Ei ole, mutta kilpailee paikasta Juuse Saroksen kanssa, joten mielummin hän epäonnistuu ja Saros saa pelata. Tämä toki menee ristiin sen toiveen kanssa, että Saros saataisiin nopeasti Hämeenlinnaan takaisin, mutta se ei ole todennäköistä. Viime talvena MM-finaalia katselin luultavasti vain siksi, että toivoin Saroksen onnistuvan siinä. Jos Husso olisi pelannut, olisinko katsonut peliä, en tiedä.
En, koska eivät kilpaile paikasta kenenkään pelaajan kanssa joista pidän. Jos ylimääräisenä hyökkääjänä olisi joku minun suosikkipelaajani, toivoisin hänen saavan peliaikaa. Tämä edellyttäisi jonkun epäonnistumista.
Ei se siitä vastustajasta ollut kiinni. Olisi vastassa ollut Kanada, Venäjä, Turkki tai Romania, olisi tilanne ollut sama koska Saros ei pelannut. Toivon Sarokselle vastuuta, joten miksi samalla toivoisin Husson onnistuvan? Tämä tarkoittaisi sitä, että Husso sitä vastuuta saisi, eikä Saros.
Eikä se ole siitä vain kiinni, että Husso on IFK:n pelaaja. Ei IFK:ssa ole mitään vikaa, muuta kuin että on 'vastustaja'. Husso vaan ei herätä minussa mitään positiivisia tunteita, kuten ei 90% muiden Liiga-joukkueiden pelaajatkaan. Jos tilanne olisi aikuisten MM-kisoissa sama, toivoisin esimerkiksi Tomas Zaborskylle tai Daniel Grillforsille roolia, koska pidän heistä.
Jos Saros olisi vaikkapa loukkaantuneena tai häntä ei olisi valittu kisoihin, minulle olisin aivan sama, miten Husso pelaisi. Tai miten se kakkosmaalivahti, eli tässä tapauksessa luultavasti Kaapo Kähkönen pelaisi. Nyt, kun Hussolla on rinnallaan kilpailija josta minä todella pidän, tällöin Husson saama peliaika ei ole kiva asia.
Kuten olen monta kymmentä kertaa kirjoittanut, kannustan maajoukkuepeleissä pelaajia enkä joukkueita. Näissä nuorten kisoissa kannustan pelaajista Sarosta. Jos maajoukkue olisi kuten seurajoukkue, eli joukkue, joka esiintyy yhtenä nippuna (pieniä muutoksia toki) koko kauden ja kesällä tulisi parit muutokset lisää, tilanne olisi eri. Mutta kun maajoukkuepelit ovat pelejä, jonne valitaan aina uudet pelaajat. Tuolta yksi, tuolta toinen ja tuolta kolmas. Pelaajia joukkueista, joista en pidä. Tällöin, en pidä maajoukkuepeleistäkään. Mikael Granlund on minulle vastustajan pelaaja. Se ei muutu muuksi, vaikka hänellä olisi Suomen tai USA:n maajoukkueen paita päällä. Eikä se muuttuisi heti, kun hänellä on HPK:n paitakaan päällä. Ehkä ajan myötä siihen tottuisi, mutta ei muuttuisi suosikkipelaajakseni.
Esimerkiksi NHL:n puolelta suosikkini on Colorado Avalanche ja pelaajista pitkäaikainen inhokki Jarome Iginla. Tänä kesänä tapahtui sellaista, että Iginla siirtyi Avalancheen. En pidä siirrosta, enkä pidä vieläkään. Hyvä pelaaja kyseessä, mutta en pidä hänestä kuitenkaan. Kun tekee maalin, niin "jes kiva, Avalanche teki maalin". Kun epäonnistuu, "mitä minä olen aina sanonut".