Olin liian väsynyt eilen kirjoittaakseni mitään pitkää tekstiä. Mutta nyt olen nukkunut taas muutaman hassun tunnin ja pistetäänpäs tekstiä tännekin tästä suloisesta keväästä.
Tämä kevät on ollut eittämättä yksi elämäni ainakin upeimmista jos ei sitten upein. Tässä vetää mielen ihan sanattomaksi, nöyräksi ja kiitolliseksi. Kiitolliseksi siitä että tällaista on saanut kokea. Minulla on nykyään kolme suosikkijoukkuetta urheilussa ja niistä jokainen päätti tämän kauden, tämän kevään mestaruusjuhliin!
Mutta en minä silti gloryhunttaaja ole. Sellaisen kuvan saisi varmaan nyt herkästi. "Jätkä on valinnut suosikkijoukkueensa sen mukaan onko niillä mahdollisuus menestyä!" Nyt täytyy muistaa, että kannattamiseni on alkanut paljon aiemmin kuin vasta tällä kaudella ja kestänyt läpi vaikeidenkin aikojen.
Näille suosikkijoukkueilleni ei todellakaan näin kova menestys ole itsestään selvyys vaan vaatii kovan työn. Vain Kauhajoen Karhu Basketin kahden peräkkäisen Suomen mestaruuden turvin voi nostaa jo kestomenestyjän asemaan. Mutta sinne nousu on tältäkin joukkueelta vaatinut lujaa duunia, vielä kymmenen vuotta sitten seura pelasi divarissa. Nyt se on kaksinkertainen Suomen mestari ja nuo mestaruudet ovat tulleet peräkkäin vuosina 2018 ja 2019.
Miten tänne on tultu? Miten tultiin tilanteeseen että mestaruusjuhlat olivat peräti jokaisella kolmella suosikkijengilläni mahdolliset? No tiettyjä samoja elementtejä voi nostaa esille puhuttaessa jokaisen joukkueen mestaruudesta.
Jokainen näistä kolmesta suosikkijoukkueestani (HPK, Karhu Basket ja Leijonat) tekivät kovan työn saavuttaakseen tänä keväänä mestaruuden. Jokainen näistä seuroista oli tänä keväänä omissa lajeissaan JOUKKUE, isolla kirjoitettuna. Yhtenäinen, samaan hiileen puhaltanut joukkue.
Minun juhlani alkoivat tänä keväänä jo HPK:n voitettua puolivälierissä TPS:n voitoin 4-1. Sen piti olla tänä keväänä jo kovin mahdollinen saavutus. Tepsin jälkeen tuli vastaan joukkueet joiden piti olla liian kovat palat HPK:lle. Välierissä vastaan asettui Tappara ja finaaleissa Kärpät. Mutta niin vain HPK ensin kellisti välierissä Tapparan ja eteni finaaleihin ja sitten nurin meni lopulta hienon taistelun jälkeen myös Kärpät.
Nälkä kasvoi kyllä tälläkin fanilla koko ajan syödessä. Koko ajan kipinä ja toivo siitä että jotain suurta on vielä tällä kaudella mahdollista saavuttaa kasvoi suuremmaksi ja suuremmaksi ja lopulta sitten HPK meni päätyyn asti!
Ja Suomen tarina jääkiekon MM-kisoissa oli lähes samanlainen kuin HPK:lla. Vastaan asettui kovia vastuksia puolivälierästä alkaen. Ensin Ruotsi, sitten Venäjä ja lopuksi Kanada. Näiden kaikkien piti olla liian kovia vastuksia meidän Leijonille, mutta mitä vielä! Suomi kellisti näistä jokaisen vastuksen ja marssi mestaruuteen! Maailman mestaruuteen!
Suomi näytti mitä saavutetaan kun joukkue on yhtenäinen, tekee kovasti töitä ja on päämäärätietoinen. Upeaa Leijonat!
Kauhajoen Karhubasketin tarina Suomen mestaruuteen olikin sitten hieman erilaisempi, Joukkue oli aika ylivoimainen koriskentillä tänä keväänä. Ensin Karhu Basket löi puolivälierissä Helsinki Seagullsin voitoin 3-0, sitten välierävaiheessa kaatui KTP Basket, nyt voitoin 4-0 ja finaaleissa Karhu Basket löi Kouvot voitoin 4-1. Eli Kauhajoen Karhu Basket pelasi tänä keväänä playoffseissa yhteensä 12 ottelua ja voitti niistä yhtä vaille jokaisen, komea temppu!
Häviäminen on inhottavaa ja paljon olenkin saanut kokea vuosien varrella etenkin katkeraa kalkkia kannustaessani etenkin HPK:ta ja Leijonia. Tänä keväänäkään ei pitänyt mitään voittoja tulla, mutta mitä vielä! Kolme suosikkijoukkuetta, kolme mestaruutta! Se on komea saldo. Se on kullan tuoksuinen saldo!
Suosikkijoukkueeni ja niiden kultainen sijoitus:
- HPK: Suomen mestaruus miesten jääkiekossa
- Kauhajoen Karhu Basket: Suomen mestaruus miesten koripallossa
- Leijonat: Maailman mestaruus miesten jääkiekossa
Onnittelut HPK:lle, Kauhajoen Karhu Basketille ja Leijonille mestaruuksista! Te olette kultajuhlat ansainneet. Kiitos ikimuistoisesta keväästä!