kahden suunnan sentteri
Jäsen
Datorade on jumalten juomaa. Good energy levels. Gonna be a good day. Good morning!
Lähiössä sielu lepää. Duunissa joudun käymään keskustassa mutta muuten pidän vierailut minimissä. Eipä sinne asiaa yleensä tulekaan. Lähiössä kaikki on silleen jees, ei pyöri turhantoimittajat jaloissa tärkeen näköisinä.
Nenän niistäminen on ihan saakelin väkinäistä, kun ei kuukauteen ole ajanu naamaa. Miten toi kallion flowfestarijengi pystyy elämään niiden partojensa kanssa?
Tuota juntti-ketjua lukiessa tuntuu aika usein, että isolla osalla ihmisistä on tyystin kadonnut kyky tunnistaa juntteja asioita.
Mä en oo lukenut sitä sen mun "kännis läpäl" hengittäminen-viestin jälkeen. Ja tuosta taitaa olla jo kolme vuotta aikaa.Onneksi juntit ihmiset käy sinne itse ilmoittautumassa.
Jonttuja ja lapsia meillä on vaikka muille jakaa, mutta niin on laajalla kirjolla muitakin, koko elämän kauneus. Kohta alkaa jälleen pyöräilykausi ja sitten voi jälleen hymyillä kotimatkalla Kuliksen sillalla helpottuneena: Koti. Metrossa ei ihan samaa fiilistä saa, varsinkaan kun ne kohta liittää Espoonkin siihen.
Tätähän se on, kun yhteisöjen koko on kasvanut siitä aivoillemme helposti käsitettävästä sadasta päästä aina miljoonaluokkaan. Suurimmalle osalle näistä yhteisöistä yksittäinen ihminen ei siten ole oma ainutlaatuinen ja arvokas persoonansa, vaan kävelevä cv. Monesti, jos sattuu olemaan vähän riittämätön olo, niin kaupungilla kävellessä tulee parempi fiilis siitä kun näkee onnettomia ja faijasi tavoin sosiaalisessa arvojärjestyksessä alalauteille jääneitä. Että "ihan hyvinhän mulla näköjään menee". Se on luonnollista, eikä siitä päästä yli kuin sivistyksen turvin. Nykyään terveyskeskuksessa ei kuuna päivänä jätettäisi ketään hoitamatta siksi että on tatuointeja tai kännissä.Tämä tarina liittyy hyvin vahvasti tähän minun pohdintaani siitä, että mitä elämä lopulta on? Onko se sitä, että kaikkien pitää sopia tai mahtua johonkin tiettyyn muottiin normaaliuudesta ja elää aina tietyn mallin mukaan vai saako jokainen elää elämänsä niinkuin haluaa? Loputonta taistelua siitä, että muut hyväksyy ja pystyy täyttämään "normaaliuden" kriteerit. Syntyminen, päiväkoti, koulu, koulutus, työelämä, eläke ja kuolema. Voi vittu. Mitä järkee. Kun kuolee pääseee eroon tästä kaikesta paskasta ja pääsee vihdoinkin lepäämään. Tsori sekainen ja jäsentelemätön viesti.
Tätähän se on, kun yhteisöjen koko on kasvanut siitä aivoillemme helposti käsitettävästä sadasta päästä aina miljoonaluokkaan. Suurimmalle osalle näistä yhteisöistä yksittäinen ihminen ei siten ole oma ainutlaatuinen ja arvokas persoonansa, vaan kävelevä cv. Monesti, jos sattuu olemaan vähän riittämätön olo, niin kaupungilla kävellessä tulee parempi fiilis siitä kun näkee onnettomia ja faijasi tavoin sosiaalisessa arvojärjestyksessä alalauteille jääneitä. Että "ihan hyvinhän mulla näköjään menee". Se on luonnollista, eikä siitä päästä yli kuin sivistyksen turvin. Nykyään terveyskeskuksessa ei kuuna päivänä jätettäisi ketään hoitamatta siksi että on tatuointeja tai kännissä.
No ennakkoluulothan tämän koko homman pointti oli. Siksi faijaasi ei terveyskeskuksessa hoidettu. Ja siksi meikäläinen arvioi kyseistä ihmistä sen perusteella mitä kerrot ansioistaan, eikä sen perusteella millainen jätkä hän oli. Koska yhteisöt on niin isoja.Niin. Joudun lainaamaan koko viestin kun en osaa lainata vaan tiettyä osaa (@Ralph tuu neuvoo mua taas). Niin siis mun faija oli sosiaalisessa arvojärjestyksessä alalauteelle jäänyt? Omalla kommentillasi edes mun faijaa tuntematta vahvistit juuri kirjoitukseni sanoman. ENNAKKOLUULO. Mun faijalla oli elämässä monia eri vaiheita ja varmaan oli pitkään siellä alalauteilla. Kuitenkin perusti firman ja maksoi ulosotot pois. Älä siis tule kirjoittamaan, että "faijasi tavoin sosiaalisessa arvojärjestyksessä alalauteille jääneitä" Mitään ei jäänyt tälle yhteiskunnalle velkaa.
Mä kun aina niin hanakasti tykkään tarttua oleellisiin asioihin, niin kovan humalan olet ainakin vetäissyt. Enkä takertunut tohon, vaan tähän. Kiitos ja anteeksi.Mutta älkää takertuko tohon, sillä se ei ole se syy miksi näppäilen kirjaimia järjestykseen 1,5% humalassa.
Tämä. Linja-autolla matkustaminen nostaa ajoittain vitutuskertoimen korkealle, jos päihtynyt henkilö alkaa kertoa juttujaan. Kerran kuuntelin vankilaan matkanneen miehen elämäntarinaa, joka oli mallia "rikkauksista ryysyihin" ja jota muistellakseen ukko otti useita kopsuja kiljupullostaan.Minullekin tulevat usein juopot juttelemaan, ja se on todella ärsyttävää.