Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[benicio]

Jatkoajan SM-Liiga osio on huvittavaa nykyään. Esim. veskarin ei tarvitse pelata kuin yksi hieman heikompi peli, niin häntä ollaan laittamassa pihalle. Sama koskee koutsia, ulkkareita ja jopa melkein ketä tahansa. Huvittavaa.

On totta. Huonoon otteluun tai vaikka tsaatana kymmeneen ei enää osata suhtautua huonona otteluna tai tsaatana kymmenenä, vaan aina pitää vaatia potkut jollekin ja haukkua nettipalstalla kaikki lyttyyn ja paskaksi. Itsekin olen tähän aiemmin syyllistynyt, mutta jotenkin viime kauden aikana avautui, että positiivisuus kannattaa, varsinkin kun kausi sai parin käsittämättömän syväkyykyn jälkeen nousuvireisen lopun. Uskon että nautin kannattajuudestani keskimääräistä enemmän - tai ainakin enemmän kuin itse ennen - kun jaksan uskoa parempaan huomiseen. Sitähän se kannattajuus on, että toivon lapsenomaisesti Lukon voittoa. Jos se olisi sitä että uskon järkiperäisesti Lukon voittoon, niin enhän mä Lukkoa kannattaisi ensinkään.

Tappiot vituttaa edelleen vähintään kuten ennenkin, mutta samassa venheessä tässä ollaan Duffaffaan ja Ottopojan kanssa. Eilen hävittiin Ilvekselle, mutta huomenna on uusi mahdollisuus voittaa Hifki.
Ja kyllä varmaan tulee vieläkin avauduttua (ei tarvitse hakua käyttää), mutta hei, nyt on tällaiset fiilikset.

 

[Valioyksilö]

Ei ehkä vitutusketjun kamaa, niin laitetaan tänne.

Ärsyttää joidenkin ihmisten tapa kääntää vittumaiset luonteenpiirteensä jotenkin häilyvästi positiivisiksi.

"Mä on kato niin räiskyvä persoona"
"Mä kun oon tällanen temperamenttinen ihminen"
"Olen tulisieluinen ja oikukas tyyppi"

Lässynläpäti läpäti lää lää. Ei jumalauta, että särähtää korvaan, ja tekisi mieli vetää korville. Jos sä olet vittupää, niin koita paskanjauhamisen sijaan kehittää näitä ominaisuuksia. Mutta ei, näistä pystytään olla jopa ylpeitä! Sitten samat ihmiset kauhistelee, kun joku Pena puukottaa oikkupäissään Mervinsä kuoliaaksi. Penalla nyt vaan sattuu olemaan räiskyvä persoona, varsinkin jurrissa. Tai joku mustalainen tulittaa pari kaveria McDonaldsin autokaistalla. Mustalaisilla nyt vaan sattuu olemaan temperamenttinen luonne!

 

[benicio]

^samaa sarjaa on myös "mä sanon suoraan mitä mieltä olen". Tarkoittaa yleensä että käytöstavat on hukassa ja että myös selän takana puhutaan paskaa minkä keritään.

 

[Iker]

Ärsyttää joidenkin ihmisten tapa kääntää vittumaiset luonteenpiirteensä jotenkin häilyvästi positiivisiksi.

"Mä on kato niin räiskyvä persoona"
"Mä kun oon tällanen temperamenttinen ihminen"
"Olen tulisieluinen ja oikukas tyyppi"

Lässynläpäti läpäti lää lää. Ei jumalauta, että särähtää korvaan, ja tekisi mieli vetää korville. Jos sä olet vittupää, niin koita paskanjauhamisen sijaan kehittää näitä ominaisuuksia. Mutta ei, näistä pystytään olla jopa ylpeitä!

Samoilla linjoilla, mutta ei välttämättä omia ominaisuuksia vaan esim. median toimesta jonkun näyttelijän, urheilijan tai kenen tahansa kuvaileminen asiaan nähden kieroutuneen myönteiseen sävyyn.

Esim. myöhästelevät, asiansa suurinpiirtein sinne päin hoitavat ihmiset ovat "luonnonlapsia." Kerrotaan, kuinka henkilöllä on tapana nukkua joka aamu pommiin ja olla kaikista palavereista myöhässä, kun on sellainen "iloinen luonnonlapsi."

Vitut tuo mitään luonnonlapsen tunnusmerkkejä täytä, vaan kyseinen ihminen on yksinkertaisesti kykenemätön järjestelemään tekemisiään, aikataulujaan ja käytännössä epäkohteliaasti ei paskaakaan piittaa niistä muista, odottamaan joutuvista ihmisistä ja heidän aikatauluistaan.

 

[Uleåborgir]

^samaa sarjaa on myös "mä sanon suoraan mitä mieltä olen". Tarkoittaa yleensä että käytöstavat on hukassa ja että myös selän takana puhutaan paskaa minkä keritään.

Voi kyllä! Vituttaa siksikin kuunnella paskanpuhujaa, koska suurin piirtein tietää, että niin hän puhuu myös puhekaveristaan sitten muiden kanssa. Nimenomaan on kysymys käytöstapojen puutteesta, monesti suoranaisesta tyhmyydestä. Sitten joku toinen urpo vielä kehuu tyhmää ja töksäyttelevää ihmistä siitä, että tämä sanoo asiat suoraan. Kuitenkin jos tällaiselle töksäyttelijälle menee itse sanomaan suoraan, niin voi helvetti mikä tappelu siitä syntyy, välit pistetään poikki ja mustamaalaus kohoaa potenssiin googolplex.

 

[Turha Kaukalo]

Ei ehkä vitutusketjun kamaa, niin laitetaan tänne.

Ärsyttää joidenkin ihmisten tapa kääntää vittumaiset luonteenpiirteensä jotenkin häilyvästi positiivisiksi.

"Mä on kato niin räiskyvä persoona"
"Mä kun oon tällanen temperamenttinen ihminen"
"Olen tulisieluinen ja oikukas tyyppi"

Lässynläpäti läpäti lää lää. Ei jumalauta, että särähtää korvaan, ja tekisi mieli vetää korville. Jos sä olet vittupää, niin koita paskanjauhamisen sijaan kehittää näitä ominaisuuksia. Mutta ei, näistä pystytään olla jopa ylpeitä! Sitten samat ihmiset kauhistelee, kun joku Pena puukottaa oikkupäissään Mervinsä kuoliaaksi. Penalla nyt vaan sattuu olemaan räiskyvä persoona, varsinkin jurrissa. Tai joku mustalainen tulittaa pari kaveria McDonaldsin autokaistalla. Mustalaisilla nyt vaan sattuu olemaan temperamenttinen luonne!

Kyllä, juuri näin. Viimeinkin joku sanoo tämän ja kiitokset myös muille asiasta huomauttaneille. Todella ärsyttävää on "mä vaan oon tämmönen" -hölinä. Niin? Pitäskö sun tehdä asialle jotakin? Mene terapiaan. Tutki eri uskontokuntien tarjoamia ratkaisuja. Älä ole laiska. Kehitä itseäsi.

 

[Palstalegenda]

Kyllä, juuri näin. Viimeinkin joku sanoo tämän ja kiitokset myös muille asiasta huomauttaneille.

Onhan tuo sanottu jo kauan sitten. Esimerkiksi erään yhdysvaltalaisen psykologian tohtorin bestseller-kirjassa vuodelta 1977 siitä on sanottu sivukaupalla.

Kun olen ollut treffipalstoilla, olen aina raakannut välittömästi pois kaikki itseään pippuriseksi tai temperamenttiseksi kutsuvat. Toinen juttu on se, kun nainen on aina herkkä olento, niin jos nainen kuvailee itseään tavallista herkemmäksi, niin se tarkoittaa, että se akka on ihan vitun hullu hermoraunio, johon kenenkään ei kannata sekaantua. Sama kyllä pätee noihin temperamenttisiin naisiin mutta koska osa miehistä on toisinaan ihan vitun hulluja raivopäitä, niin ne huolivat itselleen vastaavanlaisen ämmän, jonka kanssa saavat jakaa sen raivoamisen. Onhan se kiva, että on yhteisiä harrastuksia. Sitten kun on raivonnut, niin "se puhdistaa ilmaa", kun eivät älyä, että joillakin se ei edes niin likaannu, kuten raivoajatyypeillä tekee.

Niin kerta.

 

[alwahla]

Olen viime vuosina menettänyt enenevässä määrin mielenkiintoani kotoista Liigaa kohtaan ja näin ollen tunnen vähintäänkin suurta kummeksuntaa, kun toisinaan lueskelen liigajoukkueiden ketjuja sekä erityisesti tiettyjen nimimerkkien raivokkaita kommentteja koskien liigajoukkueita. Muistikuvani liigasta loppuvat suurin piirtein vuoteen 2003, jolloin viimeksi seurasin todella aktiivisesti kotoista sarjaa. Tuohon aikaanhan maikkarilla pyöri Hockey Night, josta pystyi seuraamaan usein varsin mielenkiintoisia otteluja.

Kun on viettänyt aikoinaan vuosikaudet seuraten 1960- ja 1970-luvulla syntyneitä, nyttemmin jo aika pitkälle eläköityneitä pelaajia, niin tämä nykyisessä liigassa pelaileva 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa syntynyt pelaajasukupolvi tuntuu jotenkin oudolta ja merkityksettömältä. Siksi minusta on hyvä, että muutama seiskytlukulainen vielä pelaa Liigassa ja varsin korkealla tasolla. He sentään tuovat muistoja mieleen, vaikka jotkut heistä pelaavatkin vihollisleirin väreissä.

 

[Uleåborgir]

Kun on viettänyt aikoinaan vuosikaudet seuraten 1960- ja 1970-luvulla syntyneitä, nyttemmin jo aika pitkälle eläköityneitä pelaajia, niin tämä nykyisessä liigassa pelaileva 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa syntynyt pelaajasukupolvi tuntuu jotenkin oudolta ja merkityksettömältä. Siksi minusta on hyvä, että muutama seiskytlukulainen vielä pelaa Liigassa ja varsin korkealla tasolla. He sentään tuovat muistoja mieleen, vaikka jotkut heistä pelaavatkin vihollisleirin väreissä.

Olen myös uhrannut näille aatoksille sangen kosolti aikoja. Vielä on Liigassa monta minua 35-vuotiasta vanhempaa pelaajaa sekä ikätovereita rutkasti. Teukkakin on kahdeksan vuotta minua vanhempi ja jopa nuorempi mies kuin monena toisena vuotena, vai mitä hä?

Pelaajat ovat omaan ikään suhteutettuna tietysti koko ajan nuorempia noin keskimäärin, mutta onhan senkin jälkeen valmentajia ja lopulta omistajia ja hallituksen puheenjohtajia, noita homepallisia (pun intented twice) ukonräähkänöitä. Kaipa sitä varhaiskeski-iässä alkaa kiinnittää huomiota enemmän valmennusasioihin, kun nuorempana kannatus oli lähinnä pelaajien ominaisuuksien vertaamista ja hehkuttamista. Keskustelu ukoista oli samalla tasolla kuin esimerkiksi NHL-peleissä. Inhimillinen näkökulma unohtui monesti eli se että pelaajat ovat ihmisiä, joilla on ihmisten ominaisuudet, vaivat, sielut ynnä muut sellaiset, eikä peli ole vain ominaisuuksiltaan erilaisten yksilöiden kohtaaminen.

Nyt on aika katsella maailmaa vähän laajemmasta näkökulmasta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Aloitin jääkiekon seuraamisen 1974, vähän alle 4-vuotiaana, suoraan kotikisoista. Nythän tuo tuntuu aika jännältä, että olen nähnyt 30-luvulla syntyneitä pelaajia tositoimissa. Varhaisimmin syntynyt pääsarjatason pelimies jonka olen nähnyt livenä lienee Raimo Kilpiö, s. 1936. Ja samaa vuosikertaa tässä itseni minässä kuitenkin ollaan Selänteen kanssa, joka on edelleen jonniinmoinen käyttövalio.

Ei tuota peliä tule sillä lailla katsottua, että ovatko pelaajat katsojaa vanhempia vai nuorempia, vai voisiko joku olla ikänsä puolesta vaikka oma lapsi. Siis voisi. Liigassa pelaa vaikka kuinka helvetisti tyyppejä, jotka eivät olleet vielä syntyneetkään silloin kun Kääpiö oli aloittanut säännöllisen sukupuolielämän, yli neljännesvuosisata sitten.

 

[Musta Nuoli]

Keskustelu ukoista oli samalla tasolla kuin esimerkiksi NHL-peleissä. Inhimillinen näkökulma unohtui monesti eli se että pelaajat ovat ihmisiä, joilla on ihmisten ominaisuudet, vaivat, sielut ynnä muut sellaiset, eikä peli ole vain ominaisuuksiltaan erilaisten yksilöiden kohtaaminen.

Tämä inhimillinen näkökulma valitettavasti unohtuu tykkänään monelta valmentajaltakin ja erilaisilta "johtavilta" analyytikoilta, joille kaikki on sitä pelikirjaa ja jonkinlaista ihmisillä pelattavaa shakkia, jossa tietyillä ominaisuuksilla varustetut nappulat liikkuvat ja toimivat joka kerta samalla tavoin. Siksipä kavahdan kaikkia yliteoreettisia pelikirjavalmentajia, koska heille ei ole vielä valjennut, että ihmiset siellä kentällä vielä toistaiseksi pelaavat. Eri asia, jos olisi kyse jostain robottikiekosta (ei Risto Dufvan joukkueista vaan oikeista roboteista), joiden "pelikirjan" paras ohjelmoijavalmentaja olisi voittaja.

Minäkin olen saman ilmiön havainnut kuin sinä ja alwahla, eli näkökulma muuttuu. Samalla kun oma ikä karttuu, niin nykypelaajiin ei samalla tavoin muodosta elämyksellisiä siteitä kuin vanhempiin pelaajiin, joiden edesottamuksia on tullut katseltua kauan. Ennen myös pelaajien suoritukset ja persoonat olivat tärkeämmässä roolissa kuin nykyään, jolloin olennaisempaa on koko joukkueen suoritus ja pärjääminen. Tietysti vanhat konkaripelaajat (kuten TuTon kapteeni Antti Virtanen, 36) ovat niitä, joita tulee nytkin seurattua eniten.

NHL-seurantani on parhaimmillaankin marginaalista ja ollut korkeimmillaan joskus NHL'95-pelin aikoihin, mutta luultavasti se tulee olemaan entistäkin marginaalisempaa sen jälkeen kun vihoviimeiset kultaisen sukupolven tähdet eläköityvät vuoden tai kahden sisällä. Ensi kauden jälkeen pistää jo Teukkakin luistimet naftaliiniin, ja tuskin ikä- ja terveysrajoittuneet samisalot ja kimmotimosetkaan kauan enää vetävät. Sitten kun Saku Koivu ja MM'95-sankareista viimeiset lopettavat uransa, niin sitten sulkeutuu iso luku oman kiekkoseurantani suuressa kirjassa.

 

[Freddie Freeloader]

"I'm old enough to be his father" sopii määritelmänä hyvinkin monenkin nykykiekkoilijan ja minuni väliseen suhteeseen.

Eipä sikäli, penkkiurheiltanta on ollut aina vähän vieras laji minulle, jääkiekkoa seurannut olen enempi tällaiselta vertaistukipohjalta. Että on niitä muitakin, jotka ovat retkahtaneet jo heti nuoresta tähän laatuun, useat kosolti itseäni pahemminkin näköjään. On näitä näköjään ollut ennen minua ja on näköjään ollut tuleva minun jälkeenikin.

 

[Turha Kaukalo]

Se kalaisten kysymysten ketju. Sitä vaan, että kalastaminen on tylsää. Myös Jarkko Ruudun käsitys kalastamisesta.

 

[Musta Nuoli]

Tänään eli 21. syyskuuta on syyspäivän tasaus. Yö ja päivä ovat yhtä pitkiä, ja huomenna päivät ovat lyhyempiä. Pimeys nousee. Vettä sataa ja kaikkia vituttaa.

 

[Uleåborgir]

Se kalaisten kysymysten ketju. Sitä vaan, että kalastaminen on tylsää. Myös Jarkko Ruudun käsitys kalastamisesta.

Kalastaminen on kylläkin lustia, tsiisus.

 

[Freddie Freeloader]

Vettä sataa ja kaikkia vituttaa.

Eipä yleistetä. On myös meitä pimeyden lapsia, jotka vasta heräävät eloon, kun tuo sietämätön auringonvalo alkaa antaa meille tilaa.

 

[Lunatico]

Pimeys on suoraan saatanan keksinnöstä ja yksi pahimmista ihmisen mielen tappajista. Ja tämä perustuu tarkkaan itsetutkiskeluun sekä hajanaisiin havantoihin muissa ihmisissä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

En ole valitettavasti kalastanut kiesuksen vuosiin, koska kaloja ja äyriäisiä saa kalakauppiaalta hyvästi. Toimituksen hienous jää kokematta. Simpukkakilon hankkimisessa rinnastuksella ei ole merkitystä. Lauantaina ostankin 2kg sinisimpukoita ja pidän lasten kanssa peijaiset. Niiden kanssa jotka ovat simpukkapositiivisia. Yhtä käännytetään vielä oikeaan uskoon.

 

[Ikävänkantaja]

Pimeys on suoraan saatanan keksinnöstä ja yksi pahimmista ihmisen mielen tappajista. Ja tämä perustuu tarkkaan itsetutkiskeluun sekä hajanaisiin havantoihin muissa ihmisissä.

Höpö höpö: pimeys on...

 

[Vanha Len]

Tänään eli 21. syyskuuta on syyspäivän tasaus. Yö ja päivä ovat yhtä pitkiä, ja huomenna päivät ovat lyhyempiä. Pimeys nousee. Vettä sataa ja kaikkia vituttaa.

Marraskuu on paskin kuukausi mutta tätä lähdetään tappamaan 22.11. Kanarialle. Ainoa ilon aihe syksyssä on sienimetsällä tarpominen. Sekä tietenkin Liigan alkaminen.

 

[Freddie Freeloader]

Marraskuu on paskin kuukausi mutta tätä lähdetään tappamaan 22.11. Kanarialle. Ainoa ilon aihe syksyssä on sienimetsällä tarpominen. Sekä tietenkin Liigan alkaminen.

Marraskuu on mitä mainioin jokavuotinen boot camp. Kun sen selvittää urheilemalla, takkatulen ääressä viiniä nautiskelemalla ja tervehenkistä kirjallisuutta lukemalla, niin jälkikäteen huomaa, kuinka elähdyttävä kokemus se loppujen lopuksi onkaan ollut.

 

[Vanha Len]

Marraskuu on mitä mainioin jokavuotinen boot camp. Kun sen selvittää urheilemalla, takkatulen ääressä viiniä nautiskelemalla ja tervehenkistä kirjallisuutta lukemalla, niin jälkikäteen huomaa, kuinka elähdyttävä kokemus se loppujen lopuksi onkaan ollut.

Kyllähän Jatkoajassa roikkumisen voi noinkin ilmaista. Kulttuuria ja romantiikkaa.

Marraskuu oli nuorempana ihan ok. Ei sitä edes mitenkään huomannut. Vanhemmiten valon väheneminen on alkanut vaikuttaa mieleen. Viime vuonna iski jopa jonkinlainen masennuksen ja vitutuksen sekainen liitto oikein kunnolla. Tosin elämäntilannekin oli kokenut mullistuksia. Yksilöllisiähän nämä vuodenaikojen vaikutukset ovat mutta nykyisin syksyt ovat mulle aika syvältä.

 

[Freddie Freeloader]

Kyllähän Jatkoajassa roikkumisen voi noinkin ilmaista. Kulttuuria ja romantiikkaa.

Marraskuu oli nuorempana ihan ok. Ei sitä edes mitenkään huomannut. Vanhemmiten valon väheneminen on alkanut vaikuttaa mieleen. Viime vuonna iski jopa jonkinlainen masennuksen ja vitutuksen sekainen liitto oikein kunnolla. Tosin elämäntilannekin oli kokenut mullistuksia. Yksilöllisiähän nämä vuodenaikojen vaikutukset ovat mutta nykyisin syksyt ovat mulle aika syvältä.

Kuka tässä romantiikasta on puhunut? Takkatulesta ja viinistä pitää nimenomaan nauttia yksin, jos niistä aikoo nauttia.

Hassua havaita, että itseni on menossa juuri toiseen suuntaan näissä syysmasennuksissa. Joku puolenkymmentä vuotta sitten olo alkoi käydä aivan kestämättömäksi loka-marraskuussa, mutta viime aikoina se on ollut lievenemään päin. Osansa lienee silläkin, että on tässä joutunut aikuistumaan kun on kantanut molemmat vanhemmat multiin viime vuosien aikana.

 

[puuha-pete]

Mehujää on aamupalana ihan ok, mutta siitä tulee vähän limainen olo. Olisi ehkä sittenkin pitänyt syödä pizza ensin.

 

[Vanha Len]

Kuka tässä romantiikasta on puhunut? Takkatulesta ja viinistä pitää nimenomaan nauttia yksin, jos niistä aikoo nauttia.

Romantiikka ei ole yhtä kuin kumppani. Se pitää sisällään helkkaristi enemmän. Takkatulesta ja viinistä syntyvät juurikin mielleyhtymä, jota voi kutsua romanttiseksi ajatteluksi. Ainakin meikäläisen päänupissa.