Oletko ajatellut terapiaan hakeutumista? Voisi auttaa asiaan, ehkä lääkityskin. Tältä palstalta saa vähän vertaistukea, mutta emme me ammattilaisia ole.Hei te vanhemmat kanssaeläjät. Jos tunnustaa siltä että vuosi vuodelta kovasta yrittämisestä huolimatta elämä tuntuu vain entistä ahdistavammalta ja jo ajatuksena kurjemmalta niin mitä tuolle voi tehdä? Olen jo pitkään nuoruudesta asti koittanut tsempata itseä mutta tuntuu että vuosi vuodelta tie vie vain alas päin ja vaikka kuinka koittaisi pyrkiä positiivisuuteen niin tuntuu että vuosi vuodelta kärsiminen vain kasvaa ja mukavat asiat alkavat katoamaan. Esimerkiksi jotkut aiemmin itselleni hyvää mieltä ja iloa tuovat asiat ei tunnu enää miltään ja varmaan nekin häviävät tässä kun vuodet kierivät. Mitä tuolle voi tehdä?
Se on sitten kiitos ja moi.
Kiitos ja hyvää jatkoa, mitä sitten päätätkin tehdä tulevaisuudessa...Se on sitten kiitos ja moi.
Sanon samaa kuin ollakseni, täällä ei voi auttaa pahemmin vaikka annetaan tukea virtuaalisesti.Hei te vanhemmat kanssaeläjät. Jos tunnustaa siltä että vuosi vuodelta kovasta yrittämisestä huolimatta elämä tuntuu vain entistä ahdistavammalta ja jo ajatuksena kurjemmalta niin mitä tuolle voi tehdä? Olen jo pitkään nuoruudesta asti koittanut tsempata itseä mutta tuntuu että vuosi vuodelta tie vie vain alas päin ja vaikka kuinka koittaisi pyrkiä positiivisuuteen niin tuntuu että vuosi vuodelta kärsiminen vain kasvaa ja mukavat asiat alkavat katoamaan. Esimerkiksi jotkut aiemmin itselleni hyvää mieltä ja iloa tuovat asiat ei tunnu enää miltään ja varmaan nekin häviävät tässä kun vuodet kierivät. Mitä tuolle voi tehdä?
En enään kirjoita vartia.Pakko kirjoitaa muutenkin kun miksi, ihmeessä, vitussa joka toinen kirjoittaa yhdessä ketjussa vartia eikä vartija?
Tsiisus...En enään kirjoita vartia.
Oon kahteen kertaan joutunu meneen hakeen lisää saikkua kun tuntu että aina ku se parani niin heti kohta ritsahti uusiks. Nyt ollu jo tovin aikaa parempi. En kaiketi alkuun vaan ollu tarpeeks paikoillaan ja rauhassa ninku olis pitäny. Tosi paskamainen homma toi kun kylkiluut menee. Sattuu niin helvetisti mutta mitään sille ei voi oikeen tehrä.Palasin tämän viikon alussa pitkältä sairauslomalta töihin. Tuntuu kyllä hyvältä taas tarttua toimeen ja tavata työtovereita. Kyllä tämä taas tästä...
@Johnny B. Goode joku sinun sairauslomasi on loppunut vai vieläkö podet kylkiluitasi?
Voisko hän muuttaa nimeänsä? Olen ymmärtänyt että onnistuu nykyään kohtuu helposti.Mun täytyy saada joku sanakirja itteni ja yhden miesnimen välillä. Jotenkin tuntuu ettei kommunikaatio pelaa. Viimeksi se oli nykyinen ex, nyt työkaveri jonka kommentit ei mee jakeluun. Mut en ymmärrä siis xxx-nimisiä.
Ymmärrän pitkälti, sillä Terojen kanssa ei vaan ole koskaan "kolahtanut". Kolissut kylläkin on, ja joskus kovastikkin.Mun täytyy saada joku sanakirja itteni ja yhden miesnimen välillä. Jotenkin tuntuu ettei kommunikaatio pelaa. Viimeksi se oli nykyinen ex, nyt työkaveri jonka kommentit ei mee jakeluun. Mut en ymmärrä siis xxx-nimisiä.
Eikö kaikki exät ole nykyisiä exiä? Entiset eksät ois hankalampi. Niitä ei onneksi ole.Ymmärrän pitkälti, sillä Terojen kanssa ei vaan ole koskaan "kolahtanut". Kolissut kylläkin on, ja joskus kovastikkin.
En silti välttele heitä vaan odotan seuraavaa.
Herää toki tietämättömälle kysymys , että mikä on nykyinen ex?
Aina se säkin jaksat risteillä.Safkaa vetämässä Viking Gabriellalla
Aina se säkin jaksat risteillä.
Ai joo, pitää muistaa seuraavaan tai sitä seuraavaan työvuorolistaan laittaa tyävuorotoiveet. Tai no, se riippuu menuusta.Kun ei uni tullut niin aloin miettimään helmikuun pippaloiden menuuta. Aika valmiille asteelle pääsin ruokapuolella, juomia pitää vähän miettiä.