavaksi maalivahdiksi ja muutoinkin tässä kolmelta edelliseltä vuodelta Fleuryn playoff-saldoa:

- 2017 konferenssifinaalien kolmannessa ottelussa neljä päästettyä maalia ensimmäiseen 10 minuuttiin ja sen jälkeen ei enää jäällä nähty Penguinsin mennessä mestaruuteen Murrayn johdolla.
- 2018 kolme kierrosta Conn Smythe-tahdissa ja sitten finaaleissa täysi romahdus Capitalsia vastaan (päästettyjen maalien keskiarvo 4.09 ja torjuntaprosentti .853%).
- 2019 suli 1-3 johdon ensimmäisellä kierroksella Sharksia vastaan, päästäen ratkaisevassa seiskapelissä viisi maalia taakseen.

Sitten ei tarvinne muistuttaa ketään että ennen kevättä 2017 Fleury oli yli puolen vuosikymmenen ajan täysi vitsi playoffeihin lähdettäessä Pittsburghin ulkopuolella. Ainostaan Penguins-kannattajilla oli luottoa hänen kykyihin, muualla Penguinsin maalivahtipelia ennen Murrayn mukaantuloa pidettiin joka kevät yhtenä joukkueen heikkoutena. Eikä ihan aiheetta, nähtiinhän Fleuryltä niitä sulamisia ihan liikaa playoffeissa, ehkä Penguins oli hieman voinut nauttia menestystä vuosien 2012-2015 välillä paremmalla maalivahtipelillä.

Fleuryn maine playoff-pelaajana sai 2017 ja 2018 esitysten jälkeen uuden elämän ja tuntuu että vuodet ennen sitä on monen toimesta jo unohdettu. Ei siinä, olihan Fleury 2017 keväällä erityisesti toisella kierroksella Capitalsia vastaan Penguinsin paras pelaaja ja tärkein yksittäinen syy siihen että Penguins selvisi tuosta sarjasta voittajana. Se oli parasta playoffeissa koskaan nähtyä Fleuryä, ainakin Penguinsin riveissä. Sen jälkeen seuraavalla kierroksella tosiaan kuitenkin nopeasti vaihto maalinsuulla ja Murray (Fleury aloitti playoffit tuolloin vain Murrayn loukkaantumisen johdosta) hoiteli homman loppuun saakka. Fleury ei loistoesityksistä huolimatta tuolloin, eikä Vegasin maalinsuulla seuraavana vuonna, riittänyt kuitenkaan päätyyn saakka.

Fleury on luotettava ja voittava runkosarjamaalivahti ja kykenee playoffeissa myös huippusuorituksiin, mutta playoffeissa taso heittelee edelleenkin ihan liikaa jotta häntä voisi pitää pelaajana joka nostaa tasoaan pelien kovetessa, voittavana playoff-maalivahtina.

 

[palle]

Ainakin maalivahtien osalta kuulee joka kevät sanonnan, että pudotuspeleissä ei muilla tilastoilla kuin voitetuilla otteluilla ole väliä. Toki ehkä epäreilu väite juuri korpisaloja yms kohtaan, jotka antavat joka ilta joukkueelle mahdollisuuden voittoon, mutta voitettuja ottelusarjoja ei silti välttämättä kerry. Marc-Andre Fleuryn otteet koko 2000-luvulta ovat sen verran vakuutavat , että hän olisi valintani jos tällä hetkellä saisi valita kaikista maailman pelaajista vahdin jolla lähtisi pudotuspeleihin. Aina löytyy joneseita ja andersoneita joilla voi huoletta pelata runkosarjan läpi, mutta pudotuspeleissä valintani olisi Fleury.

Hyökkääjistä toki McDavid on uuden sukupolven pelaajista kiistaton, vaikka vielä kirkkain pysti uupuukin. Kuitenkin itselle tärkeimpiä ovat vielä Crosby, Bergeron, Toews ja Kopitar. Toki Kopitar on ollut muutaman vuoden laskusuhdanteessa, kuten koko Kings. Kuitenkin hienoja kahdensuunnan pelaajia, johtajia ja kapteeneita(pl. Bergeron) kaikki, jotka eivät turhaan napsineet jokainen vuorollaan Stanley Cupeja.

Fleuryn myytti elää ja voi edelleen hyvin.

Yllä jo perusteltiin hyvin, miksi Fleury ei tulisi olla kenenkään valinta yhtään mihinkään. NHL:n ehkäpä kaikkien aikojen yliarvostetuin pelaaja. Surullisinta tulee olemaan se, että mies todennäköisesti valitaan Hall of Fameen.

 

[Isäntä]

Joo, tuskin ainakaan Penguins aikojen näytöillä kaikki Fleuryn kanssa lähtisivät liput liehuen kevään taistoihin. Kolmesta Cupistaankin hänen torjumikseen voinee laskea 1,5. Onhan sekin toki enemmän kuin vaikka Pricella, Lundqvistilla, Rinteellä tai Raskilla. Kevät -18 oli tietysti kuin sadusta, mutta siinä koko kaudessa nyt oli muutenkin kaikki elokuvan ainekset, paitsi että eivät voittaneet.

Steve Yzerman oli täydellinen luuseri ja runkosarjaskoraaja kevääseen 1997 asti. Tuo oli miehen 14. NHL-kausi. Nykyään muistetaan suurena voittajana ja liiderinä. Michael Jordanilla kesti seitsemän kautta voittaa NBA-mestaruus. Joo, hän on 6-0 finaaleissa. Paitsi tietysti ei päässyt edes finaaleihin seitsemänä kautena (yhdeksänä jos lasketaan Wizards comback). LeBron ei kuulemma ole hänen veroisensa voittaja, vaikka on päässyt finaaleihin yhdeksän kertaa voittaen niistä vain kolme. Finaaleissa kuitenkin yli puolilla kaikista NBA-kausistaan toisin kuin Jordan. Ja tämä siis lajissa, jossa yksilön merkitys lopputulokseen on moninkertainen jääkiekkoon verrattuna.

McDavidilla on viisi kautta takana, kahdesti playoffeissa. Ensimmäinen kerta oli miehen toisella kaudella ja päättyi toisen kierroksen seitsemänteen peliin. McDavid jäi tehopisteissa selvästi runkosarjatahdistaan. Osaltaan tästä menee kiitos tuomareille, jotka antoivat Ryan Keslerille vankilasäännöt käyttöön (tiukemmalla linjalla olisi lopputuloskin voinut olla toinen). Mutta olihan tuo kevät vielä McDavidille oppitunti playoff-kiekon erosta runkosarjaan.

Tänä kesänä kun Oilersin pelejä katseli, tuli lähinnä mietittyä, että kuinka paljon yhdeltä pelaajalta voi 20 pelaajan joukkuelajissa oikeasti vaatia. 4 peliä 5+4=9 +1. Joo, voisi joskus sijoittua paremmin omalla alueella, olla paremmin hereillä omanpään täytöissä, vaihtaa vastustajan sentterin toiselle puolelle keskialueella jne. Mutta ihan oikeasti, on siellä 19 muutakin pelaajaa. Kyllä minusta McDavidin ollessa jäällä Oilersilla on suurempi todennäköisyys tehdä maali kuin päästää. Oli siellä kentällä ketä muita tahansa. Se on sitten muiden asia hoitaa sinne kentälle pelaajia, jotka pystyvät hoitamaan homman niin, että lopulta Oilers on tehnyt maaleja vastustajaa enemmän. Emme tietysti tiedä, millainen McDavid on joukkuetoverina. Onko hän pelaaja joka saa omalla toiminnallaan muut ylittämään itsensä silloin kun ei itse ole kentällä? En tiedä, mutta aika harva 23-vuotias on. Joo, joku Jonathan Toews varmaan oli, mutta mikä hänenkin menestyksessään oli vaikka Marian Hossan osuus. Hossan, joka vasta luuseri olikin kun vaihtoi joukkuetta Cupin perässä ja vasta kolmannella kerralla osui.

 

[JJLehto]

Mites Ovieen pitäisi all-time keskustelussa suhtautua kun tässä ketjussa ollaan? Kysyn ihan tosissani koska en ole vaivautunut niin paljoa kaivautumaan kaveriin. Eli maalimäärät ovat huikeita ja hehkutus myös. Mutta mitä nyt muistan niin Ovie ja Caps on yhtä suonenvetoa lukuunottamatta ollut aika heikko kevään peleissä (olettaen vielä että nytkin köllähtävät ulos). Muistanko väärin? Eli onko #8 kaikkien aikojen maalintekijä?

 

[Henkka]

Mites Ovieen pitäisi all-time keskustelussa suhtautua kun tässä ketjussa ollaan? Kysyn ihan tosissani koska en ole vaivautunut niin paljoa kaivautumaan kaveriin. Eli maalimäärät ovat huikeita ja hehkutus myös. Mutta mitä nyt muistan niin Ovie ja Caps on yhtä suonenvetoa lukuunottamatta ollut aika heikko kevään peleissä (olettaen vielä että nytkin köllähtävät ulos). Muistanko väärin? Eli onko #8 kaikkien aikojen maalintekijä?

No 67 maalia 134 playoffpeliin se on tehnyt. Eli 41 maalin tahtia 82 otteluun, riittääkö? Ja kukaan muu yli 50 playoff-peliä pelannut ei ole tehnyt enemmän per peli vuodesta 2005 laskettuna.

Crosbyllä on vuodesta 2005 laskettuna 1 maali enemmän ja kokonaisuutena eniten, mutta otteluitakin sitten reilusti enemmän (168).

 

[Ollakseni]

Mites Ovieen pitäisi all-time keskustelussa suhtautua kun tässä ketjussa ollaan? Kysyn ihan tosissani koska en ole vaivautunut niin paljoa kaivautumaan kaveriin. Eli maalimäärät ovat huikeita ja hehkutus myös. Mutta mitä nyt muistan niin Ovie ja Caps on yhtä suonenvetoa lukuunottamatta ollut aika heikko kevään peleissä (olettaen vielä että nytkin köllähtävät ulos). Eli onko #8 kaikkien aikojen maalintekijä?

Puoli maalia per peli pudotuspeleissä ja kaiken kaikkiaan 129 pistettä 134 ottelua. Aika hyvin on mennyt myös pudotuspeleissä, vaikka ei kaikkien aikojen pudotuspeli tilastoissa ihan kärjessä olekaan. Aktiivipelaajista enemmän maaleja ovat tehneet Crosby (168 ottelua) ja Marleau (195 ottelua). Voisi sanoa, että ei Capsin menestys oikein Ovechkinista ole jäänyt kiinni.

 

[JJLehto]

Kiitokset, aika kovaa settiä näköjään Ovielta

 

[Kyle]

Fleury on luotettava ja voittava runkosarjamaalivahti ja kykenee playoffeissa myös huippusuorituksiin, mutta playoffeissa taso heittelee edelleenkin ihan liikaa jotta häntä voisi pitää pelaajana joka nostaa tasoaan pelien kovetessa, voittavana playoff-maalivahtina.

Sitten vaan nimiä kehiin maalivahdeista, jotka nostavat tasoaan pudotuspeleissä. Itselle Kings on ollut suosikkijoukkue iät ja ajat, tämän myötä on helppo sanoa että Quick oli tälläinen maalivahti, paino sanalle oli. Toki jos tilastoja pyörittelee niin helppo nostaa esimerkiksi arvostettu Price Fleuryn yläpuolelle, varmasti jos absoluuttisen vertauksen tekee, niin näin onkin. Mutta Fleuryn 3 Stanley Cupia ja neljä finaalia on aika kovaa valuuttaa, Pricen nollaa vastaan.

Ylipäätänsä maalivahtien tilastojen vertaaminen pudotuspeleissä on lähes mahdotonta. Tottakai jollain Sutterin Kingsin maalivahdilla on torjuntaprosentti jossain 94% hujakoilla, kun viisi miestä tappaa peliä ja pitää huolen että ottelussa ei tule yhden yhtään ylivoimahyökkäystä omaan päähän. Esimerkkejä löytyy kyllä lisää hyvistä puolustuksista/pelitavoista ja sanoisin että MAF ei ole koskaan pelannut ihan terävintä kärkeä olevan puolustuksen takana. Sinä olet nähnyt noin 25 kertaa enemmän Fleuryn pelejä kuin minä, mutta Pittsburghin peli ei todellakaan ole 2000-luvulla edes cuppi vuosina mitään tiivistä viisikkopuolustusta, vaan välillä siellä on menty päästä päähän siihen malliin että edes parhaiden vuosien Brouder ei olisi pysynyt aloittavana maalivahtina joka ottelussa.

Ylipäätänsä se että Fleuryn kohdalla voidaan verrata vuosi toisensa jälkeen pudotuspelitilastoja kertoo paljon maalivahdista. Aina löytyy yhden kauden ihmeitä, jotka vetää unelma pudotuspelisarjan, tekee mittavan jatkosopimuksen ja ei enään koskaan saa merkittävää pudotuspelimenestystä. Monen mielestä MAF on menestyvän joukkueen heikoin lenkki, mutta todellisuudessa mies on ollut koko uransa, siitä asti kun varattiin ykkösenä, menestyvän joukkueen avainmaalivahti. Kuinka hyviä Pens ja Vegas olisivat olleet/nyt jos olisivat väistäneet tämän tyhjän arvan?

Craig Anderson on hyvä haku tähän ketjuun, mutta voidaanko laskea maailman parhaisiin? Veikkaan että jos mies laitettaisiin jonkun ennakkosuosikin, peliä hallitsevan, joukkueen tolppien väliin seuraavaksi 100 pudotuspeliotteluksi, niin todennäköisesti tuo torjuntaprosentti laskisi useamman pinnan. Tai ei edes todennäköisesti vaan tilastot tippuisi ja ohi pelejä pystyttäisiin luettelemaan ranskalaisin viivoin useampi sivullinen. Toki menestys mahdollisuus kasvaisi myös, joka on sinänsä veikeä paradoksi.

Joku tilastoniilo voisi alkuun verrata tämän hetken maalivahdeista ne jotka ovat vetäneet pudotuspelit finaaleihin asti, sanotaan vaikka 92,5 %(vai mikä lasketaan hyväksi?) ja sen jälkeen ne joilla taso on pysynyt samana vähintään kolme kautta +60 ottelua. Sitten voidaan verrata Fleuryyn.

 

[Kyle]

Fleuryn myytti elää ja voi edelleen hyvin.

Yllä jo perusteltiin hyvin, miksi Fleury ei tulisi olla kenenkään valinta yhtään mihinkään. NHL:n ehkäpä kaikkien aikojen yliarvostetuin pelaaja. Surullisinta tulee olemaan se, että mies todennäköisesti valitaan Hall of Fameen.

Avaa vähän keitä nämä 2000-luvun sukupolven huikeat pudotuspeli-maalivahdit ovat? Ylipäätänsä onko Quick, Fleury ja Crawford ainoat vähintään kahden cupin maalivahdit työsulkukauden 2005 jälkeen. Toki itsekin ehdottaisin maalivahtia joka on pelannut usean kevään putkeen 93%, voittoprosentit tapissa ja jne, mutta ei tule ketään mieleen.
Arvostan mielipidettäsi että Fleury voi olla yliarvostettu, mutta samalla pitää sanoa että pirun vaikea homma on pelata pudotuspelit läpi ilman notkahtelua. Siellä kuitenkin myös kenttäpelaajat pelaavat uudella levelillä runkosarjaan nähden.

 

[Oskar]

Kenellä maalivahdilla on eniten playoff voittoja 2000-luvulla? Tai 2010-luvulla?

 

[Walkin]

Mutta Fleuryn 3 Stanley Cupia ja neljä finaalia on aika kovaa valuuttaa, Pricen nollaa vastaan.

MAF on ollut itse asiassa viidesti finaaleissa. Pensin kanssa vuosina 2008, 2009, 2016 ja 2017. Vegasin kaa sitten 2018.

 

[Bosco]

Henrik Lundqvist on palkkakattoaikakauden paras playoff-maalivahti. Jäätävät tilastot eliminaatio-otteluista uran huippuvuosilta (2007-15) ja muutoinkin koko uran playoff-tilastot puhuvat paljon hänen peleistään. Se että Rangers ei voittanut mestaruutta ei jäänyt maalivahdista kiinni.

Jonathan Quick veti kaksi aivan jäätävän kovaa playoff-kevättä, muutoin hänellä ollut ylä- ja alamäkiä niiden ulkopuolelle niinä keväinä kun on päässyt joukkueensa kanssa playoffeihin. Nuo kaksi mestaruuskautta kuitenkin kenties parasta playoffeissa 2000-luvulla nähtyä maalivahtipeliä (Tim Thomasin ja Jean-Sebastien Gigueren ohella). Eli niiden pohjalta sanoisin hänen todistaneen olleensa kykenevä nostamaan tasoaan playoffeissa.

Matt Murray on iso tekijä siihen että Fleuryllä on kaksi kolmesta mestaruudestaan joten ehdottomasti esille tuotava maalivahti kun puhutaan playoffeissa tasoaan nostavista veskareista. B2B jälkeen ollut hiljaisempaa mutta ei ole samalla tapaa imuroinut kuin Fleury pahimpina päivinään. Tulevaisuus näyttää millaiseksi Murrayn nimi jää historiaan mutta nyt jo kahdelta keväältä huippusuorituksia ja siten yksi aloittavana maalivahtina voitettu mestaruus enemmän kuin Fleuryllä.

Corey Crawford, Braden Holtby ja Tuukka Rask ovat myös tasonsa playoffeissa todistaneita maalivahteja, joiden sanoisin useasti nostaneen tasoaan playoffeissa runkosarjaan nähden. Ben Bishop myös osoittanut olevansa erinomainen playoff-maalivahti.

Sitten tietenkin jos aletaan puhua siitä että kenellä lähtisin playoffeihin tänä kesänä jos saisin vapaasti valita (mikä oli yksi alkuperäisistä argumenteista), niin alettaisiin puhua Carey Pricesta, Andrei Vasilevskiysta, Connor Hellebuyckista, John Gibsonista, Darcy Kuemperista, (motivoituneesta) Tuukka Raskista ja kenties Jacob Markströmistä. Fleury alkaisi tuossa Markströmin kohdalla olemaan vaihtoehto (monen muun veskarin ohella) eli siellä seitsemännellä sijalla mukana keskustelussa mikä on hyvin, eli en mitenkään dissaa häntä, mutta kuusi ensin mainittua ovat tällä hetkellä paljon paremmat maalivahdit ja kaikkien olosuhteiden ollessa yhtäläiset valitsisin jokaisen heistä ennen Fleuryä maalinsuulle.

 

[aessi]

Onneksi Bishop mainittiin. Tyyppi oli kuin kivimuuri, kun Tampa meni finaaleihin.