Tee tuo. Siitä on varmasti joskus tulevaisuudessa hyötyä, jos ei välittömästi olekaan.
En minä sitä tehnyt. Fyysiset läheisyyden osoitukset ovat minulle hyvin hankalia. Teini on ollut äärimmäisen torjuva. Mieli on ihan sykkärässä, paha olla. Ei kyllä halua puhua mistään kun "vittuako se auttaa". Se on selvinnyt että on sydänsuruja ja muitakin poruja. Ei vaan saa (lapsi) kiinni mistä purkaa kun meinaa tulla itku. Osaa vain tiuskia ja nyhjöttää hiljaa. Sanoin että kirjoittaa niitä juttuja ylös että minäkin kirjoitin paljon aikoinaan. Olin kuulemma ihan daiju. Mies on jokseenkin levoton. Huoli lapsestaan kova. Soitti jo lapsen äidille. Jotain selvisi sieltä mikä hiertää. Luvattiin pitää täällä kun ei siellä kotona ole sen helpompaa, ehkä jopa vaikeampaa.
Olen niin väsynyt ja jopa neuvoton. Jopa minun kylmään sisinpääni sattuu teinin epätoivo. Huomenna, lupaan sen itselleni, halaan häntä ja lupaan kuunnella, olla läsnä. Että en ehkä ymmärrä häntä mutta haluaisin edes yrittää. Jos vain voisin kuulla hänet, lohduttaa En tiedä jaksanko, kestääkö pinna. Olen itse voinut huonosti viime aikoina (henkisesti). Haluaisin ehkä vain käpertyä sykkärille lepäämään. Sitten miehellä olisi kaksi sykkärää purettavana... Ehkä koko talosta tulisi yksi suuri sykkyrä johon kukaan ei pääse kiinni.
Kaikki pääsiäisen suunnitelmat ja ajatelmat ajautuivat pois. Meistä tuli talon ja pahan olon panttivankeja. Emme tuoneet toisistamne esiin hyviä puolia. Jäimme kiertämään kehää eikä kukaan osannut tai uskaltanut puskea siitä ulos. Liikaa varovaisuutta, hiljaisuutta ja tilaa. Mistään ei saanut kiinni, mikään ei kiinnosta. Paskaa kaikki, tyhmää tai jopa lapsellista. No antaa olla.
Toivon kipinä... Mitä sinä haluaisit syödä. En mitään, ihan sama vaikka paskaa... Juuri kun olin oven sulkemassa niin ääni sanoi että pitsaa. Isä pitsaa hakemaan. Ilta oli melkein normaali. Kun vaan ei puhuttu mitään vaikeaa, kysytty mitään. Katsottiin yksi leffa. Hän (teini) sanoi lähtevänsä ylös lukemaan jos sopii. Sopiihan se... Isä sanoi vielä perään "Rakastan sinua". Teini kääntyi katsomaan ja hymyili vähän. Pienen hetken huulillani häivähti sanat "Niin minäkin" mutta ne eivät tulleet ulos. Kevyet askeleet juoksivat ylös. Kun mentiin nukkumaan ja olisi sanottu hänelle hyvää yötä niin huone oli pimeänä. Annettiin olla rauhassa. Luulen että hän itki...