Sitten tuttava, joka oli urheiluliikkeessä myyjänä, houkutteli kokeilemaan hänen suksiaan. Hyvät kapulat oli, vaikka henki meinasi lähteä viiden kilsan lenkin vuoksi. Houkutteli sitten käymään liikkeessään, josta myi puolipakolla sukset. Siitä se lähti n. 20 vuotta sitten oma hiihtoinnos. Ensimmäiset lenkit oli aika tuskaa ja paskaa samassa paketissa. Kalusto riitti, mutta kunto ja tekniikka olivat molemmat täysin kateissa. Vähitellen opin pitämään fyysisestä rääkistä jopa siinä määrin, että treenasin itseni vakavaan ylirasitustilaan. Tuon ”eka talven” jälkeen on suksilla tullut hiihdettyä n. 15 tkm. Muutama talvi on mennyt erinäisistä syistä lähes kokonaan ilman hiihtoa, mutta normitalvena kertyy 1000-1500 hiihtokilometriä. Ihan helpolla hiihtoon hurahtaminen ei siis käynyt, mutta nykyisin sillä on iso vaikutus kokonaisvaltaisen terveyden ylläpitämisessä. Ihan huippua hommaa, josta on vaikea löytää negatiivista sanottavaa; saat olla luonnossa, hiljaisuudessa, raittiissa ilmassa, yksin, aivot narikassa, ja kroppa töissä jne. Ja se fiilis lenkin jälkeen...