Ohjeistus ylemmältä taholta eli pakko olla.En itseasiassa tarkoittanut asiaa noin vaan niin, että laiskaa journalismia käsitellä samoja asioita, jotka eivät ole uutisia, joka vitun viikko.
Ohjeistus ylemmältä taholta eli pakko olla.En itseasiassa tarkoittanut asiaa noin vaan niin, että laiskaa journalismia käsitellä samoja asioita, jotka eivät ole uutisia, joka vitun viikko.
Ja @Hera80 luit ne kuitenkin. Klik.Ohjeistus ylemmältä taholta eli pakko olla.
Klassikko, ja näkevätkö silmäni narskujuustoa?Coctailtikkuja... Back to the 80`s tai jotain. Vähän dippikastiketta kylkeen niin avot. Voi katsella Johnny English- Uudestisyntynynyttä miehen kanssa. Onhan tämäkin leffa niin nähty...
Tiedän kyllä että tän viestin lähettäjä on pahamaineinen pettter mutta nyt on silti ihan pakko pysähtyä ihmettelemään että mitä vittua mä just luin. Kunpa en olis lukenut.Naisille kun lähettää kikkelikuvia niin ei ole järkeä lähettää yhdelle tai kahdelle vaan satsata määrään. Kymmenellekin kun vaikka lähettää niin ehkä joku tykkää.
Tiedän kyllä että tän viestin lähettäjä on pahamaineinen pettter mutta nyt on silti ihan pakko pysähytä ihmettelemään että mitä vittua mä just luin. Kunpa en olis lukenut.
Kuten Bansku eilen (vai oliko se tänään) keskustelimme, oikein kukaan ei halua tätä ketjua kiinni. Please don’t kill your darlings.Kuinka moni haluaa tämän ketjun kiinni? Jos tykkäyksiä tulee tähän viestiin yli 500 pyydän ketjun lukitsemista.
No moniko muiden niistä kuvista sit tykkää?Tiedän kyllä että tän viestin lähettäjä on pahamaineinen pettter mutta nyt on silti ihan pakko pysähytä ihmettelemään että mitä vittua mä just luin. Kunpa en olis lukenut.
Veljeys merkitsee sittenkin! Nyt nikkiä kehiin, jos hälläkin on.Herrasmies ei kerro. Tuossa se kainalossa kuitenkin tuhisee ja selaa mun kanssa Jatkista.
Kyllähän sitä siellä on... saa kyllä olla hyvät silmät että sen tuosta sekamelskasta huomaa. Mies kysyi että voiko leipäjuustoa laittaa. No mikä jottei... Itse olen kyllä tottunut tavalliseen juustoon mutta laitettiin "både-och". Ihan sellaista kivaa yhdessä puuhastelua koota tikkuihin kamaa oman mielen mukaan. Meni vähän ruokasodaksi kun mies heitti minua lihapullalla ja minä vastasin nakilla... Mies nokitti kurkulla ja minä tykitin paprikalla. Ja sitten naurettiin...Klassikko, ja näkevätkö silmäni narskujuustoa?
Satuin selaamaan palstaa ATKlla just sillon kun kuvan auki klikkasin ja näin ollen kuva oli isompi kun puhelimen ruudulla olisi ollut.Kyllähän sitä siellä on... saa kyllä olla hyvät silmät että sen tuosta sekamelskasta huomaa. Mies kysyi että voiko leipäjuustoa laittaa. No mikä jottei... Itse olen kyllä tottunut tavalliseen juustoon mutta laitettiin "både-och". Ihan sellaista kivaa yhdessä puuhastelua koota tikkuihin kamaa oman mielen mukaan. Meni vähän ruokasodaksi kun mies heitti minua lihapullalla ja minä vastasin nakilla... Mies nokitti kurkulla ja minä tykitin paprikalla. Ja sitten naurettiin...
No onhan noissa viesteissä aika usein semmoinen fiilis, että jotain viiraa päässä.Tiedän kyllä että tän viestin lähettäjä on pahamaineinen pettter mutta nyt on silti ihan pakko pysähytä ihmettelemään että mitä vittua mä just luin. Kunpa en olis lukenut.
Se taitaa olla se kuningas alkoholi joka virtaa päässä... ja viiraa. Tai sen sivuvaikutukset viiraa päätä. Kyllä siinä on kestämistä.No onhan noissa viesteissä aika usein semmoinen fiilis, että jotain viiraa päässä.
No mitä herra on noita jotain lääkärin lappuja kuvannut tänne niin näyttää olevan jonkin sortin persoonallisuushäiriö.Se taitaa olla se kuningas alkoholi joka virtaa päässä... ja viiraa. Tai sen sivuvaikutukset viiraa päätä. Kyllä siinä on kestämistä.
Äitini teki näitä aina omille synttäreilleni, joten olen jatkanut perinnettä ja tehnyt näitä tikkuja omien lasteni synttäreille. Suurin osa lapsivieraista ei ole koskaan moisia nähnytkään, mutta hyvin näyttävät aina uppoavan.Coctailtikkuja... Back to the 80`s tai jotain. Vähän dippikastiketta kylkeen niin avot.
Normityypille suosittelisin, mutta älä sinä saatana koske kissanpentuihin. Lupaatko?!No moniko muiden niistä kuvista sit tykkää?
Näinkö sitä paljastuin pienimunaiseksi hohhoijaa. Vai pitääkö sitä jotain kissanpentuja asetella taustalle.
Älä huoli @pettter tykkää kissoista. Tai ainakin tykkäsi aikoinaan.Normityypille suosittelisin, mutta älä sinä saatana koske kissanpentuihin. Lupaatko?!
Onnea sinulle!Vaikka olenkin kirjoittanut näistä asioista jo muutaman kerran vuosien varrella niin kyllä tässä silti meinaa yhä pari tippaa linssiin tulla kun miettii kuinka asiat nyt ovat ja miten huonosti ne vielä muutama vuosi sitten olivat. Pitkä tie on kuljettu pohjalta mutta ei se Vilperinkään paatti kuitenkaan uponnut vaikka pahalta näyttikin. Onneksi hain ja sain apua.
Vuoden 2015 syksyllä minut passitettiin mielenterveysosastolle sairaalaan ja tuolloin kärsin mielenterveysongelmien lisäksi myös alkoholismista ja olin ryypännyt ja myös rellestänyt itselleni myös melkein kymppitonnin velat ulosottoon. Elämäni oli kokenut varmasti pohjakosketuksen mutta se sytytti myös uhon, tällaista en enää halua!
Kuntoutumiseni on ollut syksystä 2015 lähtien varmasti aika johdonmukaista. Ensin neljä kuukautta sairaalassa, sitten muutama vuosi asukkaana siellä mielenterveyskuntoutujien laitoksessa ja nyt kotikuntoutujana. Asenne on ollut varmasti kuitenkin vaikeuksista huolimatta melko positiivinen, olen jaksanut aina luottaa parempaan huomiseen ja Cheekin kappaletta lainaten, tulin voittamaan, en anna minkään seistä tiellä!
Ja niin vain se aurinko on taas risukasaankin paistamassa. Olen tekemässä myös hienoa paluuta takaisin työmaailmaan, olo on nykyään onnellinen ja positiivinen, ulosottovelat on ihan just kuitattu pois ja kohta olen tämän tieni kuntoutujana kulkenut loppuun asti. Ja olen valmis aloittamaan taas täysin itsenäisen elämän. Kun jaksoi vain luottaa ja uskoa siihen parempaan huomiseen niin kyllä ne asiat vaan tuppaa järjestymään.
Eräs kaupungin mielenterveyspuolen työntekijäkin sanoi kerran eräässä kuntoutuspalaverissa että minusta tulisi hyvä kokemusasiantuntijakin jos löytäisin vielä niitä töitäkin. No nyt minulla on niitä töitäkin. Olen kaiketi ollut sitten esimerkillinen kuntoutuja. Kovia on koettu, pohjalla käyty mutta mikä tärkeintä nyt ollaan taas pinnalla. Ja olen varmasti ainakin taas kypsempi, henkisesti vahvempi ja piirun verran positiivisempi ja optimistisempi. Pienistä ei jaksa märistä kun on koennut oikeasti isojakin ongelmia.
Kuivaan linsseihini tippuneet pari kyyneltä, koen oloni jossain määrin ylpeäksi ja onnelliseksi ja menen eteenpäin. Elämä maistuu jälleen hyvältä ja joulu on tulossa!