Käsittämättömän haikea olo. Välillä tuntuu, että nämä päivät menee kuin tuuli. Tunnetila on käsinkosketeltava. Tällaisina hetkinä sitä toivoo, että olisi se toinen jonka viereen käpertyä viettämään sunnuntaita. Nyt ei jaksaisi tehdä yhtään mitään. Ei kyllä toisaalta tarvitsekkaan. Läheisyyden kaipuu, haikeus. Huoh. Ens viikolla hautaamaan mummo. Ei oikein huvittaisi mennä sinne, kun en oikein koskaan ole hautajaisista pitänyt. Hautaustoimituksen jälkeen tulee kyllä karattua takaisin kotiin...
Illalla tulisi Nelonen Pro:lta Edmonton - St.Louis. Sen voisi katsoa, kun tuskin sitä tulee nukuttua kuitenkaan. Viinaakin olisi kaapissa, joten illan ohjelmisto lienee selviö.