Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

  • 5 731 348
  • 68 329
Tukanleikkuukoneella yritin vähän ohimolta sipaista. Jotenkin ote lipes ja onnistuin siinä teutaroidessa sitten tökkäämään sen terän huuleeni ja iskemään sitten vielä poskeenkin kiinni. Ihan kuin jossain kauhulefassa olis ollut.
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Tukanleikkuukoneella yritin vähän ohimolta sipaista. Jotenkin ote lipes ja onnistuin siinä teutaroidessa sitten tökkäämään sen terän huuleeni ja iskemään sitten vielä poskeenkin kiinni. Ihan kuin jossain kauhulefassa olis ollut.
Ööööh, saako ensimmäiseksi puhalluttaa?
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Mulle ei ole hiustenajelussa edes tullut vekkejä vaikka ajan aina ilman mitään sapluunaa eli pelkillä terillä, parranajossa kyllä tulee pikkuvekkejä, mutta mitäs niistä.
 
Kirjoitetaan nyt tänne, kun kerta pakko on.
Mulla alkoi vanhempainvapaa. Heti perjantaina duunin jälkeen. Viisi viikkoa. Aika kiva juttu. Koska on pitänyt tehdä sitä ja tätä ja muutakin, niin unethan siitä ovat kärsineet. Viimeiset pari viikkoa on menty enemmän pyhällä hengellä kuin levolla. Onneksi nyt helpotti!

Tai sitten ei. Viikonloppuna käytiin vielä kivasti ulkojäällä. Tai siis minä kävin, muut härväsivät siinä vieressä omiaan. Illalla nuorimmainen oli kuuma kuin kekäle ja itki. No ei muuta kuin nappia nassuun ja nukkumaan. No ei paljon nukkunut, varmaan varttia pidempiä pätkiä. Seuraavana päivänä vanhempikin oli jo kuumeessa. Jes, apteekkiin hakemaan lisää nappeja. Ei suostu syömään mitään, ei oikein nestekään maistu. Nukahti kainaloon päikkäreille, mitä ei tapahdu ikinä. Myös lasten äiti alkoi oireilla. No mikäs siinä, mulla sitä virtaa riittää hyvin nukuttujen viikkojen jäljiltä. Lisää kahvia pannuun ja siitä naamaan. Tänään sitten oli helvetti irti, kun molemmilla skideillä lähes 39 lämpöä. Nuorempi jaksoi tolskata menemään heti, kun parasetamoli potki, vanhempi ei oikein mitään. Äiti on poissa pelistä. Jes. Meikä ravaa silmät ristissä ympäriinsä yrittäen viihdyttää tenavia, kokata ruokaa (jota kukaan ei syö, edes minä kun en ehdi) ja emmä ees enää muista mitä. Vanhempi nukahti syliin kuuden maissa. Laskin sohvalle ja hotkin hätäpäissäni edes aamiaisen tässä kohtaa. Tuntia myöhemmin vein lapsen sänkyyn, varmistin että jatkaa unia, juoksin alakertaan syömään välipalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan yhdellä kertaa. Lapsi herää, huutaa kuin hyeena. Lisää lääkettä. Jes. Nyt rauhoittui. Paitsi että ei. Heräsi taas, ja heräili ja nukahti viiden minuutin sykleissä. Tätä kirjoittaessani on nukkunut jo puoli tuntia putkeen. Jes. Mä oon ihan piipussa. Joku on ehkä muistanut ulkoiluttaa koiran tänään. Ehkä. Ei se ainakaan sisälle ole tarpeitaan tehnyt.
Mutta sellainen startti rentouttavalle vanhempainvapaalle.
Jännää tässä on se, että kukaan ei ole räkäinen. Joo, nukkuessaan noista kuulee tukkoisuutta, mutta räkää ei valu eikä muutakaan nuhamaista. Mutta saakelin korkea lämpö noilla on. Mun elimistö on niin stressitilassa, että sairastun varmaan sitten, kun muut paranee. Ei ehdi aiemmin.

Ja nytkin mä voisin nukkua, mutta selostan tätä stooria jatkiksessa kuin mikäkin Bubi. Itken ja nauran sisöisesti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös