Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[lake79]

Onneksi juntit ihmiset käy sinne itse ilmoittautumassa.

Mä en oo lukenut sitä sen mun "kännis läpäl" hengittäminen-viestin jälkeen. Ja tuosta taitaa olla jo kolme vuotta aikaa.

Sen jälkeen ajatusmalli ollut aikalailla tämä mitä lainasin.

 

[Moto]

Näin viime yönä aika ahdistavan unen. Olin siinä töissä (joko on tarpeeksi ahdistavaa?) ja kollega tuli sanomaan, että "sä olet ihan helvetin kalpea". Menin sitten katsomaan itseäni pelistä ja samalla rupesi taju lähtemään. Sitten kun taju lähti, heräsin ihan saman tien. Siirtymä oli jotenkin hämmentävän nopea. Mitäpä jos se olikin oikeaa elämää ja nyt makaan todellisuudessa sairaalassa koomassa, vaikka luulen kirjoittavani Jatkoaikaan tätä turhaa viestiä?

 

[Turha Kaukalo]

Jonttuja ja lapsia meillä on vaikka muille jakaa, mutta niin on laajalla kirjolla muitakin, koko elämän kauneus. Kohta alkaa jälleen pyöräilykausi ja sitten voi jälleen hymyillä kotimatkalla Kuliksen sillalla helpottuneena: Koti. Metrossa ei ihan samaa fiilistä saa, varsinkaan kun ne kohta liittää Espoonkin siihen.

No niin. Nyt löytyi yhdistävä tekijä: Espoo-vastaisuus!

Espoo on jonkinlainen hirvittävä kammottavuuden keskittymä. Vantaasta diggaan, kun se on semmonen Vantaa. Onko Espoon arvo siinä, että se pitää turkulaiset loitolla, vai pitääkö. Eikö espoolaisiin voi sen vertaa luottaa. Onko joku käynyt Kauniaisissa? Aivan hämärä paikka.

 

[pettter]

Mä en oikein usko että tää kalja muka olisi niin haitallista terveydelle. Miettikää vaikka sukulaisia. Kaikki brenkuttelijat elää yli 90-vuotiaiksi ilman minkään valtakunnan lääkkeitä, mutta sitten jotkut terveysintoilijat delaa viiskymppisenä. Mä luulen että lääkärit tietää ton, mutta ne ei vaan kerro. Meidän suvussa ei esimerkiksi ole mitään syöpiä.

 

[sonnychiba]

Lifecoach: älä juo rasvaa.

 

[asyouwere]

Seitsemänkymmenenviiden mestaruuden Ilkka Mikkola ei ole enää se mies, joka on voittanut kaikissa edustamissaan Liigaseuroissa Suomen mestaruuden. Kuinkas sattuikaan.

 

[attendo]

Elämä Mitä se on? Myönnän heti alkuun, että olen pikkaisen juonut, mutta silti. Elämä, mitä se on? Varmaan riippuu aika paljon siitä mihin sukuun sattuu syntymään. Rikkailla ja hyvin koulutetuilla elämä on varmaan helpompaa kuin niillä, jotka joutuvat enemmän tai vähemmän raatamaan henkensä pitimiksi. Enkä tällä tarkoita sitä, että etteikö rikkaatkin tekisi töitä, mutta onhan siinä se ero, että ne tekevät töitä rikastuakseen, kun toiset tekevät töitä selviytyäksen. Mutta älkää takertuko tohon, sillä se ei ole se syy miksi näppäilen kirjaimia järjestykseen 1,5% humalassa. Ei. Syy on minun isässä. Isä. Se on jotenkin mun mielestä ollut aina sanana pehmo. Joo tykkään kyllä jos omat, jo aikuiset lapset kutsuvat mua isäksi, mutta mun suuhun toi sana ei oikein sovi. Olen aina kutsunut faijaani etunimellä ja se kuvastaa hyvin meidän suhdetta. Kova, mutta rakastava ja huolehtiva. Niin faijalla on nyt sitten kuolemantuomio päällä pitkän taistelun jälkeen ja enää hoidetaan kipuja niiden ilmaantuessa. Kova oli senkin pirun elämä. Mummo aikoinaan muisteli mulle kuinka mun faija lähti 10-vuotiaana kodistaan (Pori) kohti Helsinkiä junalla repussa 10 lettua ja pullo vettä. Elettiin jotain vuotta 1955. Mitä noista lähtökohdista voi tehdä muuta kuin rikoksia selviytyäkseen? Ei mitään. Nukkui rappukäytävissä, roskiksissa ja niiden juttujen vieressä mitkä puhalsivat lämpimää ilmaa ulos (en nyt jurrissa jaksa muistaa niiden nimeä). Sinä yönä kun synnyin faija oli juossut jotain puukottajaa karkuun. Sitten joo kun synnyin faija käänsi kelkkansa ja istui enää yhden tuomion ja eli "kunnollista ja normaalia" elämää. Perusti jossain vaiheessa rakennusfirman ja maksoi "entisen" elämänsä aiheuttamia ulosottoja tuloistaan pois. Aikoinaan kun se putosi telineiltä ja löi päänsä pahasti ja verta tuli ihan perkeleesti, niin vietiin se terveyskeskukseen, mutta koska faijalla on paljon tatuointeja ja muutenkin on aina ollut rujon näköinen, niin terveyskeskuksessa ei sitä hoidettu ja sanoivat vaan, että eivät ehdi hoitamaan juoppojen kaatumisia. Tai hoitivat ne lopulta, mutta alkuun oli tuollainen asenne. Muistan ikäni ton tapauksen kahdesta syystä. Toinen syy on se, että sain sakot vartijan hakkaamisesta (terveyskeskuksissa oli jo silloin vartijoita ja hakkasin sen koska se tuli tönimään verta valuvaa faijaani pois sieltä) ja toinen syy on se, että silloin häpesin tätä yhteiskuntaa ja sen ennakkoasenteita. Verta valuva ja läpeensä tatuoitu ihminen, joka tarvitsi tukea pysyäkseen pystyssä luokiteltiin heti juopoksi ennenkuin edes vaivautuivat kuuntelemaan meitä. Lopulta toki hoitivat, mutta silti. Tämä tarina liittyy hyvin vahvasti tähän minun pohdintaani siitä, että mitä elämä lopulta on? Onko se sitä, että kaikkien pitää sopia tai mahtua johonkin tiettyyn muottiin normaaliuudesta ja elää aina tietyn mallin mukaan vai saako jokainen elää elämänsä niinkuin haluaa? Loputonta taistelua siitä, että muut hyväksyy ja pystyy täyttämään "normaaliuden" kriteerit. Syntyminen, päiväkoti, koulu, koulutus, työelämä, eläke ja kuolema. Voi vittu. Mitä järkee. Kun kuolee pääseee eroon tästä kaikesta paskasta ja pääsee vihdoinkin lepäämään. Tsori sekainen ja jäsentelemätön viesti.

 

[Turha Kaukalo]

Nimimerkki @attendo puhuu asiaa. Elämä on kyllä täyttä eriarvoista paskaa. Siksi minua vituttaa nämä Kallion punavihreät, joille joskus ihan vittuillakseni sanon, että joo... Jatkoajassa pohdittiin sitä tai tätä... Ja niitä ilmeitä sitten, voiko muka joku lätkäjätkä omata aivot. Tämmöinen asenne näillä paskoilla on. Ovat vain siirtäneet ennakkoluulonsa vähän toiseen suuntaan. Sitten tunnen tämän yhden "anarkistin", joka toimii kuin persu, mutta vain persuja vastaan. Sama kapeakatseisuus ja toisten tuomitseminen. Oikeastaan hän ei ole edes anarkisti vaan heidän sympatisoijansa. Tunnen pelkkää vihaa tätä sakkia kohtaan.

 

[kahden suunnan sentteri]

Tämä tarina liittyy hyvin vahvasti tähän minun pohdintaani siitä, että mitä elämä lopulta on? Onko se sitä, että kaikkien pitää sopia tai mahtua johonkin tiettyyn muottiin normaaliuudesta ja elää aina tietyn mallin mukaan vai saako jokainen elää elämänsä niinkuin haluaa? Loputonta taistelua siitä, että muut hyväksyy ja pystyy täyttämään "normaaliuden" kriteerit. Syntyminen, päiväkoti, koulu, koulutus, työelämä, eläke ja kuolema. Voi vittu. Mitä järkee. Kun kuolee pääseee eroon tästä kaikesta paskasta ja pääsee vihdoinkin lepäämään. Tsori sekainen ja jäsentelemätön viesti.

Tätähän se on, kun yhteisöjen koko on kasvanut siitä aivoillemme helposti käsitettävästä sadasta päästä aina miljoonaluokkaan. Suurimmalle osalle näistä yhteisöistä yksittäinen ihminen ei siten ole oma ainutlaatuinen ja arvokas persoonansa, vaan kävelevä cv. Monesti, jos sattuu olemaan vähän riittämätön olo, niin kaupungilla kävellessä tulee parempi fiilis siitä kun näkee onnettomia ja faijasi tavoin sosiaalisessa arvojärjestyksessä alalauteille jääneitä. Että "ihan hyvinhän mulla näköjään menee". Se on luonnollista, eikä siitä päästä yli kuin sivistyksen turvin. Nykyään terveyskeskuksessa ei kuuna päivänä jätettäisi ketään hoitamatta siksi että on tatuointeja tai kännissä.

 

[attendo]

Tätähän se on, kun yhteisöjen koko on kasvanut siitä aivoillemme helposti käsitettävästä sadasta päästä aina miljoonaluokkaan. Suurimmalle osalle näistä yhteisöistä yksittäinen ihminen ei siten ole oma ainutlaatuinen ja arvokas persoonansa, vaan kävelevä cv. Monesti, jos sattuu olemaan vähän riittämätön olo, niin kaupungilla kävellessä tulee parempi fiilis siitä kun näkee onnettomia ja faijasi tavoin sosiaalisessa arvojärjestyksessä alalauteille jääneitä. Että "ihan hyvinhän mulla näköjään menee". Se on luonnollista, eikä siitä päästä yli kuin sivistyksen turvin. Nykyään terveyskeskuksessa ei kuuna päivänä jätettäisi ketään hoitamatta siksi että on tatuointeja tai kännissä.

Niin. Joudun lainaamaan koko viestin kun en osaa lainata vaan tiettyä osaa (@Ralph tuu neuvoo mua taas). Niin siis mun faija oli sosiaalisessa arvojärjestyksessä alalauteelle jäänyt? Omalla kommentillasi edes mun faijaa tuntematta vahvistit juuri kirjoitukseni sanoman. ENNAKKOLUULO. Mun faijalla oli elämässä monia eri vaiheita ja varmaan oli pitkään siellä alalauteilla. Kuitenkin perusti firman ja maksoi ulosotot pois. Älä siis tule kirjoittamaan, että "faijasi tavoin sosiaalisessa arvojärjestyksessä alalauteille jääneitä" Mitään ei jäänyt tälle yhteiskunnalle velkaa.

 

[kahden suunnan sentteri]

Niin. Joudun lainaamaan koko viestin kun en osaa lainata vaan tiettyä osaa (@Ralph tuu neuvoo mua taas). Niin siis mun faija oli sosiaalisessa arvojärjestyksessä alalauteelle jäänyt? Omalla kommentillasi edes mun faijaa tuntematta vahvistit juuri kirjoitukseni sanoman. ENNAKKOLUULO. Mun faijalla oli elämässä monia eri vaiheita ja varmaan oli pitkään siellä alalauteilla. Kuitenkin perusti firman ja maksoi ulosotot pois. Älä siis tule kirjoittamaan, että "faijasi tavoin sosiaalisessa arvojärjestyksessä alalauteille jääneitä" Mitään ei jäänyt tälle yhteiskunnalle velkaa.

No ennakkoluulothan tämän koko homman pointti oli. Siksi faijaasi ei terveyskeskuksessa hoidettu. Ja siksi meikäläinen arvioi kyseistä ihmistä sen perusteella mitä kerrot ansioistaan, eikä sen perusteella millainen jätkä hän oli. Koska yhteisöt on niin isoja.

Varmasti moni tuolla kadulla halveksuu pettteriä, ja sitten tulee nettiin ihailemaan hänen kirjoituksiaan, kun on niin rohkea ihminen kun ei välitä mitä nörtit hänestä ajattelevat.

 

[Turha Kaukalo]

Oon muuten saanut Metsäpurontiellä pillua. Vai menikö nimimerkki väärin, kuka oli eilen sillä suunnalla dallaillut. Siitä pillun saamisesta on aikaa ja paljon. Kevennän tässä tunnelmaa.

 

[attendo]

Mä olin faijan kaa siellä eilen dallaillut ja törmännyt koirien myrkyttäjään, mutta poistin sen viestin tuolta onnellisuusketjusta. Ja @kahden suunnan sentteri otin joo turhan henkilökohtaisesti sen edellisen viestisi. Nyt piristytään taas!

 

[Nick Neim]

Mutta älkää takertuko tohon, sillä se ei ole se syy miksi näppäilen kirjaimia järjestykseen 1,5% humalassa.

Mä kun aina niin hanakasti tykkään tarttua oleellisiin asioihin, niin kovan humalan olet ainakin vetäissyt. Enkä takertunut tohon, vaan tähän. Kiitos ja anteeksi.

 

[pettter]

En mä kyllä osaisi miettiä kenestäkään että itse olisi parempi. Mä ajattelen että ihmisellä olisi jotenkin luontainen tarve asettua "heikomman" asemaan ja sen kaveriksi. Ei ihminen halua olla kenenkään yläpuolella, tai no jotkut tuntuu haluavan. Mistähän se johtuu? Mulle tulee mieleen että lapsuus on ollut jonkinlainen, tai no sieltähän se kaikki kumpuaa.

Mä oon vasta nyt viime vuosina hoksannut miten paljon monet aikuisetkin ihmiset tarvitsevat lohtua ja jotain yhteenkuuluvuutta ja muiden hyväksyntää. Mulla varmaan lapsuudessa sattui asioita, mitkä vaikuttaa koko elämän, tai niin kait meillä kaikilla. Mä oon aina ollut jotenkin vähän putkiaivo. Teininäkin jo ihmettelin kun sen ikäisten elämää kuvataan usein epävarmaksi. Kouluissa on jotain klikkejä (mistä silloin ei edes tiennyt) ja monet stressaa tykkääkö joku just susta. En kait mä miettinyt koskaan niin. Sitä joko tykkäsi tai ei tykännyt, ja sen joko sanoi tai ei sanonut. Mitä sitten. Miksi ihmeessä sitä kenenkään hyväksyntää tarvitsisi? Kerrot oman mielipiteen ja kaveri kertoo omansa ja sillä sipuli. Ehkä mä itsenäistyin penskana aika nuorena kun faijakin kuoli kun olin 11. Mutsista mä oikein koskaan ole tykännyt, mikä on varmaan vaikuttanut mun suhtautumiseen naisia kohtaan. Vasta viime vuosina oon tonkin hoksannut. Mutsin jutut vaan oli tyhmempiä enkä mä samaistunut siihen miten sillä vaihteli tunteet.

Tosta tuli mieleen että mä aina jotenkin hämmennyn kun joku itkee. Naapuristakin kuuluu usein tytön itkua. Tekisi mieli mennä lohduttamaan. Ja telkkarissakin vasta joku jätkä itki siinä jossain isän ja äidin autokoulu -ohjelmassa. Mä en oikein ymmärrä sitä ja tulee hassu fiilis kun en yhtään pysty samaistumaan siihen. Tietenkin me kaikki tarvitaan tukea, mutta mulle parasta tukemista olisi löytää joku kiva tyttö, josta voisi pitää huolta. Joitakin naisia kun oon tapaillut niin muutamankin kerran oon hämmentynyt kun ne odottaa että mäkin tarvitsisin jotain vastaavaa lohduttelua kuin ne. Mä en tiedä tarviikohan moni mies. Mitenhän tän edes kirjoittaisi ettei kuulostaisi dorkalta.

Viime kesästä tai oikeastaan syksystä asti oon käynyt juttelee psykiatrin kanssa. Tekisi mieli sanoa etten ole hyötynyt siitä, mutta varmasti olen. Tosi pitkään kyllä meni ennen kuin se tajusi olla höpöttelemättä niistä jostain perinteisistä masennusjutuista. Mulla vissiin on vähän eri vaivat. Ja tää lähes vuoden jatkunut ryyppääminen kanssa pistää ajattelemaan maailmaa vähän eri tavalla. Se on niin mieltä ja ajattelua avartava kokemus olla krapulassakin. Kaikki ei koskaan pääse niihin fiiliksiin, mikä on vähän sääli. Juopot on myös usein niitä, joille pystyy jutella mistä aiheesta tahansa. Niillä tuntuu olevan parempi ymmärrys tavallisista asioista ja itse elämästä. Töissäkin mä samaistun paljon enemmän niihin perusduunareihin. Juttu lentää ja kaikilla on hauskaa, ainakin siihen asti kun joku ylimielinen pomo tulee siihen tärkeilemään. Ne sellaiset ajattelee monesti elämän jonain kilpailuna ja ihmiset eriarvoisina. Ne monesti haluaa että niillä on parempi auto kuin naapurilla jne. Mä oon aika paljon pyörinyt opiskelijapiireissä ja ton huomasi hyvin jo siellä. Insinöörikoulussakin tosi moni tuntui olevan jotain entisiä koulukiusattuja tai ainakin sillä tietyllä tavalla muista ajattelevia. Se on vaan sellainen asia, mistä ei paljoa puhuta.

Töissäkin muuten vasta sanoin että "mitäs me nörtit", mistä yksi tyyppi pillastui. Se on varmaan kovin nörtti meistä, mutta olennaisempaa on että just sille tuli tuollainen pillastuminen.

En mä näe että vanhempien koulutuksella tai varakkuudella olisi niin suurta merkitystä, paitsi tietenkin joidenkin ajattelutapaan. Kyllä Suomessa voi lähes kuka tahansa mennä kouluihin ja siten valmistua vaikka miksi. Ei pääsykokeissa kysytä vanhempien tiliotetta. Mulle toi on aina ollut itsestäänselvyys. Jokainen on sitä mitä haluaa, joten miksi tehdä mitään keinotekoisia tasoja tai luokkia. Ja muutenkin luulisi että sellainen ajattelu loppuu kun töistä kävelee ulos todellisuuteen, ellei ole ihmisenä ihan mulkku.

Joo joskus penskana sitä ajatteli vanhempia fiksummiksi. Ekaluokkalaiselle toka- tai kolmasluokkalainen oli jotenkin niin iso, mutta sitten kun itse oli sillä luokalla niin eihän sitä ollutkaan. Tota vissiin jatkuu koko elämän. 18-vuotias tuntui niin aikuiselta, mutta mitä hittoa. Kohta täytän 35 ja ihan samalla tavalla sitä edelleen miettii. Pillua, sporttia ja rokkenrollia. Mikään ei muutu. No vähän tietenkin ikä tuo elämänkokemusta, mutta pitääkö jossain iässä tylsistyä ja minkä ihmeen takia? Jos vaikka lotossa voittaisi kymmenen miljoonaa niin miksi ei edelleen reissaisi reppu selässä junan karjavaunussa, missä muutkin tavalliset ihmiset on ja missä ne parhaimmat bileet aina on. Mä haluan kokea aitoa meininkiä.

Kerran muuten kävin kuuntelemassa Sarasvuota ja se aloitti puheensa sanoilla "kaikkihan me ollaan ihan rikki". Mä en yhtään tajunnut mitä se tarkoitti, mutta nyt ymmärrän paremmin.

Nää nettipalstat auttaa huomaamaan ja ehkä vähän ymmärtämäänkin muita. Meitä on joka junaan, mutta kaikkihan me samassa veneessä ollaan.

Tulipa sekava viesti...

 

[Shard]

Minullekin tulevat usein juopot juttelemaan, ja se on todella ärsyttävää. Kohtelen heitä kyllä kohteliaasti ja vastailen juttuihin parhaani mukaan, koska tavoitteeni elämässä on olla loukkaamatta ketään ja jonkun mielen pahoittaminen pilaa oman päiväni. Yleensä noiden jutut ovat vain todella tylsiä ja joutavia, monesti siitä mongerruksesta on vieläpä vaikea saada selvää. Pari vuotta sitten minun piti kulkea busseilla lätkää pelaamaan, eikä ollut hauskaa ängetä siellä lastenvaunujen seassa ison lätkäkassin kanssa. Joka tapauksessa kerran pysäkillä vähän nuorempi juoppo, ehkä 30-vuotias, innostui lätkävarusteistani kuten juopot yleensäkin. Kertoili että mailat on tehty valuraudasta mikä saa ne kestämään, mitä sitten pyrin oikomaan. Sen jälkeen äijän oli pakko saada testata mailaani, enkä kehdannut kieltäytyä. Siinä se alkoi sitten taivutella sitä ja vedellä kuivalämäreitä, minä katselin huolissani vierestä kuinka erkat kuluvat ja pelkäsin mailan puolesta. Ukkohan tuli tietysti vielä samaan bussiin jossa höpötti elämäntarinaansa, väitti olevansa töissä matkan varrella olleessa tehtaassa (juuri sattui tehdas kohdalle sopivalla tarinan hetkellä) ja että kaikki on hienosti, jonkin sortin koneinsinööri oli. Minä en uskonut sanaakaan johtuen jo valurautateoriasta.

Juoppojen kanssa tulee toimeen mutta en minä niiden seurasta kyllä millään tavalla nauti.

 

[Barnes]

Minullekin tulevat usein juopot juttelemaan, ja se on todella ärsyttävää.

Tämä. Linja-autolla matkustaminen nostaa ajoittain vitutuskertoimen korkealle, jos päihtynyt henkilö alkaa kertoa juttujaan. Kerran kuuntelin vankilaan matkanneen miehen elämäntarinaa, joka oli mallia "rikkauksista ryysyihin" ja jota muistellakseen ukko otti useita kopsuja kiljupullostaan.

Toinen hyvin mieleenjäänyt bussimatka oli sellainen että alkoholisoitunut pariskunta(n. 55-vuotiaita) seikkaili ympäri bussia. Mies haukkui naisensa monta kertaa lyttyyn sekä kertoili mm. olleensa keskellä Sudanin sotaa ja aikovansa ryöstää bussin. Nainen taas käänsi katseensa selvästi itseään nuorempiin poikiin ja flirttaili heille.

 

[Rocco]

1936 Berliinin Olympialaisten avajaisissa vapautettiin taivaalle 25.000 kyyhkystä. Melkein heti perään ammuttiin tykillä kunnialaukauksia, ja sen seurauksena stadionin yllä lentäneet linnut säikähdyksissään tyhjensivät suolensa, ja minnekä muualle se lentäisi, kuin katsomoihin ja kentälle, Shit happens.

 

[Giba]

Herolla menee parhaillaan elokuva Hachiko - Tarina uskollisuudesta. Tämä leffa saa kerta toisensa jälkeen minut herkistymään sekä löytämään kyyneleet poskipäiltä.

 

[attendo]

Jos se on se koiraleffa niin ymmärrän. Aikoinaan kun olin vielä päiväkodissa niin silloinen koiramme, Anu nimeltään, tuli aina hakemaan minut oikean oven takaa ja kun kerran eivät antaneet minua faijan mukaan kun se oli liian kännissä niin Anu ei suostunut lähtemään faijan mukaan vaan oli jäänyt päiväkodin pihaan odottamaan minua. Äiti tuli sitten hakemaan minut sekä Anun. Koirat ovat aikamoisia.

 

[Giba]

Jos se on se koiraleffa niin ymmärrän.

Juurikin se leffa. Itselläni on koira joka seuraa minua paikasta toiseen ja on maailman paras lenkkikaveri ja ystävä. No, nyt iski vähän liikaa taas tunteisiin...

 

[attendo]

Juurikin se leffa. Itselläni on koira joka seuraa minua paikasta toiseen ja on maailman paras lenkkikaveri ja ystävä. No, nyt iski vähän liikaa taas tunteisiin...

Koirat ovat kaikista lojaalimpia ystäviä eivätkä osaa näytellä tunteitaan. Jos se häntä heiluu niin ovat oikeasti iloisia kun taas jos miehellä seisoo niin se voi olla viagaran ansiota.

 

[adolf]

Jahas kuulostaisi vähän siltä että naapurissa on taas ryypätty koko pääsiäinen ja maanantaina taas karu todellisuus rupeaa iskemään vasten kasvoja.

 

[attendo]

Se on muuten hirvittävä tunne kun tajuaa mitä on edessä ja oma varjokin aiheuttaa pelkoa.

 

[attendo]

Itse pakenen tota tunnetta vielä tämän päivän ja huomenna alkaa taas kunnon elämä. Tai keskiviikkona, koska huominen menee sikiöasennossa.