Mä en osaa soittaa oikein mitään instrumenttia kovinkaan hyvin, mutta laulamisen jalon taidon sen sijaan sain synnyinlahjana. Ja aikuisiällä olen tajunnut, että sitäkin taitoa voi kehittää ja jalostaa käytännössä niin pitkälle kuin oma kiinnostus riittää. Eikä siihen tarvitse välttämättä edes mitään henkilökohtaista valmentajaa (joskin ei sellainen haitaksikaan yleensä ole). Tarvii vain olla intohimoa, motivaatiota ja tiedostaa ne oman äänen vahvuudet ja myös kehittämistä vaativat alueet.
En koita nyt ylpeillä tai mitään, mutta enpä olisi vuosi sitten uskonut, että aktiivinen äänen harjoittaminen ja ennen kaikkea se että oppii luottamaan siihen, että se oma äänikin riittää ja kantaa, voisi kylvää näin nopeaa kehitystä omien silmien edessä.
Perus laulamisen lisäksi, niin kuunneltuani paljon metalcoren ja vaihtoehtometallin tyylistä musaa yhtämittaisesti noin vuoden ajan mä aloin joskus 2015 (aluksi toki varsin varovasti) kokeilemaan harjoittelemaan myös karjumista. Eihän mun ääni kestänyt silloin ihan alussa varmaan kolmeakaan biisiä pitempään. Yritin vetää voimalla ja käytin äänihuuleni loppuun alta aikayksikön saaden vain kurkkuni kipeäksi.
Jossain kohtaa mä sitten oivalsin sen tärkeimmän, eli että karjuminen on enimmäkseen tekniikkalaji siinä missä rummuttaminen tai puhdas laulantakin. Ja sen äänen pitäisi tulla keuhkoista, ei kurkusta. Totta kai se on silti energiapankkeja kuluttavaaa ja teknisesti raskaampaa kuin pelkkä laulaminen mutta ai että... Kyllä kannatti alkaa olla utelias ja alkaa hiljakseen opettelemaan tätäkin musiikillista lajia silloin viitisen vuotta sitten.
"Epäpuhtaassa laulannassa" äänen hajoaminen kesken vokaalisen suoritteen on niin paljon helpompaa, kuin jos vedät pelkkiä melodioita, joten silloin kun onnistun vetämään jonkin teknisesti hyvin haastavan biisin, kuten esimerkiksi toissapäivänä Dead By Aprilin "Two Faced" alusta loppuun niin että oma ääni kantaa teknisesti läpi koko biisin... pulssihan siinä nousee joka tapauksessa mutta se fiilis kun biisi loppuu ja tunnet onnistuneesi loistavasti. Huh! Teen tätä ihan varmasti hautaa asti, jos en ikinä ammatikseni niin vähintään harrastuksena. Mä en saa mistään muusta näin hyvää fiilistä!