Mielestäni näyttää jatkuvasti liialliselta elämänhallinnan mikromanageroinnilta mikä ei täydellä varmuudella toimi eikä tule koskaan tuolla tavoin toimimaan. Änäripelejä voi katsoa silloin tällöin myös yöllä, mutta sitten kun väsyttää päivällä rutosti niin siinä kohtaa kannattaa todellakin lähteä mukavuusalueelta pois ja ulos ulkoilemaan. Väsyneenä pystyy kyllä tekemään paljon asioita, mutta jos annat itsellesi luvan olla toimimatta väsyneenä, niin saletisti nukkumisesta tulee jatkossa entistä vaikeampaa. Tuosta kehästä on ulos pääseminen mahdotonta jos vain näpertelee jatkuvasti.
Nyt tunnustan taas että olen tyhmä ja en nyt täysin tiedä mitä tuo sana mikromanagerointi tarkoittaa. Enkä jaksa katsoa mistään. No ilman tuon sanan ymmärtämistäkään tuo tekstisi kyllä kai aukeaa.
Pääpointti on kai se että täytyisi antaa mennä vain. Silloinkin kun on väsynyt ja ei saa liikaa pyrkiä hallinnoimaan elämää? Jotenkin näin tuon pointin ymmärsin tai ehkä halusin ymmärtää tai sitten olen taas ihan kuutamolla.
Tämä voi olla hyvä ajatus. Pitäisi vain luottaa siihen että se uni kyllä sieltä tulee sitten kun on riittävän väsynyt ja ei saa liikaa märehtiä asioita vaan elää täysillä. Se eläminen saattaisi sitten helpottaakin sitä unen saantia.
Siinä on vain se että joskus tosi väsyneenä tuntee olonsa niin karseaksi että lähteminen ja meneminen tuntuvat vaikealta. Toisaalta taas jos jää liikaa paikoilleen, antaa liikaa tilaa niille ajatteluille unestakin ja noidan kehä on valmis.